Tanja Karpela

Onko tämä kreikkalainen ravintola”, kulttuuriministeri Tanja Karpela kysyy italialaisen Ristorante Gastonen ovella. Kansanedustajaksi pukeutuminen on ohi, nyt on kulttuuriministerin postiin sopivan turkoosin tunikan ja hippihelmien aika.

Hei Tanja. Nukuin pommiin. Unessa olin tulossa haastattelemaan sinua. Nousin Espoon bussiin, jossa istui Jörn Donner trenchcoatissa, muovikassi kädessä. Tienvierustat olivat täynnä sadan metrin korkuisia Tanja Karpela alusvaatekuvia. Jäin pois Pitäjänmäellä huomatakseni olevani pahasti myöhässä ja olevani alasti. Tulkitsetko?

“Jesses! Ammattitaitoinen unientulkitsija… Olit alasti koska aiot kysyä menneeseen kohuun liittyviä kysymyksiä. Ehkä myös siksi, että ajattelit mun näkevän lävitsesi?”

Aika hyvä. Vertasit keväisen kohun jälkipuinneissa itseäsi valtiovarainministeri Antti Kalliomäkeen. Kalliomäki on pitkän linjan kansanedustaja, jonka menneisyyden ainoa väriläikkä on seiväshyppy. Eikö kanssasi samanlaisesta kohujulkisuudesta eduskuntaan pyristellyt Tony Halme olisi parempi vertailukohta?

“Kyllä sitä varmaan voi noinkin ajatella. Erona on ehkä se, että jos ajattelemme jotain muuta kansanedustajaa, jonka tausta on vaikka urheilupuolelta tai muualta julkisuudesta, niin heidän kohdallaan siitä ei ole nostettu niin värikästä tapahtumaa kuin omalla kohdallani.”

Tony Halmeen valinnasta nousi samanlainen kohu. Ihmeteltiin, miten tuollainen on onnistunut pääsemään eduskuntaan, ketkä sitä oikein äänestivät.

“Tilanne on nyt erilainen. Kaikki ministerit istuvat samassa hallituksessa, meillä jokaisella on sama kausi ja paljon puurtamista takana. Tuntuu oudolta, että samat vanhat tapahtumat kaivetaan aina uudestaan esiin.

Tullessani valituksi Miss Suomeksi olin vasta 19 tai 20-kesäinen, eli tosi nuori likka. Nyt olen kohta 35. Noista tapahtumista on aikaa. Tästä näkökulmasta katsottuna olisi yhtä hupaisaa, jos Antti Kalliomäestä kaivettaisiin lehteen viisitoista vuotta vanhoja kuvia, ja haastateltaisiin jotain hänen urheilu-uraansa seurannutta urheilutoimittajaa.”

Tuskinpa sieltä löytyisi mitään raflaavaa. Media rakastaa juuri niitä asioita, jotka ihmiset haluaisivat unohtaa.

“En halua unohtaa mitään. Siitä ei ole kysymys. On tausta sitten urheilupuolelta, tai niin kuin minulla missinä ja mallina, en halua sitä mitenkään häivyttää. Mulla on ihan hauskoja muistoja malliajoista. Mutta olisihan se aika kummallista, jos minulla ei olisi viidentoista vuoden jälkeen mitään muuta puhuttavaa.

Tässä vallitsee sama kaava kuin siinä luulossa, jonka mukaan tenavatähti on aina tenavatähti. Eräänä päivänä havahduin siihen kun tyttäreni koulusta kotiin tullessaan sanoi: Äiti, voitko kuvitella, kaverini väitti sun olleen joskus missi. Hah hah haa. Vuonna 1995 syntynyt Tyttö päästi oikein makeat naurut. Pakkohan siinä oli sanoa, että näin on päässyt kuule käymään.”

Tekisitkö kaiken uudestaan, Peter Nygårdit ja muut?

“No se nyt oli työkeikka siinä missä muutkin…”

Karmea äijähän se on. Mies jolla on maine.

“Siitä en tiedä mitään…Se on aina muistettava, että ihminen tekee valintoja ja ratkaisuja kunkin hetken tietämyksen ja kokemustensa mukaan.

Jälkiviisaus on aina kovin kivaa. Jälkikäteen osaa suunnitella kaiken niin hienosti, että pöytä on puhdas vielä viisikymppisenäkin. Jokainen meistä tekee virheitä, niin olen minäkin tehnyt. Sekä yksityiselämässä että julkisuudessa.

Itselleen täytyy kuitenkin olla armollinen, tai realistinen. Näiden kokemusten jälkeen, nyt kun ikääkin on tullut lisää teen kaikkeni, jotta omat lapseni harkitsisivat jotain hieman helpompaa polkua.”

Olet ajanut lapsia suojelevia lakialoitteita, esimerkiksi ikärajoja teeveeleffoille ja lapsilukkoja internetiin. Mallin ammatissa on mielestäni vähintään yhtä vaarallisia piirteitä kuin väkivaltaelokuvissa. Esimerkiksi lievää pedofililiaa sekä semiprostituutiota.

“Äitinä haluan suojella lapsiani kaikelta pahalta, mutta lapset tekevät aikuistuessaan omat ratkaisunsa.

Mallimaailmassa on paljon sellaisia piirteitä, että täytyy olla todella varovainen. Kaikissa ammateissa on tietysti omat riskinsä…niin mallinammatissakin. En tiedä nykyisestä alasta juuri mitään, mutta kokemuksesta voin sanoa, että palkkaerot ovat suuret ja kuvaussessioissa sinusta otetaan irti kaikki mahdollinen. Mallin homma on urakkahommaa, eli kuvauksia jatketaan niin pitkälle kuin valoa riittää. Ei voi unohtaa, että vaikka julkisuudessa mallin ammatista annetaan kuvaa luksuselämästä, minä en ainakaan sellaista kohdannut.”

Mallin ammatin luksusta on julkisuus. Malliksi halutaan, jotta päästäisiin julkisuuteen.

“Juuri tehdyn kyselyn mukaan nuoret tytöt ja pojat haluavat välttämättä julkisuuteen. He haluavat oman teeveeohjelman tai jotain muuta. Itse olin julkisuuteen tullessani nuori, sinisilmäinen ja naiivi….Mitähän olin äsken oikein sanomassa. Nyt katosi, ajatus katkesi oikein kunnolla. Se oli varmaan näin tärkeätä.

Niin, se oli tästä nuorten suuresta halukkuudesta päästä julkisuuteen. Mulla ei ollut aikoinani mitään hajua millaista julkisuus on. Kuvittelin ihan vilpittömästi, että se on hetken juttu, max vuosi, ja sitten voin jatkaa normaalia elämää. Näin naiivisti siihen aikaan kuvittelin.

Nuorille pitäisi saada viestittyä mitä julkisuus oikeasti merkitsee. Että mennessäsi julkisuuteen menetät nuoruuden. Et voi elää enää samalla tavalla kuin muut samanikäiset. Yhdessä reissaaminen, matkustaminen, harrastaminen ja noihin ikävuosiin kuuluva sosiaalinen kanssakäyminen on huomattavasti rajoitetumpaa kuin muilla. Jos menet kerrankin ulos, otsikot kirkuvat sinun juhlineen railakkaasti.”

Olen eri mieltä. Minun mielestäni myös julkkisnuori pystyy elämään ihan normaalisti. Se on asennekysymys. Sekoilu kuuluu nuoruuteen, jeesustelu politiikkaan…

Sinua on nimitetty median pyörittäjäksi, ja kieltämättä sinulla on sillä saralla lahjakkuutta. Olet onnistunut kääntämään sinuun kohdistuneet hyökkäykset kansalaisten sympatiaksi?

“Henkilökohtaisesti en ole kääntänyt mitään. Kirjoitin avoimen kirjeen, koska Ilta Sanomien kolumni oli alatyylisyydessään jonkun näköinen ennätys.

Minun oli katsottava tilannetta paitsi poliitikkona myös äitinä. Lapset tietävät miten asiat todellisuudessa ovat, mutta silti julkisuudella on aikamoinen vaikutus. Kun näen heidän kärsivän…

On suunnattoman naivia kuvitella jonkun pyörittävän Suomen mediaa. Viestintävälineet toimivat täysin itsenäisesti. Ne päättävät ketä haluavat haastatella ja millä sävyllä jotain asiaa lähestytään. Voin vaikuttaa asioihin vain omilla sitaateillani.

Se mikä on oudointa on sukupuoliero. Eero Heinäluomaa kehutaan siitä miten taitavasti hän pyörittää mediaa. Se on hänelle meriitti, mutta kun väitetty pyörittäjä on nainen asia on kaikkea muuta kuin meriitti.”

Käydään menneisyydessä. Samat lehdet, jotka ovat nyt olleet niittaamassa sinua, hehkuttivat täysin kritiikittömästi valintaasi kansanedustajaksi. Kirjoitukset olivat silkkaa silitystä miesystävineen ja lapsisympatioineen?

“Riippuu miten kauas menneisyyteen mennään…En ole koskaan soittanut lehteen ja pyytänyt tekemään juttua. Romanssit tai väitetyt romanssit eivät varmasti ole minusta lähtöisin. Eivätkä monet muutkaan jutut.”

Et siis pyytänyt IS:n päätoimittajaa kirjoittamaan positiivisesti Intian matkastasi?

“En. IS:n toimittaja halusi välttämättä tulla Intiaan. Keskustelin pääministerin kanssa ja tiedotin asiasta. Olen evlut, mutta selvitin, ettei yksityinen lomamatkani ole ristiriidassa kirkollisasioita vastaavan ministerin roolini kanssa. Kun IS:sta tuli soittoja, että me tullaan sinne ja me tullaan tänne sanoin toimittajalle toivovani, ettei kukaan tule, koska tämä on minun ja lasten yksityinen matka. Hän sanoi, ettei hän voi sitä päättää, että minun on keskusteltava asiasta päätoimittajan kanssa. Esitin tämän saman toiveen myös päätoimittajalle. Halusin oikaista tämän väitteen.”

Olin kovasti sinua vastaan kun sinut valittiin kulttuuriministeriksi… Intian matkasi oli minun mielestäni yllättävä fiilisveto. Otit riskin poliittisen uskottavuutesi suhteen.

“Tapasin Amman jo silloin kun hän kävi Suomessa. Painotan olevani meditaatiossa todella harjoittelija. Suoritan, ja kun pitäisi tyhjentää mieli huomaan ajattelevani sitä, ettei saa ajatella mitään. Olen ihan alkumetreillä. Meditaatio on kuitenkin tuonut elämääni rauhaa. Minulla on kaikenlaisten skenaarioiden ja taustamotivaatioiden pyörittäjiä etsittäessä levollinen olo. Olen puhunut vilpittömästi totta. Palaan vielä mainitsemaani mediahehkutukseen. Itse en ole kokenut sitä ihan hehkutuksena…”

Sellaisena se näyttäytyi lukijalle. Kritiikittömänä lässytyksenä.

“Ajatellaan vaikka Suomen Kuvalehteä, jonka kanteen oli laitettu kuvani. Ne, jotka eivät ostaneet lehteä luulivat, että olen antanut lehdelle haastattelun. Kuitenkaan sisäsivuilla ei ollut minulta sitaattiakaan. Lukijalle syntyi kuva poliitikosta, joka tarjoilee itseään julkisuuteen. Arvostellessani mediaa haluan muistuttaa siitä, että olen arvostellut vain muutamaa tahoa. Valtaosa Suomen mediasta toimii todella hyvin. Suurin osa on ihan oikeasti todella korkealaatuista. Toimittajillamme on valtavan hyvä koulutustaso, ja suurin osa on moraalisesti ja eettisesti journalismin sääntöjä noudattavaa. Se pitää muistaa, että olen kohdistanut kritiikkini hyvin pieneen joukkoon, jota olen kutsunut hyvä veli- verkostoksi.

On vihjailtu, että olen herkkä kritiikille. En ole. Minua on kritisoitu todella paljon, ja jokaisella on edelleen täysi oikeus pitää minua hyvänä tai huonona ministerinä. Vääriä väitteitä ei voi kuitenkaan esittää. Mukana on ollut ripaus sovinismiakin, asioita on lähestytty tietyllä tavalla. Mutta jos vielä katsoo tarkemmin IS:n kirjoittelua…Ensimmäisenä kesänä julkaistiin juttu otsikolla Missä Tanja luuraa. Olin silloin kesälomalla niin kuin muutkin ministerit.”

Kyllä kaikki poliitikot ovat suurennuslasin alla. Heidän kuuluu olla. Toisaalta tutkitaan taksikuitteja ja sen sellaista.

“Kyllä, ja elatusmaksuja. Sen lisäksi on miesgalleriaa. Siitäkin on jonkin verran kokemuksia…Vaikka kaikki eivät siitä pidä eivätkä sitä noudatakaan, vedän itse rajan julkisen ja yksityisen elämän välille. Se on tapa hallita omaa elämää. Olen huomannut olevani antipatioita herättävä henkilö. Aistin asian tavatessani uuden ihmisen.”

Toimittajat varoittivat Karpelan jauhavan liturgiaa kuin tiibetiläinen rukousmylly. Että siltä on punainen lanka kateissa, ja välillä sen puhe on ulkoa opittua. Onko puheesi sisällyksettömyys ikäkysymys?

“Uskon, että minuus alkaa muotoutua kolmenkympin tietämillä. Vasta siinä iässä alkaa tajuta, mitkä ovat itselle tärkeitä asioita. Aika kaksikymppisestä kolmeenkymppiin menee hujauksessa.

Väliin mahtuu perheen perustaminen, vanhemmuus ja opiskelu. Kolmekymppisenä alkaa nähdä, että elämällä on päätepiste. Sellaiset kliseemäiset kysymykset kuin miksi minä olen täällä konkretisoituvat kolmenkympin jälkeen. Jokainen käy läpi nämä kliseet ennemmin tai myöhemmin.”

Voit pelata politiikassa itsesi vaikka kuinka korkealle, jos saat puettua sinulle itsellesi tärkeät asiat svengaavaan muotoon. Tunnistatko itsessäsi tuon jargonrukousmylly Karpelan?

“Kyllä tuo kritiikki on paikallaan. Olen ollut niin äärimmäisen tiukka julkisen ja yksityisen elämän välillä…”

Että virallinen jargon pamahtaa päälle?

“Politiikalla on oma kieli, munkkilatina. Käytämme sitä puhuessamme eduskunnassa lakialoitteista, koska se on yhteinen tapa viestiä.”

Älä käytä sitä puhuessasi minulle!

“Se tarttuu, se on kuin flunssa, joka tarttuu. Mutta ymmärrän kyllä kritiikin, se kuulostaa varmaan aika karmealta. Sitä vaan yhtäkkiä huomaa käyttävänsä sitä.”

Mutta onhan olemassa myös nuoria poliitikkoja, jotka eivät käytä jargonia. Tavatessani esimerkiksi Rosa Meriläistä en ole tuntenut joutuneeni jargonin jyräämäksi. Ja sinuun verrattuna Meriläinen on saanut osakseen vähintään yhtä kovaa julkista myllytystä.

“Niinpä. Poliitikkonaisen ulkonaista habitusta arvioidaan aika armottomasti. Tuomioja on hyvä ministeri ja fiksu tyyppi, mutta kirjoitetaanko hänen lippalakistaan tai maan mainiosta laukustaan siten, että hänen uskottavuutensa olisi vaatteista kiinni?

Minäkin saan silloin tällöin kuulla miten pitäisi olla. Pitää olla juuri niin, miten itsestä tuntuu hyvältä.”

Roiskeläppä oli kohu sinänsä, mutta se mikä minua Meriläisessä ihastutti oli huumemokaan ja teeveessä pyörtymiseen liittyvä vilpittömyys, juuri se, ettei hän hallitse jokaista julkisuuden koukeroa. Sama rentous ja siihen yhdistyvä idealismi tekee presidentti Halosesta suuren.

Sinulle on siunaantunut mainetta miestennielijänä. Tämä on juuri sellainen kärpässarjan asia jonka voisit kääntää itsellesi tyyliin: Tykkään miehistä. So what?

“Olen samaa mieltä siitä, ettei seurusteleminen ole mikään big deal, mutta homma alkaa mättää silloin kun asiat esitetään sellaisessa valossa että itselle tulee tyrkkyyntynyt olo. Liian useasti miesystäviini liittyvä “uutisointi” on perustunut pelkkiin juoruihin.

Takana ei ole ollut mitään. Kun näitä keräillään vuosi toisensa perään ja otetaan säännöllisesti esille, miehiä alkaa jossain vaiheessa olla melkoinen galleria. Mutta olen täsmälleen samaa mieltä siitä, että jokaisella on oikeus tavata ja pitää hauskaa. Tällä hetkellä tosin mieselämä on rajoittunut kotiin, työhön ja koirapuistoon…”

Hei, mä en halua tietää!

“Enkä minä kertoisi… Unelmia on, mutta ei mitään vapaa-ajan vietto-ongelmia. Vielä jargonista, esiintymisistä ja muista…Olen varonut, koska olen ollut extrasuuren suurennuslasin alla. Mutta koko ajan oppii lisää.”

Olisit rennosti oma itsesi. Niin et häviäisi mitään.

“Olen täsmälleen samaa mieltä. Omana itsenä on levollinen olo. Ei tarvitse miettiä voinko mennä Intiaan vai en.

Sekin täytyy muistaa, että ihmiset ovat fiksuja. Median rimanalitukset eivät yksinkertaisesti mene läpi.

Siitäkin olen samaa mieltä, että poliitikon on hyvä tuntea ja näyttää tunteensa. Muuten ei pysty empatiaan. Ei pysty asettumaan ihmisten asemaan.

Tunneäly on tässä hommassa tärkeää. Teflon ei ole päätöksenteon kannalta hyvä asia.”

Puhutaan lopuksi kulttuurista. Minun mielestäni ihmisen kulttuuriharrastuksesta ei kerro yhtään mitään onko hänellä kirjahyllyä olohuoneessa. Mitä luet parhaillaan?

“Paolo Coelhon Alkemistia. Sitä ennen luin Sänkyyn ja vuoteeseen. Ja Da Vinci koodin, sehän on pakko lukea. Lapsille luen tietysti paljon.”

Tuo on aika viihteellistä kamaa. Samaa kamaa luetaan Sarasvuon kursseilla. Luetko ollenkaan ns. hard core kirjallisuutta, esimerkiksi Dostojevskia?

“Yritän, mutta siihen tarvitaan aikaa. Lomamatkalla saatan lukea neljäkin sisällöltään painavampaa kirjaa. Olen lukenut aina paljon, lapsesta asti. Kirja on toinen elämä. Pakoreitti muuhun maailmaan. Sinuhe Egyptiläisen kokemusta ei välttämättä saa omasta elämästä ollenkaan.”

Elokuva pystyy joskus välittämään samalla tavalla kauneutta ja totuutta. Vaikka sadun keinoin. Oletko nähnyt Aki Kaurismäen Mies vailla menneisyyttä?

“Luin artikkelin kyseisestä leffasta jostain muun maalaisesta lehdestä. Sen näkökulma teki vaikutuksen. Se miten ranskalainen näkee suomalaiset, sen millaisia me olemme. Hiljaisuuden. Sana siellä, toinen täällä.”

On hienoa olla suomalainen.

“Juuri niin. Ei meidän tarvitse olla paljon puhuvia tai temperamenttisia italialaisia. Uskon, että menestystä on tullut juuri tuon omintakeisuuden vuoksi.”