Lääkäri Pentti Karvonen istuu Katajanokan vankilassa puolentoista vuoden tuomiotaan huumerikoksista. Mutta onko hän huumerikollinen? Vai onko hän sittenkin hyväntekijä, opiaattiriippuvaisten ainoa vapahtaja? Yleisesti hyväksyttyjen vieroitushoitojen heikot tulokset on pimitetty julkisuudelta, väittää Karvonen.
On kevään ensimmäinen päivä. Aurinko kultaa Katajanokan vankilan tiilimuurin ja leikkii vartijoiden kopin ovella. Kopin ikkunalla seisoo rivi suljettuja matkapuhelimia. Vain välttämätön, kamera, magnetofoni, kynä ja laiha pino papereita pääsee mukaan. Kopilta näky on yllättävä. Pieni rakennus, mutta oikealla puolella tilava kirkko. Suora tie johtaa pienelle vihreälle ovelle. Kulissit ovat kunnossa. Ovessa on vanhan ajan tyyliä, samoin kuin seinään lyödyssä antiikkisessa lämpömittarissa.
Fasadin takana piileksii ankeampi, 60- tai 70-luvun rapunovi. Tervetuloa tutkintavankeuteen. Ikävänharmaan käytävän varrella, isossa huoneessa odottaa lisää vartijaveikkoja. Elovena-tytön oloinen vartija vie meidät ”kerhohuoneeseen”, jossa on rehtorinkanslian tunnelma. Tuolit ovat punaisia, ja matala pleksi erottaa jyvän akanasta.
Viisi minuuttia yli kahden Pentti Karvonen tuodaan paikalle. Laihtuneen miehen silmät tuikkivat optimismia. Paksut harmaat hiukset on kammattu johonkin toiseen aikaan kuuluvilta kasvoilta. Perinnevillapaidan alla on farkkupaita. Miehellä on mukanaan vino pino faktaa. Kiltisti hän kyselee vartijalta, saako toimittajalle antaa tämän tai tuon dokumentin. Pleksin taakse istuessaan hän aloittaa katkeamattoman puheen. Viidentoista minuutin päästä pyydän sanoa jotain.
Mulla on henkilökohtainen syy olla täällä. Se on Lilli.
“Ihanko totta? Tunsitko sinä Lillin?”
Joo. Tunsin jo silloin, kun se oli näsäviisas pikkukimma, yksitoistavuotias.
“Lillistä tehdään dokumenttia. Dokumentintekijät kävivät täällä.”
Joo, tiedän. Meillä on videomatskua Lillistä. Hauskaa kamaa siitä ajasta, kun se styylasi Marin kanssa. Lillin kuolema yliannostukseen oli kova isku. Silloin mä päätin, että jonain päivänä mun on tavattava sut.
“Minulla on makuuhuoneen seinällä valokuva Lillistä. Siinä hän nojaa puuta vasten. Pahoina työpäivinä olen katsonut sitä kuvaa… (kyyneleet valuvat).”
Sä pystyit auttamaan Lilliä. Ja nyt istutaan tässä ja koitetaan pidättää itkua. Vietät pääsiäistä vankilassa. Moni voisi nähdä sun tilanteessa kristillistä symboliikkaa.
“Olin jo nuorena Oulussa kristitty, mutta nykyään kannatan uskontojen välistä ekumeniaa, väkivallatonta vastarintaa ja gandhilaista vankilassa istumista. Minulla on aikaa istua täällä jonkin aikaa hyvän asian puolesta.”
Mutta miten susta tuli tuollainen?
“Olen joutunut jo pitkään käymään läpi omaa rooliani lääkärinä. Olen ollut muutamassa kapinassa jo mukana. Omasta mielestäni olen ollut innovatiivinen. Kymmenen vuotta ennen muita käytin praktiikassani eritromysiiniä keuhkokuumeen hoidossa. Alkoholistien hoidossa olen käyttänyt menestyksellisesti Diapamia. Se oli yksi kapina. Siihen aikaan Diapamia määrättiin alkoholisteille vain viikon kuuri, koska siihen liittyy väärinkäyttöriskejä ja samanaikaista viinan käyttöä.
Potilaat kuitenkin hyötyivät selvästi Diapam-hoidosta, etenkin silloin kun vaimo oli mukana tukihenkilönä, perhetilanteesta kertomassa. Ahdistus väheni ja perjantaipullo jäi ostamatta ja viinakierre alkamatta. Tämä toimintatapa on julkisesti kielletty Suomessa, mutta Englannin yleislääkäreiden ohjeistuksessa se hyväksyttiin vuonna 1999.”
Hyödyitkö taloudellisesti? Olitko Diapam-diileri?
“No en!”
Syyttäjän mukaan olet käärinyt taskuusi miljoonia Temgesicia ja Subutexia diilaamalla?
“En todellakaan. Siinä on valtavia laskuvirheitä syyttäjän puolelta. Asiakasmäärä arvioitiin 2,7 -kertaiseksi, liikevaihto 2,5 -kertaiseksi, ja huumeena käytettyjen lääkkeiden määrä satakertaiseksi. Heroiinia vastaava huumeenkäyttömäärä oli syyttäjän mielestä 8,7 kiloa.”
Mikä se sun mielestä oli?
“4,6 grammaa, joka on voinut mennä juhlimiskäyttöön tai humalahakuiseen käyttöön minun puoleltani tahattomasti.”
Mistä sait rahaa homman pyörittämiseen?
“Olin vuosikausia kerännyt peruspääomaa laserpraktiikkaa varten. Se oli haave, jonka halusin toteuttaa. Kun karmea huumeongelma tuli päälle ja toimintani muuttui täysin toisenlaiseksi, aloin toimia laserpääoman turvin. Lainasin rahattomille ja epätoivoisille potilaille rahaa, ja välillä tilit olivat tyhjiä. Viisi kertaa aivan miinuksella. Nyt olen verot huomioiden jälleen pakkasen puolella.”
Nyt väitetään, että Subutex on kolmanneksi yleisin suonensisäisesti käytettävä huume. Onko Subutex huumetta? Mikä on heroiinin ja Subutexin vaikuttavan aineen buprenorfiinin ero?
“Subutex yksinään normalisoi keskushermoston toimintaa. Se on monelle aivan yhtä välttämätön kuin insuliini sokeritautiselle. Heroiini on puhdas myötävaikuttaja, naltreksoni puhdas vastavaikuttaja. Buprenorfiini on molempia yhtä aikaa, siis näiden aineiden väliltä. Sillä on niin sanottu mixed action, eli se poistaa vieroitusoireiden lisäksi myös yliannosteluoireita.”
Arvostettujen psykiatrien jengi puolustaa sinua. Heidän mielestään laiton tapa hankkia Subutexia katukaupasta vaikeiden vieroitusoireiden hoitamiseen ei tee lääkkeestä huumetta, ja hyödyn Subutexin huumemaineesta kerää laiton huumekauppa?
“Niin. Voitaisiin pohtia, mikä on lääkettä, mikä puolestaan huumetta. Sen määrää käyttötarkoitus ja toteutuva keskushermostovaikutus, eikä se, mistä lääke on hankittu ja miten se on elimistöön saatettu. Luonnontieteellinen huumemääritelmä ja tullipoliittinen huumemääritelmä ovat ristiriidassa keskenään.”
Puhut laajalle levinneestä harhaopista?
“Kyllä. Tässä mielessä haluan esiintyä uskonpuhdistajana! Maailmalle levinneen harhaopin mukaan riippuvaisuus on aineen aiheuttama sairaus. Riippuvaisuussairauden syntyhistoria on ymmärretty ihan päin honkia. Riippuvuus on sosiopsykosomaattisten syiden aiheuttama aineeseen kohdistuva sairaus!”
Yhteiskunnassa ja kulttuurissa, urbaanissa kaupunkimiljöössä esiintyy addiktiivisia ilmiöitä. Väität siis, että on olemassa addiktiivisia luonteita?
“Tutkimusten mukaan heillä on jo kahdeksanvuotiaina aggressiivinen ego ja impulssikontrollin puute. Nämä pitäisi hoitaa viisi viiva kymmenenvuotiaana vuoden mittaisena terapiana, eikä kaksikymmentä vuotta myöhemmin loppuiän kestävinä hoitoina. Narkomaaneissa on jo kahdeksanvuotiaina näkyvissä huumeisiin takertumisen vaarat.”
Loppu on siis huonoa tsägää? Nyt sitä on annosteltu sullekin.
“Jos minä olen syyllistynyt kollektiiviseen hoitoon, voisi, Professori Salaspuroa lainaten, sanoa, että yhteiskunta on syyllistynyt kollektiiviseen hoitovirheeseen. Yhteiskunta on tällainen, tuomarit ryhtyvät lääkäreiksi eikä kukaan välitä miten käy potilaiden.
On olemassa hyväkuntoista porukkaa, joilla on rahaa lääkkeisiin, mutta mitä tehdään niille, jotka eivät pysty saamaan rahasummaa kokoon?
Heille on annettu velaksi lääkkeitä, ja hoitokerroissa on mukana myös terapiaa, kahdestaan, ja ryhmissä. Olen järjestänyt osamaksulla matkoja Pariisiin, ja pitänyt lääkevälinevarastoa Helsingissä, jotta lääkkeitä pystyi hakemaan pienemmissä erissä, jopa kaksi tai kolme kertaa viikossa.
Ei Subutex muutu heroiiniksi, jos se makaa toimistossani viikon tai puolikin vuotta. Syyttäjä uskoo alkusyntyyn, aineen olomuodon muutokseen, miltei alkemiaan. Olenhan melkoinen noita, jos käteeni tuotu Subutex onkin heroiinia, kun se kädestäni lähtee! En osaa taikoa lintuja saati heroiinia!”
Lääkevarasto stadissa oli siis yksi Benedictus-hoidon muodoista?
“Sillä on kolme päämäärää. Dekriminalisaatio eli syyllistämisen ja rankaisemisen lopettaminen. Benedictushan tarkoittaa siunaamista, hyvien asioiden kertomista toiselle ihmiselle. Suurin rikokseni lienee anteeksiantaminen. Annan anteeksi asioita, joista pitäisi tuomita ja rangaista.”
Hyväksyt ihmisen sellaisena kuin hän on?
“Hyväksyn, ja vasta sen jälkeen voidaan keskustella tekemisistä, valinnoista, kohtuudesta, vuorovaikutussuhteista, rakkaudesta sen eri nimikkeillä, tai kuunnella, mitä toisella on painolastina elämässään. Jos asiakas retkahtaa, keskustelu jatkuu, eikä asiakasta eroteta hoidosta, niin kuin virallisella puolella on tapana.”
Armoa ei anneta?
“Sitä on annettu vain aids-potilaille, ei aikaisemmin. Järkyttävää. On hankittava aids päästäkseen inhimilliseen hoitoon. Näin Suomessa.
Benedictus-hoidon toinen pointti on korjaushoito. Se on alussa suuriannoshoitoa, myöhemmin pieniannoshoitoa. Impulssikontrollin puutetta hoidetaan sisäistä ja sosiaalista kontrollia kohentamalla, ei impulsseja tappamalla ja poistamalla. Kyse on ensiapuhoidosta, eikä vihoviimeisestä, toivottomien tapausten hoidosta.
Kolmas pointti on hoitomenetelmien yhteensovittaminen eli harmonisaatio. Hoidot ovat päällekkäisiä ja samanaikaisia, kiinalaisittain three in one -hoitoja. Länsimaissa on ollut tapana toteuttaa erillisiä 1 plus 2 -hoitoja. Ensin vieroitus eli myrkynpoisto ja vasta sen jälkeen psykososiaalinen kuntouttaminen. Tieteelliset tulokset paljastavat merkillisen yhtälön. Yksi plus kaksi on nolla. HYKS:n tulokset vuosilta 1987-91 paljastavat, että kyseisessä hoidossa opiaattiputken katkaisu onnistui vain yhdeksässä prosentissa tapauksista. Tämän sensaatiomaisen hoitomenetelmän tulokset salattiin ja pidettiin piilossa vuosina 1996-2000.”
Pahimman kivityksen aikana?
“Niin. 1 plus 2 -hoidon valvoja on kahteen kertaan vannonut oikeudessa, ettei hoitomenetelmän tuloksia ole edes tutkittu eikä hän ole oman klinikkansa satasivuista tutkimusta koskaan nähnyt. Skandaali paljastui vasta viime jouluna. Hoitomenetelmän tulokset löytyivät. Lähes satasivuinen raportti! Professori Salaspurolla on alkuperäiset asiakirjat, minulla sivun yhteenveto.”
Mitä tästä voi päätellä? Sun olis pitänyt lähettää potilaat HYKSiin yhdeksän prosentin tehohoitoon?
“Niin. En kuitenkaan suostunut, ja nyt istun tässä. VVV-lääkärinä.”
Vakaumuksen vuoksi vangittuna? Narkomaanit ovat kuitenkin tutkimusten mukaan hyötyneet Benedictus-hoidosta.
“74 asiakasta on tutkittu hyvin hoitotuloksin. Asiasta on olemassa laajaa kansainvälistä kartoitusta. Professori Salaspurolla on yhteenveto.”
Mitä narkomaanien henkipattoheimo sun mielestä tässä yhteiskunnassa edustaa?
“He ovat hyviä vihollisia, koska eivät kykene puolustamaan itseään, henkipattoja, joita alemmas ei voi mennä. Alkoholistitkin voivat tuntea ylemmyyttä narkomaanien seurassa.
Olen ollut todistamassa sellaista tilannetta, jossa alkoholisti äiti haukkuu tytärtään, joka yrittää selittää äidille, että he ovat samassa veneessä. Tytär on kyynelissään äidin edessä ja itkee: ”Äiti, koita nähdä, me ollaan ihan samassa veneessä.” Minäkö, minä olen kylläkin alkoholisti, kun taas sinä käytät laitonta huumetta, etkö sinä tajua? Me emme ole samassa veneessä, minä en ole mikään rikollinen!!”
Äiti ei voinut millään myöntää, hän tarvitsi koossa pysyäkseen tyttären narkomaniaa.”
Narkomania on siis koko perheen sairaus?
“On. Olen nähnyt kaikenlaista. Hyvin erilaisia reaktioita. Kaukaisia isiä ja ylihallitsevia äitejä. Lapsia, jotka ovat saaneet kaiken uhkailemalla ja jotka eivät pysty käsittelemään aggressiivisia tunteitaan. Lapsia, jotka hakevat jatkuvaa mielihyvää, jotka eivät saa tyydytystä normaaleista asioista, joiden tunne-elämä on jo kahdeksanvuotiaana aggression läpitunkema.”
Millainen fiilis sulle jäi oikeudenkäynnistä?
“Oikeuskäsittely oli täyttä mielivaltaa, siellä faktat muuttuivat fiktioksi, painajaismaisiksi kuvitelmiksi. Uskon kuitenkin aina hyvään, ja sitä sanoin myös Matti Wuorelle. Kun hän kuiskasi minulle olevansa varma häviöstämme, pyysin häntä keskittämään voimansa ja pitämään optimistisen puheen.
Hän puhuikin loistavasti, palavasti, on tärkeää puhua niin kuin tuntee, ei ole väliä sillä, kuinka monta ihmistä puhe tavoittaa. Minulle riittää, jos se tavoittaa yhden ihmisen!
Miten kävikään? Arvioni, viiden prosentin mahdollisuus toteutui! Syyttäjän vaatiman seitsemän vuoden sijasta sain puolitoista vuotta! Olen iloinen lautamiesten rohkeudesta, mutta en vuosistani vankilassa.”
Mitä mieltä olet tuomiostasi?
“Lääkärinä toimiessani motiivini ovat olleet ammatillisia, ja olen tehnyt kutsumustyötä. Raha ei ole ollut minulle motiivi. Ainut lainvoimainen tuomioni tähän mennessä on lääkerikos ja toiminta luvattomana lääkärinä. Sain näistä tuomion viime vuoden kesäkuussa. Oikeudessa myönsin itsekin syyllistyneeni edellä mainittuihin rikoksiin. Silloin käräjäoikeuden syyttäjä vaati kolmea kuukautta ehdollista vankeutta, yksi lautamiehistä sakkoja, ja kaksi päätyi tuomarin kanssa jättämään kokonaan rankaisematta lieventävien asianhaarojen vallitessa.”
Milloin aloitit tämän korvaushoidon?
“Korvaushoito alkoi jo 1985-1990, omistautuminen tuli myöhemmin. Itse asiassa iso juttu tapahtui vuonna 1993 Hakaniemen lääkäriasemalla. Silloin vastaanotolle tuli nainen kauniin nuoren poikansa kanssa.
Poika oli huonossa kunnossa, hiukset ja vaatteet likaisina ja onnettoman oloisena. Äiti rukoili narkomaanipojalleen lääkettä. Hän oli kiertänyt tuloksetta vaikka kuinka monen lääkärin luona ja oli aivan epätoivoinen.
Äiti kertoi elämästään pojan kanssa. Pojalla oli tapana hävitä moneksi päiväksi ja ilmestyä huonossa kunnossa kotiin. Hän kertoi myös, kuinka lääkettä saadessaan poika muuttui, pesi tukkansa, huolehti itsestään, kävi kavereiden kanssa elokuvissa ja kykeni elämään suhtkoht normaalia elämää, pudotakseen takaisin heroiinihelvettiin silloin kun Temgesic pääsi loppumaan.
Äiti kysyi minulta, kumpi tässä on hullu, hän äitinä vai minä lääkärikunnan edustajana, kun en suostunut tai uskaltanut kirjoittaa lääkettä enempää kuin kaksi kertaa.
Myönsin, että minä olen hullu ja kaikki Suomen lääkärit ovat hulluja. Olin kaksi vuotta yhteydessä Tukholman Karoliiniseen sairaalan atk-kirjastoon kotitietokoneellani ja opiskelin korvaushoitoa.
Totesin äidin olleen oikeassa ja löysin itsestäni kanttia myöntää asia. Toukokuussa 1995 minussa syntyi Don Quijote, Robin Hood, ja ties keitä.”
Kadutko nyt mitään, kun istut siinä?
“Olen antanut kaikkeni, koko elämäni. Jos paljastaa suuren valheen ja vääryyden, se ei kaduta! Toki monen asian olisi voinut junailla paremmin, mutta pioneerit tekevät aina virheitä. Mutta kuka on tehnyt rikoksen ihmisyyttä vastaan, minä vai valtio?”
Jos saisit lähteä nyt ulos tuosta portista, mitä haluaisit juuri tällä hetkellä tehdä?
“Mennä tapaamaan lapsiani, lastenlapsiani, sisariani ja ystäviäni. Rauhoittua, nauraa ja itkeä. Viimeiset kuusi vuotta ovat olleet todella rankkoja. Tämä on ollut mieletön kokemus. Työni on alussa, eikä lopussa!”
