Lukiessani Pikku G:n ilmoittautumisesta maalaisliiton eduskuntavaaliehdokkaaksi, meinasi aamulatteni purskahtaa väärään letkuun. Hetken epäilin kyseessä olevan jokin iltapäivälehden huono vitsi, mutta valitettavasti juttu oli tosi. Ei niin, etteikö eduskuntaan olisi aikaisemminkin valittu kaiken maailman viheltäjiä alusvaatemalleista aivovammaisiin nyrkkeilijöihin, mutta jossakin kuvittelisi rajan kulkevan. Vaikkapa sadassaneljässäkymmenessä sentissä.
Perustuslakimme toisen pykälän mukaan eduskunnan tehtävänä on käyttää maassa ylintä päätösvaltaa, säätää lait, päättää valtion talousarviosta sekä valvoa hallituksen ja sen alaisten viranomaisten toimintaa. Aika haastavia tehtäviä kahdeksantoistavuotiaalle kaverille, jolle jo peruskoulu tuntui tuottavan ylitsepääsemättömiä vaikeuksia.
Politiikkaan siirtyminen tuntuu olevan monelle nuorena julkisuuden makuun päässeelle ratkaisu siinä vaiheessa kun ura alkaa hiipua. Tätä ovat yrittäneet niin viiviavellanit kuin walluvalpiotkin, tosin lähes aina turhaan. Se, että pärstäkerroin on jatkuvasti Seiskan sivuilla, ei valitettavasti tee ihmisestä automaattisesti sopivaa poliittiseen luottamustehtävään. Melkein voisi sanoa, että päinvastoin.
On hienoa, että nuoriso on kiinnostunut politiikasta, ja että Pikku G:kin on täysi-ikäiseksi tultuaan kokenut valaistuksen halustaan osallistua ”yhteiskuntamme rakentamiseen päätöksentekijänä”. Nurmijärven räpkääpiön parlamentaarinen hybris taitaa kuitenkin hyytyä siihen tosiseikkaan, että suurin osa hänen faneistaan saavuttanee äänestysiän vasta vuoden 2015 vaaleihin mennessä.
Kirjoittaja on 25-vuotias ravintolafriikki ja kirjailija.
