Sitähän se kaikki on

34-vuotias Arno Kotro on suomirunon uusi poptähti. Miksi ihmeessä? Ja mitä siitä sanoo vanha mestari, Tommy Tabermann, samalta miehisen rakkauden hiekkalaatikolta?

Kesätuuli kurittaa Uudenmaankatua. Kadulla on hiljaista, mutta Bar n:o 9 hälisee lupaavasti. Arno Kotro istuu selkä ikkunaan päin ja hikoilee perjantai-iltapäivää eteenpäin. Runoilija näyttää nuorelta ja viattomalta. Hänellä on valkoinen paita.

Hei. Hyvä sänki. Onko sulla ollut toi koko ajan?

"Ei. Tää on tapaturma, en ole jaksanut ajaa..."

Pidä se. Onko runokirjasi Sanovat sitä rakkaudeksi ollut niin iso menestys, että partakin jää ajamatta?

"Ei se siitä johdu, mutta... onhan tässä ollut sähinää."

Mitä pidit valkoisista kuvausvaatteista?

"Aika vieras olo mulla oli. Mä pukeudun yleensä mustiin jälkipuberteettisiin angstifarkkuihin.

Valkoiset helvetin tyyriit byysat jalassa tuli vieras olo. Ne olivat saatanan kalliit kledjut, melkein viisisataa euroa. Eikä siinä ollut kuin paita, byysat ja vyö. Pelkkä vyö maksoi enemmän kuin mun byysat."

Kerro lisää jälkipuberteettisista angstifarkuista.

"Eivätkö kaikki eksistentialismista viehättyneet runorentut pukeudu vähän liian kireisiin mustiin, vähän kauhtuneisiin ja kulahtaneisiin housuihin sekä Uffin pikkutakkiin?"

Tampereella, ehkä. Mistä sä olet kotoisin...

"Helsingistä, Kruununhaasta, Pohjoisrannasta. Kyllähän Pekka Saurikin pukeutuu yhä kireisiin mustiin farkkuihin."

Mä näin sen just Sofiankadun kulmassa puku päällä.

"Joo, mutta se näyttää oudolta. Kokeilin aikoinani erilaisia tyylejä. 80-luvun lopulla futuristiluukia... värjäsin fledan vitivalkoiseksi ja kuljin mustassa pitkässä viitassa ja kauluspaidassa."

Tommy Tabermann pukeutuu mustaan. Imagokonsulttina mä neuvon Arno Kotroa sonnustautumaan valkoiseen.

"Se voisi toimia. Pankinjohtajat näyttävät pankinjohtajilta, runoilijat runoilijoilta, putkimiehet putkimiehiltä. Jos runoilija näyttäisikin pankinjohtajalta ja pankinjohtaja runoilijalta? Ihmiset pukeutuvat mielikuvituksettomasti, ja tunnustan syyllistyväni samaan. Ei ollut mikään kohteliaisuus kun eräs ihminen sanoi: Sä näytät ihan filosofian maikalta. Runoilijana mua verrataan koko ajan Tabermanniin, mutta meidän tyylit ovat aika erilaiset vaikka liikummekin samoissa aiheissa."

Tommylla on hunajaosasto aika tukevasti hallussa.

"Sillä on siirappia ja rivoutta sopivassa suhteessa. Itsellä ei ole kumpaakaan. Ai onko kirjan tapahtumia koettu täällä Ysissä? On täällä jotain kirjaa läheltä liippaavaa tapahtunut, enimmäkseen olen istunut yksin pitkiä iltapäiviä, särpinyt viiniä ja kirjoittanut."

Kuinka pitkään olet muhinut Ysissä?

"Kuusi vuotta. Bahian avajaisten aikoihin kyselin missä Uudenmaankatu on. Siihen aikaan täällä ei ollut mitään, paitsi joku hirveä Nightingale Sodan paikalla... Vähitellen tästä tuli Kotikatu.

Kierrokseen kuuluivat Bahia, Ysi, Tapasta, Soda... ja jos ilta venähti Lost and Foundissa viimeiset itkunsekaiset. En seuraile trendejä, istun siellä missä huvittaa. Täällä on mukava henkilökunta eivätkä nämä tee sitä virhettä että muuttaisivat koko ajan. Parisuhteiden katkeillessa minä sain tämän, eräs eksä piti Torin."

Sä olet nostanut runon, jos et ihan jaloilleen niin ainakin polvilleen. Toukokuussa kirja oli kaikesta suomenkielisestä kaunokirjallisuudesta kolmanneksi myydyin.

"Uusia hyviä runoilijoita on paljon. Tuija Välipakka, Jukka, mikä hitto sen nimi nyt on, Naaranlahti... Se että mun kirja myy niin paljon ei johdu siitä että se olisi niin hyvin kirjoitettu vaan siinä kuvatuista tunteista. Ne ovat osuneet aika laajoihin kansankerroksiin. Menestyminen näyttää olevan puolikriminaalia hommaa, Jyrki Lehtolaltakin tuli kunnolliset ravat! Ne pitää ottaa kohteliaisuutena, eihän se kaikille vittuile. Lehtolan jutussa faktat olivat eniten kohdallaan.

Mistäköhän se oli senkin onkinut, että kannoin jo viime kesänä runoja muovikassissa ja luin niitä ääneen? Tietyissä runopiireissä kirjaa ei edes hyväksytä oikeaksi runoudeksi. Mutta. En mä ole tehnyt markkinatutkimusta ja valinnut hittiaihetta, vaan kirjoittanut mitä tunsin."

Opetat Herttoniemen lukiossa filosofiaa, psykologiaa ja elämänkatsomustietoa. Onko tää runoproggis ja sähinä vaikuttanut sun duuniin?

"Kysyin juuri rehtorilta onko tämä sopivaa. Anna palaa vaan, se sanoi. Ehkä tämä antaa hommalle tiettyä katu-uskottavuutta... Eikö Lapinlahden lintujen Timo Eränkökin ole opettaja?"

Mitä tarjoat teineille vanhan kunnon uskontotempun tilalle?

"Elämänkatsomustietotunneilla pähkäillään suuntaviivoja niille jotka eivät usko Jumalaan. Miten löytää tukipilareita, miten rakentaa maailmankatsomusta. Puhutaan aatteista, humanismista, arvoista, eri uskonnoista. Singotaan maailmankatsomuksellisia heittoja. Ne tekevät työstä kiinnostavaa. Monet kysyvät enkö ole keksinyt elämälleni parempaa tekemistä... Opettajanhommaa pidetään hommana johon pudotaan jostain korkeammalta. Oikeasti se on helvetin hieno ammatti.

Filosofia voi olla muutakin kuin yliopistolla tapahtuvaa tappelua siitä sanoiko Heidegger vai Husserl näin tai noin. Se on viisastelua, diskurssisnobismia jota tykitetään ulkomuistista."

Toi on hienoa. Aikaisemmin saatiin tyytyä Raamattuun.

"Et voi parhaimmillaan olla pirstaleisen maailmankuvan eheyttäjä. Lukiotyypeillä on helvetillinen metafyysinen jano, niille voi heitellä ajatuksiaan pureskeltavaksi kunhan varoo aivopesua."

Mikä on sun oma suhde uskontoon?

"Luterilainen ahdistusjoukkue ei ole minua varten. Suomessa on uskonnollinen ja poliittinen vapaus. Jos poliittinen vapaus miellettäisiin samalla tavalla kuin uskonnollinen vapaus se tarkoittaisi seuraavaa. Isä sattuisi kuulumaan Kommunistiseen puolueeseen, lapsi kävisi pienestä pitäen kommunistisissa kerhoissa, peruskoulussa ja lukiossa sille opetettaisiin historiaa marxilaisen luokkataisteluopin näkökulmasta, 14–15 -vuotiaana pantaisiin nuotiotulet metsään, ja vanha stallari kertoisi Leninissä piilevästä totuudesta, ja 18-vuotiaana sille sanottaisiin, että nyt voit erota kun meillä on tämä poliittinen vapaus. Kirkosta ei saa erota ennen kuin on täyttänyt 18. Sitä ennen ollaan tunnustuksellisen uskonnonopetuksen piirissä! Miten voi kuvitella saman maikan kertovan, että kaksi plus kaksi on neljä, Ruotsin pääkaupunki on Tukholma ja Mooses jakoi vedet kahtia. Ei oikeasti vaan metaforisesti. Hei, tsiigaa tätä.

ANTEEKSI ETTÄ TUNTEMATTOMANA TUNKEUDUN TEKSTIVIESTITSE PUHELIMEESI MUTTA HALUAISIN KIITTÄÄ SINUA KIRJASTASI... "

Kuinka paljon näitä tulee?

"Aika paljon. Jonkun verran olen saanut kirjeitä ja kortteja, sekä tekstiviestejä. Yksi mimmi singahti Kuopiosta asti, halusi keskustella. Taidan olla aikamoinen pettymys ihmisille. Varsinkin naiset uskovat että tässäpä lopulta mies, jonka kanssa a) voisi kokea intohimoista rakkautta, b) joka ymmärtää tunteista ja naisista helvetisti. Ei pidä paikkaansa."

Totta. Sanovat sitä rakkaudeksi paljastaa ettet sä tiedä naisista mitään!

"Tää oli uutta. Arvostan rehellisyyttäsi!"

Miehen tunteista sä tiedät kaiken, mutta naisen-nada. Imarteleeko sua tuollainen lähentely?

"Tää on niin outoa. Kolme kuukautta sitten ei ollut ensimmäistäkään kirjaa ulkona, ja yhtäkkiä tämä hillitön rumba, telkkarit, radiot ja lehdet, kirjanmyynti."

Eikö tässä ole ihan selkeä kuvio. Silloin kun aikoinani kirjoitin biiseihin tekstejä, kelasin tekeväni totaalisia insidejuttuja ja olin pihalla kun muutkin diggasivat.

"Täsmälleen sama tunne. On ollut snadisti terapeuttista huomata, että samanlaisia pettymyksiä on siellä ja täällä. Kuinka paljon tässä maassa oikein on vittumaisia eroja, rakkaussuruja ja kaipuuta ja kaikkea sellaista joka ei ole löytänyt kanavaa? Suosio osoittaa sen kuinka vaikeita lajeja rakkaus ja parisuhde ovat."

Miehen ruikutus on kotimaisten iskelmien klassikko, miksei se toimisi runokirjanakin?

"Ei se ole ihan desperado kun se leveilee istuneensa isoissakin pöydissä. Onhan siinä tosin mukana ironiaakin."

Miehet kyllä roikkuvat, loputtomiin. Rakastavat isolla sydämellä, aidosti ja epätoivoisesti.

"Mulla on sellaisia miespuolisia frendejä, joiden kanssa puhutaan muustakin kuin jääkiekosta.

Aamun tunnustuksellisina hetkinä on tajunnut miesten olevan poskettoman tosissaan. Miehet säilyvät tietyllä tavalla puberteettisempina kuin naiset. Lukiossa näkee samaa tyyliä. Kun Nea on jättänyt Niko Juliuksen, meininki on ranteet auki, elämä ei voi jatkua! Nelikymppisiä, hillittömässä kaipuussa mennyttä kaipailevia miehiä on enemmän kuin naisia. Naiset selviytyvät paremmin erosta."

Naisten munat ovat kasvukaudessa. Kukaan ei oikein kelpaa. Sulla lienee ottajia?

"Olen ihmisenä tylsempää seuraa kuin vuosi sitten. En osaa keskustella, omat asiat pyörivät liikaa päässä. On ollut hauskaa huomata olevansa viisi kertaa halutumpaa seuraa kuin silloin kun olisi ollut viisi kertaa viehättävämpää seuraa!"

Teit Lyytisen Jaakon kanssa Cityn Liisaleenaa. Monet ovat miettineet onko runokirjasi parodia?

"Ei missään nimessä. Liisaleena oli naisnäkökulmaista naljailua, jossa mikään ei ollut pyhää, runot ovat miesnäkökulmaista puhetta, missä kaikki on pyhää. Kirja on kasvattanut hirveät paineet, ilmassa on flopin odotusta."

Nauti, nauti, ota iisisti. Älä kirjoita enää mitään jos ei ole fiilistä.

"Seuraava kirja ei voi alkaa kuin Tanja Karpelan kolumni: Kello on viisi aamulla. Pääni on tyhjä, pääte on tyhjä, seitsemältä pitäisi olla kolumni valmis. Minulla ei ole mitään sanottavaa..."

Sulla on makea nimi. Arno Kotro. Se on runoilijan nimi.

"Nimi on tärkeä. Jos Tommy Tabermannin nimi olisi Asko Mähönen, kirjojen myynti olisi ollut puolet nykyisestä. Väitän että Tommyssa yykin on tärkeä. Kotro on karjalainen tai venäläinen nimi... Isäni on, koomista kyllä, upseeri. Olen upseerin poika, vaikka mun tekemisissä ei taida se paljoa näkyä... Äiti on kirjallisuusihmisiä. Siitä mä olen iloinen ettei meidän perheessä keskusteltu tarjousflorasta vaan politiikasta, taiteesta ja yhteiskunnasta."

Faijasi ei ole tyypillinen inttiluupää?

"Ei ei. Se on säilynyt skarppina, vaikka armeija on aika sairas maailma. Se on sivistynyt ja huumorintajuinen ihminen. Lapsuus Krunikassa oli elämäni onnellisinta aikaa. Vanhemmat olivat vielä silloin yhdessä, ja kaikki oli kunnossa. Käyn vieläkin Krunikassa ostamassa lamput Sähkö Janhuselta."

Sun vanhemmat ovat eronneet. Mihin sun omat suhteet ovat loppuneet?

"Pelkuruuteen ja varovaisuuteen. Parhaimpinakin hetkinä olin se alakoulun pikkupoika altaan reunalla enkä uskaltanut sukeltaa suhteeseen silloin kuin olisi pitänyt.

Silloin kun olisi pitänyt myydä asunto ja muuttaa yhdessä Roomaan, mä jänistin. Taistelen kyynistymistä vastaan, mutta jotenkin tuntuu siltä, että jokaiseen rakkauteen on rakennettu sisään sama katoamisen kaava. Kun näkee poskettoman onnellisen parin, vuoden päästä kuulee erosta. Mistä kerätä uskoa? Kun HKL täytti viisikymmentä vuotta, heillä oli seuraava slogan: Yhtä matkaa viisikymmentä vuotta. Sporassa oli ikivanha pariskunta. Mies koputti vaimoa olkapäälle ja sanoi: Katos, ei hookooällä ihan pärjää meille... Suhteen paras hetki ei ole jälkeenpäin mietittyinä glooriaa ja glitteriä ja samppanjapullon korkin poksahduksia, vaan se lokakuinen tiistaiaamu, kello kolmeatoista yli seitsemän. Syödään nopeasti yhdessä aamiaista, yritetään juosta bussiin jotta ehdittäisiin töihin, halataan erotessa, huikataan hyvää työpäivää."

Sulla on siis sitoutumiskammo, josta kimmat valittaa. Illuusio siitä, että kulman takana odottaa joku komeampi?

 

"Olen mä ollut seitsemän vuoden suhteessa. Sellaisessa jonka pituutta mitataan seuraavasti: Jos alussa olisimme hankkineet marsun se olisi jo kuollut... Kuulun Pätkäsukupolveen. Työtä pätkissä, mikroaaltouunista pikasafkaa, kaukosäädin kourassa istuvaan sukupolveen, jota piinaa illuusio naapuripöydässä odottavasta isommasta seikkailusta. Sukupolveen, joka luulee pääsevänsä kaikista riidoista ja toisen hankaluudesta eroon painamalla resetia ja siirtymällä vieraaseen pöytään."

Millaiset naiset vetoavat suhun?

"Vihaan klisettä, jonka mukaan naisen pitää olla kaunis ja hiljaa. En tunne yhtäkään jätkää, jonka mielestä naisen pitäisi olla sellainen. En voi sietää kolmen vakiorepliikin naisia: ‘Ihan sama.’ ‘Sano sää.’ ‘Emmä tiiä.’ Ihastun särmikkäisiin, sanavalmiisiin ja temperamenttisiin naisiin, jotka ovat puolihulluja ja vaikeita. Sellaisten kanssa elämä on elämisen arvoista, jotain muuta kuin sohvalla istumista, jäätelön syömistä samalla lusikalla ja huonon hömpän katsomista. Mulla on draama-addiktio. Kunhan jotain tapahtuu, kunhan on sähköä ilmassa. Se hakkaa miedon yhdessäolon mennen tullen."

Vituttaako Tommy?

City kysyi Suomen kaupallisesti menestyneimmältä rakkausrunoilijalta Tommy Tabermannilta Arno Kotrosta.

Mitä mieltä olet hänestä?

"Minulla ei ole koskaan mielipidettä kollegoista."

Onko Suomen markkinoille tilaa sinulle ja hänelle?

"Ei hän minua häiritse."

Vituttaako kuitenkin, ettet ole enää ainoa kaupallisesti menestynyt runoilija?

"Kotro on kirjoittanut yhden kokoelman, se on hyvä avaus. Toivotan hänelle onnea."

12 kommenttia

ruma ankanpoikanen

16.7.2003 11:35

Ajatteleeko herra runomaisteri, että suurin rakkauden ymmärrys on kertojan katseessa, eikä lammikon rumimman olennon silmissä näiden katseiden kohdatessa?

Pelleksi pystyy vain miljoona, mutta rakkauden sanansaattajaksi jokainen.Ihme häly yhdestä tähdenlennosta. Onnea menestyksestä ja kannattaa opetella suhtautumaan itseensä vähemmän vakavammin kahviloissa. Käsitinpähän, kuinka yksipuolista ja tylsää seuraa itse herra on.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
6 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

AM

16.7.2003 13:59

Arno Kotron käsitys uskonnonvapaudesta kaipaa päivitystä. Nykyisellään se on osoitus tietämättömyydestä.

Kotro väittää, ettei kirkosta voi erota ennen kuin on täyttänyt 18 vuotta. Tämä seikka tuntuu kiusaavan häntä kovasti. Kotron väite on kuitenkin virheellinen. Kirkosta voi erota ennen 18. ikävuotta. Uuden uskonnonvapauslain mukaan. Vanhemmat voivat liittää tai erottaa lapsen täysin vapaasti uskonnolliseen yhdyskuntaan ennen kuin lapsi on täyttänyt 12. Tämän jälkeen liittämiseen tai erottamiseen vaaditaan lisäksi lapsen kirjallinen suostumus. 15 vuotta täytettyään nuori voi vanhempien kirjallisella suostumuksella liittyä uskonnolliseen yhdyskuntaan tai erota siitä. 18-vuotias voi päättää omasta uskonnollisesta asemastaan täysin itsenäisesti.
Uskonnonvapauslaki suo 12 vuotta täyttäneelle lapselle oikeuden pidättyäytyä liittymästä uskonnolliseen yhdyskuntaan tai eroamasta siitä näin halutessaan. Alle 18-vuotiaan eroaminen on käytännössä vanhemmista kiinni. Vaikka eroaminen ei tällöin olekaan täysin itsenäinen toimenpide, voi kirkosta kuitenkin erota - toisin kuin Kotro väitti - alle 18 vuotiaana. Nähdäkseni Kotro parjaa aivan turhaan suomalaista uskonnonvapautta. Eihän vika ole systeemissä jos luupäävanhemmat eivät salli nuoren ateistiteinin tehdä itse omia maailmankatsomuksellisia päätöksiään. Tällöin olisi asennekasvatuksen paikka. Voidaan toki myös keskustella laajemmin siitä, mikä merkitys täysi-ikäisyydellä yhteiskunnassamme on. 18-vuotta kun on rajapyykki monessa muussakin asiassa kuin uskonnonvapauslaissa.

Lisäksi vielä pari huomautusta muihin Kotron epätarkkoihin heittoihin. Ev.-lut. kirkon jäsenten lasten ei totisesti tarvitse käydä uskonnollisissa kerhoissa ja jopa rippikoulu on täysin vapaaehtoinen. Edes vanhemmat eivät voi sinne lastansa pakottaa. Toinen kysymys on tietenkin se, että monet nuoret ovat valmiita kuuntelemaan iltahartauksia nuotiolla mielessään konfirmaation jälkeiset sukulaisten lahjarahat. Tunnustuksellisen uskonnonopetuksen luonteen Kotro tuntuu ymmärtäneen aivan väärin ja on syytä vielä muistuttaa, että kirkkoon kuuluminen ja täten uskonnonopetukseen osallistuminen on todellakin kiinni vanhempien päätöksestä.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
8 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Mikko Ellilä

23.7.2003 00:53

Sehän siinä uskontokuntiin kuulumisessa juuri onkin vikana, että alle 18-vuotiaat kuuluvat automaattisesti syntymästään asti vanhempien uskontokuntaan. Eiväthän lapset peri vanhemmilta myöskään poliittisen puolueen jäsenyyttä, joten miksi lasten pitäisi olla uskontokuntien jäseniä vanhempiensa mukana? Tätä Arno Kotro yritti vääntää rautalangasta, mutta ei näemmä mennyt perille kaikille lukijoille.

Arno Kotrolle pisteet kotiin ev.-lut. kirkon vertaamisesta kommunistipuolueeseen! Olen itse aina ollut sitä mieltä, että kristinusko ja marxismi ovat hyvin samanlaista huuhaata. Niiden kannattajia ei voi kunnioittaa sen enempää kuin astrologeja tai homeopaatikkoja tai ufouskovaisia.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
9 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

jad

24.7.2003 22:45

Olisi tässä kyllä se pointti, että politiikkaan osallistuminen alkaa vasta 18-vuotiaana. Siihen asti ollan nollalinjalla. Uskonnon kanssa se ei tämänhetkisessä yhteiskunnassa oikein luonnistu -jos et ole mitään, olet jotain -eli ateisti. Äiti ja isi siis päättää, voi voi. Niiltä voi pyytää luvan poistua tästä mahtavasta jumalan yhteisöstä...Sen sijaan yhteiskunta voisi panostaa nuorten opiskeluvapauteen. Jos et kuulu kirkkoon, ei rippileirille ole asiaa. Jos taas kuulut taas kuulut, et esimerkiksi lukiossa voi opiskella elämänkatsomustiedon kursseja. Toisin päin kyllä onnistuu. Meneekö siis kirkolla nykyään niin huonosti, että tarvitsee valtion ja opetusviraston apua värväykseen?

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
2 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Jiofa

25.7.2003 02:37

Itse tähän kaikkeen lähiaikoina osallistuneena voin sanoa psykologisten tekijöiden vaikuttavan esim. rippikoulun kohdalla enemmän kuin osataan arvata. Vaikka kuulun kristilliseen kirkkoon, itselläni on vakaa ateistinen ja tieteellinen maailmankatsomus. Tieteellinen, vaikka en ole osallistunut lukion luonnontieteiden tai pitkän matematiikan oppimäärään kuin nimellisellä tavalla. Kommunistivertaus ontuu juuri sillä tavalla kuin psykologiset tekijät antavat myötä. Tilannetta ei voida selittää sillä, että nuori eroaa kirkosta juuri sillä hetkellä kun täyttää 18 ja/tai tajuaa totuuden. Tässä on mielestäni nuoremmasta alkavan asennekasvatuksen paikka sen sijaan, että nuorille syötetään ala-/yläasteella valmiiksi pureskeltu totuus maailmasta jota usein vanhoillishelmaiset kukkahattutädit vahvistavat absoluuttisena totuutena. Itse osaan ala-asteajoilta kuvitella saman tädin paasaamassa Mooseksen vaelluksia absoluuttisena totuutena. Toisaalta, sääliksi käy nykyisiä oppilaita.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
8 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Jamo1977

30.7.2003 11:50

Tiedoksi vain, että Kotron lisäksi on myös ainakin yksi kaupallisesti menestyvä runoilija eli Heli Laaksonen Sammakko kustannukselta (www.sammakko.com). Heliltä on tullut ulos kirjat Pulu uis, jota marraskuuhun 2002 mennessä on myyty miltei 24 000 kpl ja Raparperisyrän, jota on myös myyty saatanan paljon. En tiedä Kotron myyntilukuja mutta epäilen niiden yltävän Helin tasolle kun Tommillakin taitaa tehdä tiukkaa...

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
2 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Sahvo

16.8.2003 21:24

Kotro onkin ollut minulla opettajana.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Jani

18.8.2003 16:35

Kotro on mielenkiintoinen persoona ja filosofian tunnit rientävät ohitse aina niin nopeasti..MIetimme
determinismiä,kausaalista ja fatalismia..En tarkkaan tiedä kummalle kannalle hänen mielipiteensä meni,mutta mietippä itse tätä:
Lähdet kotoa, mutta huomaat unohtaneesi kännykän pöydälle.Palaat hakemaan sitä ja tullessasi taas ulos törmäät vanhaan luokkakaveriin.Ystäväsi kertoo,että hänen kesätyöpaikassaan tarvitaan lisää työntekijöitä.Saat paikan ja kiinnostut lähtemään myöhemmin opiskelemaan sitä alaa.Opiskelijajuhlissa tapaat tulevan aviopuolisosi, jonka kanssa saat lapsia.Muutatte ulkomaille asumaan..
Millainen olisi elämäntilanteesi, jos et olisi unohtanut kännykkääsi pöydälle?
Oliko kaikki sattumaa vai ennalta määrättyä?..

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
7 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Fanittajat

25.8.2003 17:31

ARNO RULEZ!

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

sillyh

11.1.2005 21:47

Mieki haluan Herttoniemen lukioon. Epistä.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
2 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Elli Kuikkanen

4.4.2006 22:06

muistakaahan erota kirkosta:

http://www.eroakirkosta.fi

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
6 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

kotrofani

5.11.2012 20:13

Minäkin haluan Herttoniemen lukioon. Otetaanko sinne yli 50-kymppisiä?

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
7 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
9 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi