Halusimme tai emme. Sopivasti hävytön kirjailijatoimittaja Roman Schatz kertoo meille millaisia me suomalaiset olemme. Ja älä väitä, ettei kiinnosta.
Roomalainen Aarre istuu Ristorante Gastonen baaritiskillä ja naukkailee Bloody Marya. Krapuladrinkki on kahden maan tuote niin kuin saksalainen Roman Schatzkin nykyään. Bloody Maryn kehitti 1920-luvun Pariisissa Harry´s New York Barissa työskennellyt ranskalainen Fernand Petiot, joka New Yorkiin muuttaessaan vei reseptin mukanaan ja lisäsi siihen mausteita. Vuonna 1986 blondin perässä Helsinkiin kiirehtinyt toimittaja-kirjailija-tuottaja on maahanmuuttajien joukossa A-luokan makkaraa, jonka Suomesta, Rakkaudella ja Rakasta minut -kirjat tyydyttävät suomalaisten loputonta janoa, jonka nimi on ”mitäköhän muut meistä ajattelevat”.
No mitä sinä ajattelet meistä, Roman?
”Pelkkää hyvää. Vietän vuosittain 18. elokuuta Maihinnousupäivää. Juon lasillisen samppanjaa tai olutta ja pohdin, että taas yksi vuosi lisää Suomessa. Saapuessani Helsinkiin vuonna 1986 tämä oli aikamoinen Junttila: elettiin syrjässä, YYA-sopimus oli voimassa, maailma mustavalkoinen, ilma kamala ja fiilis ankea. Kahdessakymmenessä vuodessa Suomeen on kasvanut kokonaan uusi sukupolvi. Nyt täällä on hitosti nuoria, hyvin englantia puhuvia parikymppisiä, jotka ovat käyneet Alpeilla skimbaamassa, viettäneet vuoden Amerikassa vaihto-oppilaana ja reilanneet läpi Euroopan. Heitä ei tarvitse opettaa eurooppalaisiksi, he ovat sitä. Samalla he ovat muuttaneet stadilaisen elämäntyylin. Ennen puutarharavintoloita ei ollut kuin neljä tai viisi, nyt Helsinki on kesäisin yksi valtava terassi.”
Ehkä sinä toit urbaanin kulttuurin mukanasi Helsinkiin muuttaessasi Länsi-Berliinistä stadiin? City-lehti aloitti 1986, Radio City vuotta aiemmin ja Lepakkokin oli vielä silloin pystyssä.
”Ha. Ehdin kyllä käydä Lepakossa ennen kuin se purettiin. Minun oli kuulemma nähtävä Sielun Veljien jäähyväiskeikka. Totesin, että ilmeisesti Suomessakin myydään amfetamiinia ja kokkelia, koska kundit soittivat neljä tuntia putkeen täysi sähkö päällä. Meno oli muutenkin kuin kotona Länsi-Berliinissä. Lepakko näytti ihan kotoisalta paikalta ja musiikki svengasi kuin Cure tai Nick Cave. Olihan se hemmetin energistä, vaikka en ymmärtänyt sanoista mitään.”
Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Olet ollut töissä vanhainkodissa, tuottanut Ylelle kieliohjelmia, toimittanut Toisten Teeveetä ja pyöräyttänyt pari opusta: Suomesta, Rakkaudella ja Rakasta minut. Miltä tuntuu olla hämmästelty ja ihailtu kirjailija?
”En pidä itseäni kirjailijana. Olen yleinen mediahuora. Kirjoitan kirjoja, teen radio- ja tv-ohjelmia. Mitä en tekisi rahasta? Suostuisi Seiskan toimittajaksi. Minähän olen luksushuora!”
Eikö luksushuorallakin ole hintansa?
”Kaikella. Vain kuolema on ilmainen ja sekin maksaa hengen. Kirjailijaan liitetään Suomessa epäaitoja ihailuelementtejä. Kirjailija on pyhä, hän luo kylttyyria. Toki myös viihdettä ja paskaa. Paska oli muuten hyvä bändi, ennen kuin hajosi. Hyvä markkinointijippo vähintään?”
Hyvin suomalainen. Kolahtaako pissa, kakka ja pieru-huumori?
”Kyllä. Me saksalaiset olemme ihan samanlaista anaaliporukkaa.”
Minä pidän ihmisistä, jotka tajuavat poistua vessaan pieraisemaan.
”Pidän suomalaisesta huumorista. Se on hyvin anarkistista, sille ei ole mikään pyhää. Suomalainen huumori on myös hyvin ovelaa, siinä mielessä se muistuttaa englantilaista huumoria. Parhaimmillaan suomalainen huumori on niin rutikuivaa, että se oikein narisee.”
Nauretaanko Saksassa muuten vieläkään Hitlerille?
”Ei.”
Hitler on siis yhä tabu?
”Ei hän tabu ole, mutta Perikato-elokuva herätti hirveän haloon siitä, saako Hitleriä kuvata ihmisenä, jolla on tunteita ja pelkoja. Tähän asti hänet on kuvattu tunteettomana hirviönä, robottina. Näkihän Hitlerkin unia, ja jopa rakastui. Hitlerin aika on käsittämättömän suuri trauma saksalaisille. Miten sellaista on voinut tapahtua, ja miten on mahdollista, että niin moni oli mukana. Se, ettei kukaan muka tiennyt mitään, on ikivanha tyhmä valhe. Kaikki tiesivät.”
Minä katson kaikki mahdolliset Hitler-leffat. Se missä Robert Carlyle esitti nuorta Adolfia, oli aika hauska.
”Pidin siitä, että tehtiin elokuva nuoresta Hitleristä, ajasta ennen kuin hänestä tuli diktaattori. Saksalaisena ärsyttää suunnattomasti, kun Hitler puhuu elokuvissa englantia. Se on kreisi kokemus. Ajattele Mannerheimia puhumassa englantia.”
ORDNUNG MUSS SEIN! Rakasta minut -romaanissa kirjoitat omasta seksielämästäsi, myös homoilusta. Miksi tuollainen avoimuus?
”Minun piti kaupata kirjamarkkinoille itseni bi-seksuaalina, koska nykyään kukaan ei välittäisi keski-ikäisestä heteromiehestä. Sellainen ei pääse televisioon. Eniten diskriminoitu väestöryhmä Suomessa ovat keski-ikäiset heteromiehet.”
Scheisse! Eikä ole. Teillä menee ihan hyvin.
”Mutta meneekö meillä hyvin itsemme kanssa?”
Ei mene, siksi on hyvä, että sinä olet tämän kevään Arno Kotro. Sanovat sitä rakkaudeksi vapautti kolmekymppisissä piilevän ahdistuksen, sinä päästät keski-ikäisten skitsot ulos kaapista?
”Kyllä. Ukot ovat kirjoittaneet ja viestittäneet, kuinka ihanaa on, kun joku sanoo ääneen, minkä kaikki tiedämme. 5 000 myytyä romaania ei kata kyllä kovin montaa suomalaisäijää.”
Kirjasi on niin hauska, että se pitäisi ehdottomasti kääntää vähintään saksaksi. Suomesta, Rakkaudella -juttukokoelmassa pureudut suomalaisuuden kliseisiin. Vinoilet muun muassa vittu-sanan käytölle ja suomalaiselle ruokakulttuurille ja annat tuoreille maahanmuuttajille veteraanineuvoja tyyliin: vähättele itseäsi niin paljon kuin voit.
”Niin, minä en ole mikään pieni vihreä maahanmuuttajapoika vaan sotaveteraani. En haluaisi olla puolalainen, venäläinen tai eestiläinen Suomessa. Jos on olemassa joku maa, jonka asukkaat ovat suhtkoht tervetulleita Suomeen, se on Saksa! Saksalaisena olen ollut alusta asti A-luokan makkaraa. Saksaa ihaillaan sen taloudellisen voiman takia. Minä en ole rakentanut ensimmäistäkään Mercedestä. On öklöttävää edustaa sellaista maata, jota ihaillaan ihan vääristä syistä. Meillähän on musiikkia, filosofiaa ja kulttuuria.”
Ei Saksaa kohtaan tunneta pelkkää ihailua. Kaameaa hevimusiikkia sanotaan Suomessa ”saksalaisheviksi” ja Saksaa pidetään yleisesti juntimpana maana kuin Ranskaa, Italiaa tai Espanjaa, joiden muotia, ruokaa ja tyyliä ihaillaan.
”Aivan. Siksi en kaipaakaan sinne takaisin.”
Mutta onhan teillä Einstein, Beethoven ja Kant. Saksalainen maaseutu on sitä paitsi paljon kauniimpaa ja hoidetumpaa kuin Tuhansien järvien maassa?
”Ei ehkä kauniimpaa vaan vaihtelevampaa. Saksasta Suomeen tulevan silmissä hoitamaton metsä näyttää ihanalta. Meillä puut seisovat rivissä. Teillä metsä on alkuperäisen näköistä.”
Tasan yhtä alkuperäisen kuin spurgu.
”Hauska kielikuva! Saksalaiset tulevat Suomeen luonnon takia. Meitä on 80 miljoonaa, ei meillä ole tilaa kesämökeille.”
Aina kun ulkomaalainen muuttaa Suomeen, mieleeni tulee vain yksi asia: mitä luurankoja hän pakenee muuttaessaan tänne Jumalan selän taakse?
”Vain suomalaiset haluavat täältä pois, Suomi saattaa olla huomattavasti mukavampi paikka ulkomaalaiselle. Meitähän ihaillaan. Enhän minä sitä paitsi asu junttiSuomessa, vaan Helsingin Katajanokalla. Elämäntapani on täysin sama kuin Berliinissä. En käy mökillä, sekaannu luontoon tai poistu Kehä 1:n sisäpuolelta vapaa-ehtoisesti!”
Mielestäni kritiikitön ulkomaalaisten ihailu on silkkaa rasismia.
”Suomeen tullessani täällä asui 16 000 ulkomaalaista, nyt heitä on 110 000. Suurin osa on sattuneista syistä venäläisiä ja virolaisia. 20 vuotta sitten ihmiset eivät olleet tottuneet ulkomaalaisiin. Kadulla saksaa puhuvia veljeksiä katsottiin todella pitkään.”
Jaa-a. Luulenpa, että teitä tuijotettiin, koska olitte komeita. Anna ulkomaalaisille lukijoille neuvo: miten kohdella suomalaista naista?
”Samoin kuin miestä. Jos hän lyö, lyö takaisin. Suomalaiset naiset ovat muuten aivan ylivoimaisia, miehet altavastaajia. Moraalisesti, fiilistasolla naisilla menee paljon paremmin kuin miehillä. Suomalaiset naiset valittavat alvariinsa, että: meidän ukot ovat ihan tyhmiä, ne eivät osaa puhua eivätkä pussata.”
Inhottavia naisia. Mun mielestäni on hyvä, etteivät suomalaiset miehet ole jatkuvasti analysoimassa tunteitaan. Hiljaisuus on kultaa.
”Minä nautin suomalaisten naisten vahvuudesta. Kotona pokkuroiva typykkä olisi horror-fantasia. En ikinä rahoittaisi imuroivaa ja kupeitteni hedelmää imettävää bimboa. Saksassa on vielä muutama miljoona kotirouvaa.”
Italiassa ja Ranskassa myös. Mikä on suomalaisuuden hämmentävin piirre?
”Niitä on monia, mutta… kyllä se on dokaaminen. En ole ikinä elämässäni nähnyt kenenkään vetävän missään itseään sellaiseen uskomattomaan epäkuntoon kuin Suomessa. Kyllä me saksalaisetkin osataan dokata, me keksittiin kalja, by the way, ja meidän munkit kehittivät liköörin, ja hyviä snapsejakin löytyy, mutta se että joku pyytää oksennettuaan heti lisää viinaa, oli minulle aivan uusi kokemus. Alkoholin kitttaamisessa ei ole mitään rajaa, ja sekoamisaste on, miten sen nyt sanoisi, melko korkea. Kyllähän mekin vedimme vaikka mitä kamaa Berliinissä, mutta me emme vieläkään pääse edes humalassa itsekontrollista eroon. Suomalainen sen sijaan voi tehdä kännissä itselleen jotain sellaista, jota hän ei muista seuraavana päivänä.”
Ehkä suomalainen haluaa tuhota itsekontrollin?
”Sen, jonka takana on saksalainen Martin Luther? Helvetin lohduttoman, työkeskeisen, anteeksiantamattoman etiikan. Minä olen muuten ex-katolinen, joten olen elänyt vähän toisenlaisessa uskonnollisessa meiningissä. Luterilainen kumuloi kaiken syyllisyyden ja kantaa sen mukanaan hautaan asti.”
Saamme siis syyttää saksalaista fasisti-Lutheria dokaamisesta?
”Siitä vaan. Näin eilen bussin, jonka kyljessä luki isolla SUOMI JEESUKSELLE. Mietimme poikani kanssa, suuttuisiko joku, jos bussin kyljessä lukisi SUOMI VENÄJÄLLE? Sehän olisi paljon fiksumpi idea. Mutta mistä me puhuimme? Suomalaisesta jurrisekoamisesta. Saksassa naiset eivät tule ottamaan baarissa munista kiinni.”
Suomessa ilmeisesti tulevat. Miltä se tuntuu?
”Riippuu kädestä ja otteesta. Mieluummin yksi kunnon lutka kuin 72 neitsyttä.”
Entä neitsytlutka?
”Sellainen on olemassa. Neitsyt Maria. Jeesuksen äiti.”
Lutherin jorinoita. Uskonto on todella kinky juttu.
”Kyllä. Uskonto on niin perverssiä että. Oletko huomannut, että kaikki uskonnot perustuvat seksuaaliseen tukahduttamiseen. Kristinusko ja islam perustuvat molemmat siihen, että Jumala antaa sinulle luonteen ja kropan, mutta jos käytät niitä, sinun pitää kieriskellä synnintunnossa. Uskonnon peruskivi on häpeä.”
Roman, SINÄ olet ihastuttavan häpeämätön. Kerro muista suomalaisista yllätyksistä.
”Toinen todellisista yllätyksistä oli se, miten voimakkaasti järjestelmä yrittää puuttua ihmisten yksityiselämään. Miten tiukasti moraali, uskonto, valtio, poliisi ja yleinen mielipide yrittävät rajoittaa ja kasvattaa kansalaispoloisia. Tyyliin: juoda saa, mutta ei humaltua.”
Olemme terveys-Goebbelseja?
”Kyllä. Suomesta puuttuu myös elämänilo. Täällä ihmisille toivotetaan työniloa! Melkein kuin Saksassa: Arbeit macht frei. Saksassa ei toivoteta työniloa vaan paljon hauskaa.”
Hauska macht frei.
”HAUSKA MACHT SPASS!”
File: Schatz
- Ikä: 45
- Pituus: 195 cm
- Paino: 95 kg
- Tuoksu: Hugo Boss & tupakka
- Juoma: Kahvi & olut
- Kello: Tag Heuer
- Auto: Volkswagen Paskat
- Siviilisääty: eronnut, 2 lasta
Oikolukija
Europarlamentaarikko Piia-Noora Kauppi esiluki artikkelin
”Romanilla on hurmaavia juttuja, kuten maihinnousujuhlat. Hän on oikeassa, että Suomi, ei vain stadi, on muuttunut edukseen ja että Suomessa dokataan liikaa. Romanin puhe naisista leidi dominoina, joita voi lyödä, on roskaa. Samoin hänen käsityksensä kotona työtä tekevistä naisista ja uskonnosta. Olutta ei luotu Saksassa, sitä pantiin jo eKr Babyloniassa. Saksalaishevi ei ole kaameaa, vaan oma genrensä. Yhdestä asiasta olen kade, olisin halunnut olla Siekkareiden jäähyväiskeikalla.”
