Samuli Edelmann

Samuli Edelmann on tehnyt levyn ja tilit selviksi itsensä kanssa. On aika kutsua poptähti Jaana Rinteen vastaanotolle.

"Ollaan kuin kundit luokkaretkellä ilman opettajaa."
Taiteilijan tilinpäätös

Tammikuisena perjantai-iltapäivänä pilvet roikkuvat matalalla. Pimeys on tunkeutunut otsan alle. Naama kalpeana ja kulmat kurtussa kaupungin alkuasukkaat hiipivät jäistä Simonkatua kohti uutta valohoitopistettä. Hotellinjalkaan pultatussa Ravintola Simonessa lounastaa Finnvox studioiden miksaaja-tuottaja TT.Oksala blondin kanssa. Pyöreän pöydän TT tarkkailee Samuli Edelmannia, joka poseeraa valokuvaajalle parin metrin päässä miks-aajagurusta.

Samuli, oletsä seurannut kotimaisten bändien breikkausta maailmalla?

"Joo, sen mitä olen lehdistä lukenut."

Kuka on sun suosikki: Bomfunk, Darude vai HIM?

"HIM ehkä liikuttaa eniten. Miksi? Siinä on oikeat soittimet. Ei mulla tosin ole mitään koneita vastaan. Mä olen vaan aika pihalla siitä kuviosta. Tarjoilija! Saisinko yhden broilerin rintafilerameen."

Sä olet tehnyt hienon levyn!

"Kiitos. Tää lähti liikkeelle Vaiheet-levyn aikana, silloin kun toit mulle sen Muutosten kirjan. Se on seuraava, jonka aion lukea!"

älä stressaa, lue se, jos joudut joskus lekuriin.

"Toivottavasti en!"

Siis silloin, kun sulla on aikaa. Miten tää uus levy bongasi liikkeelle?

"Vaiheet- levy oli varsinainen purkaus. Iso juttu elämän mysteeristä, kuolemasta ja kaikesta. Siihen aikaan luin paljon kirjoja ja syvennyin sen homman tekemiseen. Kun levy tuli ulos ja me lähdettiin kiertueelle, mä huomasin olevani aivan tyhjä ja loppu. En tiennyt, olisiko mulla enää mitään annettavaa."

Vaiheet oli saatanan hieno levy! Mutta sitten...

"Ajattelin, etten tee levyä ehkä enää koskaan. No, vuosi sitten olin aika herkässä mielialassa ja vaikeassa elämäntilanteessa. Silloin mä sain BMG:n Asko Kalloselta kouraani Samuli Laihon demobiisejä. Mä kuuntelin niitä, itkin ja ihmettelin, miten joku purki juuri niitä tunteita sanoiksi, joita tunsin sillä hetkellä. Kaikki tahtoo, Puhdasta vettä ja Kuumailmapallo. Nää biisit olivat siinä mukana. Mä soitin Askolle ja sanoin että tätä aletaan tehdä."

Olitsä tuntenut Samuli Laihon aikaisemmin?

"Tässä jutussaen usko sattumaan. Samuli ja minä ollaan törmätty alle kymmenvuotiaina Helsingin Kaupunginteatterissa. Samulin isä näytteli ja mun isä teki siellä musiikkia. Meidän tiet erkani kahdeksikymmeneksi vuodeksi, Samuli teki Hearthillia ja mä muita juttuja, ja yhtäkkiä me löydetään uusi sielunveljeys. Molemmilla oli omat stoorit, mutta sen stoorit vastasivat mun omia kokemuksia ja sen hetkistä tilannetta."

Minkäs ikäisiä te poijaat olette?

"32-vuotiaita."

Koltiaiset kasvavat aikuisiksi?

"Se on jotain sellaista, vanhan loppumista ja uuden alkamista. Muutoksen aikaa."

Alle kolmekymppisenä sitä luulee olevansa kuolematon.

"Eivät ne enkelitkään loputtomiin katso niitä temppuja. Hetken tuntui, että kaikki loppuu, niinkuin se loppuikin! Mutta hyvä että loppui. Nyt tuntuu, että kaikki on vasta alkamassa."

Romantikot tykkäävät varmasti tästä musiikista. Siinä on Välimerta, värejä?

"Joo, on siinä ainakin Italiaa, Il Postinoa."

Yksi noista biiseistä, Olen valmis heräämään, on mulle ennestään tuttu! Oon kuullut J. Karjalaisen hyräilevän sitä nurkkapöydässä. Se kertoi viime kesänä duunaavansa sulle siitä biisiä.

"Oli kunnia saada J. Karjalainen tekemään biisi, se ei tee kovin monille."

Sä olet tollainen rauhaton sielu. Miten sä saat sen ihmeellisen rauhan ja rentouden sun tulkintaan?

"Laulaessani mä pysähdyn siihen hetkeen, siihen viestiin, siihen sanomaan, siihen tarinaan."

Taitaa olla onni, että rauhaton sielu saa kolmeksi minuutiksi tehdä biisiin kodin itselleen. Kuuntelija aistii harvinaisen voimakkaan läsnäolon.

"Joo, kai se on jotenkin luontaista mulle. En mä sitä harjoittele, ehkä se muistuttaa meditatiivista tilaa."

Sanat niinkuin sadepisarat putoilevat jonnekin.

"Kauniisti sanottu."

Ja sitten hoilataan Stadin maisemista.

"Yön valoista, keinomaailmoista. Discoon mentäessä yön valoihin on kiehtova sukeltaa, kunnes tulee valomerkki ja puuterit paljastuvat."

Sä laulat siitä kuinka valot kutsuvat kulkijaa luokseen ja tuhoavat.

"Yhtäkkiä se maailma pettää. Enkeli heittää mustan viittansa ylleen ja alkaa hengittää niskaan kuin Darth Vader."

Enkelit muuttuvat kummituksiksi ja kaunottaret hirviöiksi.

"Joo. Siinä on sitten hukassa: Eihän tässä näin pitänyt käydä!"

Onko sun tulkinta ja näkemys levyä tehdessä intuition varassa?

"Täysin. Luominen on mulle kaikkein hienoin hetki. Mä viihdyn luomisen pyörteissä, en suunnittele lopputulosta vaan pyörin kaaoksessa. Nautin siitä. Antaa palaa vaan! Antaa pyöriä!"

Tietty impressionistisuus on tallella myös lopputuloksessa. Se mikä puuttuu täysin kotimaisesta iskelmästä. Mitä sä kelaat tästä kansallisaarteesta?

"En mä kuuntele sitä erityisesti. Sen kuulee, mutta sitä ei tunne. Se ei kosketa. On kuitenkin poikkeuksia. Kari Tapion Myrskyn silmässä on mulle tärkeä kappale."

Myrskyn silmässä sä olet tosiaan sheikannut. Mä muistan nähneeni sut jossain jo Peggyn aikoihin joskus 91. Sä olit Rivoliin menossa. Niin nuoren ja viattoman näköisenä. Ja parin vuoden päästä sut oli revitty lööpeissä palasiksi. Mikä oli sun rikoksesi?

"Mä olen luottanut ihmisiin liian herkästi. Se on tullut mulle kalliiksi. Nykyään, muutaman tuhannen haastattelun jälkeen mä olen varovaisempi. Aika hitaasti sitä tuntuu oppivan."

Media on 2000-luvun poliisi. Ja poliitikko. Tää Remun juttu on hyvä esimerkki. Ollaan kaikki yhdessä moitteettomia!

"Kyllähän jotkut lehdet mielellään odottavat, että mä taas mokailen. Kyllä mä tiedän, että lehdissä taittajat naureskelevat, että katso nyt tota hölmöä! Ja jotkut soittavat vihjepuhelimiin muutaman tonnin toivossa... Onhan tää raadollista, mutta eihän siihen auta kuin kylmäverinen suhtautuminen. Että tämä vain on näin. Mä en syytä ketään, oon ollut liikaa käytettävissä. Se on oma syy."

Eiks taiteilija duunissaan hae vastauksia tähän ympäröivään hevosenmunkkiin?

"Kyllä. Ja välillä se on tosi kovaa. Täytyy vaan muuttaa asennettaan, suhtautumistapaansa, sillä tavalla alkaa näkeä valoa pimeässä."

Siihen auttaa sen oman jutun tekeminen, siihen keskittyminen. Milloin sä muuten lähdet tän uuden matskun kanssa keikoille?

"Helmikuun ekana päivänä lähdetään bändin kanssa. Aiotaan kiertää puolitoista vuotta tätä Suomenmaata. Arttu Takala on bändin liideri ja vibrafonisti, rumpuja lyö Kalle Torniainen, bassossa on Mika Väyrynen, ja kitaroissa Janus Hanski sekä Aki Louhela. Kolme tuttua roudaria ovat myös mukana. Ihanaa päästä taas tien päälle. Jokainen keikka on erilainen. Se on herkkua."

Minkälainen herrakerho siellä kiertää? Harrastatteko kaikkia paheita vai pelkkiä hyveitä?

"Laidasta laitaan. Ollaan kuin kundit luokkaretkellä ilman opettajaa, täytyy itse valvoa omia tekemisiään."

Harrastatteko rituaaleja ennen keikkaa? Venäläistyylisiä snapseja ennen lavalle menoa?

"On meillä ollut sellaisia. Mä en niihin nyt osallistu. Mä en voi."

Kehon kieltä kannattaa kuunnella.

"Ja mielen. Mieli sanoo että ei kiitos!"

Sä olet herkkä jätkä.

"Mä olen yrittänyt vuosien varrella olla muuta mitä oikeasti olen. Vähitellen olen muuttunut omaksi itsekseni."

Jotkut kuolevat herkkyyteen.

"Monet ovat kuolleet. Se on valinnan paikka, herkkyyden voi kääntää voimaksi. On vähän pakko!"

Jep, nää samat houkutukset ja silmänlumeet vaanivat jokapaikassa.

"Joo, se on kuin miinakenttä. Pellolla sykkii valtava valokyltti ja huutaa, että täällä on ilotulitusta! Sinne! Mutta kun sieltä palaa päätielle, huomaa työntävänsä autoa, jonka moottori savuaa ja josta puuttuu pari rengasta. Pakko ajaa suoraan huoltopisteelle."

Millainen on tyypillinen Edelmann-päivä. Luetsä esimerkiksi Hesaria?

"En lue. Mä tulen huonolle tuulelle, jos mä luen sitä. Tyypillistä päivää ei ole.Vapaapäivinä mä vietän aikaa perheen kanssa tai lähden työhuoneelle pyörittelemään rooleja tai muita duuneja."

Niin, sullahan on nykyään perhe. Vaimo ja tytär. Onks kimma faijan näköinen?

"Silmät on vähän samannäköiset."

Miltä tuntuu, kun elämä jatkuu?

"Omituiselta, mutta samalla täysin luonnolliselta. Jos on salikausi, mä lähden salille. Mulla oli tosin keuhkoputken tulehdus ja keuhkokuume, joten mä en ole voinut käydä pitkään aikaan. Nykyään käyn muutaman kerran viikossa avannossa."

Apua, miltä se tuntuu?

"Se tuntuu helvetin hyvältä, vähän viikinkimäiseltä. On niin yhtä luonnon kanssa."

Millä asenteella sä lähdet päivään?

"Ylipäätään mulla on tapana ottaa itseni turhan vakavasti. Pitäisi naureskella enemmän itselleen. Kallialan Aake suodattaa juttuja huumorin kautta. Aina kun mä näen Aaken, mä tulen helvetin hyvälle tuulelle. Se on ihme juttu."

Te olette frendejä?

"Joo, hyviä frendjä."

Onks sulle siunaantunut uusia ystäviä tässä kolmen vuoden aikana?

"Joo, mulla on ihan uusi ystäväpiiri. Vanhan loputtua ja uuden alettua myös ystäväpiiri vaihtui."

Frendit toimivat peileinä. Se on niin hienoo. Ei ne sano mitään vaan odottaa , että puupää huomaa itse. Aamuöisin sitä valvoo ja miettii, että toikin sähläys oli niin turhaa.

"Hah, niinpä. Muutos tapahtuu mutta se tapahtuu hitaasti. Se on hiekkaa, joka valuu tiimalasissa tuskalliseen tahtiin!"

Sulla on aina ollut ympärillä frendejä?

"Joo. Erakkomaisuus on mulle liian kova juttu, en mä sellaista kestäisi. Kukaan ihminen ei tässä maailmassa pärjää yksin. Mun mielestä se on väärä ihanne. Oikea ja väärä? Mä en pärjäisi yksin!!! Puhuminen auttaa. Ja vapauttaa. Asiat leviävät selvittämättöminä mielettömiin sfääreihin. Voima olkoon kanssasi, kuten Obi Van Kenobi viisaasti sanoo."

Ja valo. Vaikuttavatko nämä pimeät päivät suhun?

"Kyllä mä pidän enemmän valosta."

Ajattelitsä pienenä tulevaisuutta?

"En, mä annoin palaa niin paljon kuin lähti."

Missä sä olet kymmenen vuoden päästä?

"Toivottavasti teen jotain mielenkiintoista projektia. Seison näyttämöllä."

Onko sulla erityisiä intohimoja?

"Oikeasti mä olisin taas tosi mielelläni nyrkkeilysalilla. En ole vaan moneen vuoteen ehtinyt. Saanut siitä kiinni. Se oli mun rakas harrastukseni ja mä nautin siitä lajista. Sen mä haluaisin aloittaa uudelleen."

Nyrkkeily on hienoa ja varmaan harrastajalle terapeuttista. Voi liimata säkkiin kulloisenkin vihulaisen kuvan.

"Niinpä."

Sä näyttelet Lomalla -elokuvassa. Käytsä itse leffassa?

"Olin vähän aikaa sitten katsomassa Gladiaattoreita. Russell Crowe teki siinä hienon roolin. Mutta italialainen Il Postino on mun ehdoton suosikki. Mä olen nähnyt sen varmasti viisi kertaa. Se oli niin hieno. Tietenkin siksi, että se on just se tarina. Rakkaudesta."

2 kommenttia

WsQ62

9.12.2005 18:50

Hieno mies - hyvä ryhti.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
4 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

ile002

10.5.2007 04:08

järkyttävän lihava

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi