Parikymmentä vuotta julkisesti provoisoimaan pyrkineenä hölmönä olin ihmetellyt, etten ole yhden ainutta kertaa saanut tappouhkausta. Kunnes kolme vuotta sitten syksyllä kaikki muuttui.
Maikkarin Viihdeuutiset kysyi, mikä on Suomen paskin kaupunki ja vastasin, että ihmiset inhoavat yleensä synnyinkaupunkiaan, joten minun on vastattava Hyvinkää. Seuraavana päivänä sähköpostiini oli tullut viesti: ”vitun paskaläjä mitä hyvinkäätä meet haukkumaan, olen asunut 10-vuotta täällä ja tämä on paras paikka suomessa. mene hirteen kaljupää skinheadi. Taidat olla rasistipaska kaiken lisäksi.”
Aina toitotetaan, että idioottimaisiin viesteihin ei kannata vastata, joten vastasin. Viestejä alkoi tulla useampi päivässä. Jossain vaiheessa hän ilmoitti laittavansa hyvinkääläiset rokkarit antamaan minulle turpiin, jos tulen paikkakunnan baareihin. Yhdessä viestissä hän ilmoitti: ”tekis mieli antaa pillua sulle” ja seuraavassa kehoitettiin antamaan puhelinnumero, että sovittaisiin treffit: ”voin tulla paikalle ilman pikkuhousuja hame päällä.”
Sen jälkeen naisen nimeä käyttänyt taho ilmoitti olevansa mies: ”eikö olekin noloa sulle”. Kysymykseen millä logiikalla minulle on noloa että hän esiintyy naisena, hän ei vastannut.
Kun kirjeenvaihtoystäväni uhosi omistavansa tarkk´ampujan paperit ja ampuvansa minut, ilmoitin painuvani poliisin pakeille. Sen jälkeen toisesta sähköpostiosoitteesta tuli meili: ”hei, annahan kuule olla nostamatta mitään syytteitä. Kyllä me tiedetään että sä istut roskapankissa ja kallion baareissa. jätetään nää viestittelyt..ei viitsitä tehdä ihmisten elämästä hankalaa. moicca”.
Pasilassa poliisi kertoi kokemuksiaan häiriköistä.
”Joillakin voi mennä elämä pilalle vainoajan takia. Työn takia voi olla pakko pitää yhteystiedot julkisena. Ja jos omaisuudelle tehdään ilkivaltaa täytyy tekijä saada itse teosta kiinni.”
Kului useampi kuukausi eikä mitään kuulunut, ei edes poliisista. Soittaessani osoittautui, että asia oli unohtunut. Sain kuulla, ettei syytekynnys ylity.
”Resurssimme ovat rajalliset. Lisäksi tietosuojalaki on Suomessa tiukka, eikä ihmisten sähköposteja helposti lähdetä tutkimaan. Ilmoita, jos ahdistelu jatkuu, silloin tappouhkaus otetaan uudelleen käsiteltäväksi.”
Lisäksi sain tietää, etten voisi julkisuudessa kertoa ahdistelijani käyttämää nimeä tai sähköpostiosoitetta.
Keväällä 2008 haukuin useissa medioissa Hyvinkäätä. Sen jälkeen helsinkiläisiin yleisiin naisten vessoihin alkaa ilmaantua kirjoituksia jossa minun väitetään kähmineen sammunutta naista. Anonyymistihän kuka tahansa voi syyttää ketä tahansa ihan mistä tahansa. Tuttu tuomari kehoitti ilmoittamaan kirjoituksista poliisille ja he ottivat asian syyteharkintaan, koska yhteys tappouhkaajaan oli käytännössä selvä.
”Valokuvaa seinäkirjoitukset, käsialanäytteestä voidaan saada tekijä kiinni.”
Työnantajalle tuli huolestunut kysely vessakirjoituksista.
”Eihän tuollaisen todenperäisyydestä ole tietoa, mutta jotenkin se jäi vaivaamaan. Jotainhan Ari Peltosen on joskus täytynyt tehdä että joku on niin kirjoittanut?”
Pomo vastasi, ettei tee johtopäätöksiä vessakirjoitusten perusteella. Parin viikon kuluttua tulee samasta osoitteesta viesti, jossa kerrotaan, että ”väitetty asia on oikeasti tapahtunut”.
Ensiksi hänellä ei ollut faktoja tapahtuneesta ja yht´äkkiä on! Ellei hän ole muuttunut meedioksi, todistaa tuo sen, että hän valehtelee, kuten myös sen, että hän tietää, kuka on kirjoitusten takana. Kysyin tyypiltä missä ja milloin ottaen ahdistelu on tapahtunut. Ei vastausta. Voitonriemuisena poliisille soittamaan. Mutta:
”En voi luvata, että tämä menee harkinassa läpi.”
Lakimieheni ilmoittaa, että rikosnimikkeet ovat uhkaus, herjaus ja häirintä.
Laitoin viestit kaikkiin kolmeen sähköpostiosoitteeseen, jotta vastapuolella olisi lehtijutussa mahdollisuus kommentteihin. Kaksi ei ollut enää käytössä. Ainut voimassa oleva on meedion osoite. Sieltä ei ole tullut kommenttia. Ei edes ihmettelyyni, miten on mahdollista, että aluksi hän ei tiedä asiasta mitään, sitten kyseessä onkin hänen tuttavansa ja viimeisin versio on, että kyseessä olikin hän itse ja yritin samalla tappaa hänet! Kun työnantajani ei enää noteerannut viestejä, kolahti viesti työkaverini Maria Veitolalle. Marian ihmettelyyn, miksi ihmeessä tyyppi otti yhteyttä häneen eikä poliisiin, ei tullut vastausta.
Ei muuta kuin vessakirjoituksia bongaamaan.
