Tarja Turunen

Älkää antako ulkonäön hämätä: Metalli-Madonna Tarja Turunen voisi blondata hiuksensa. Ja heittää hyvästit hevioopperalle.

Helsinki heittää valkoista lunta Naistenpäivän niskaan. Hevienkeli Tarja Turusen mustia vaatteita juhlistaa täsmälleen luomivärin turkoosi pashmina. Ristorante Gastone tarjoaa parastaan, kalkkunaa sitruunakastikkeella.

Mitä tykkäät?

“Mmm, täydellistä…”

Kuka on hevienkelin naisidoli?

“Oma äiti. Herkkä, vahva ja mukiinmenevä äiti. Hän on rento, mutta Saksassa asuva japanilainen laulunopettajani Mitsuko Shirai on ehdoton auktoriteetti. Kolmas idolini on sydänystävä Marianne Pellinen. Tutustuimme Sibiksessä tenttiessäni kirkkomusiikkia ja Mariannen opiskellessa kanttoriksi. Olemme kahlanneet kaikenmaailman kemut yhdessä, eikä ystävyys ole kaikonnut kylmästä sähköpostiylläpidosta huolimatta. Marianne sai minut palaamaan Saksasta Kuusankoskelle.”

Palasit viisi vuotta sitten. Missä asuit Saksassa?

“Karlsruhessa, Frankfurtista 120 kilometriä etelään, melkein Ranskan rajalla. Opiskelin Karlsruhen musiikkiyliopistossa laulua. Laulajankehityksen takia mun oli pakko lähteä, ja etsiä itselleni hyvä laulunopettaja. Kasvoin, ja oli muutenkin hyvä olla bändin jätkistä erossa vähän aikaa.”

Täällä Saksaan yhdistetään yhä juntit, nahkahousuiset natsit ja bratwurst?

“Saksa on paljon muuta kuin makkaraa ja perunasalaattia. Esimerkiksi vaurautta, valinnanvapautta ja vihreyttä.”

Kotimainen hevi uppoaa silti paikallisväestöön kuin Kossu vappujuhlijoihin?

“Kyllä!”

Nightwish identifioituu ääneesi. Aiotko rokata loppuelämäsi?

“Olen antanut kasvoni, ääneni ja persoonani bändille, ja ilman muuta se on suuri osa elämääni, mutta tuskin. Tuskin! En syntynyt Nightwishin laulajaksi vaan laulaja Tarja Turuseksi. Mulla on ihan selkeät suunnitelmat sen suhteen, mitä haluan tehdä Tarjana. Jonain päivänä tulen tekemään sitä.”

Omasta jutusta kiinni pitäminen on naiselle todella tärkeää. Marttyyrius ei futaa.

“Nääntyisin, ellen pitäisi omaa juttua hengissä! Muiden mielipiteet auttavat oman näkökulman rakentamisessa, mutta loppupeleissä sinä itse päätät ja vastaat, oletko elämääsi tyytymätön vai tyytyväinen.”

Hemmetin hienoa, että sinulla on munaa sanoa olevasi Nightwishissa vain vierailijana. Olet ilmeisen tosissasi lied-laulamisen suhteen?

“Kyllä. Laulan rokkia, mutta tietoisuus klassisesta ytimestä ei häviä minnekään. Nightwishin Klassinen Tarja on rokannut, mutta huhti-toukokuussa on kuukauden breikki. Olen kone, joka tarvitsee määräajoin huoltoa, koska käytän klassista tekniikkaa myös rock-keikoilla. Ensimmäiseksi lepään muutaman päivän kotona, sitten rupean vähitellen laulamaan. Vauhtiin päästyäni laulan monta tuntia päivässä, ja kun lennämme toiseen kotiin Buenos Airesiin, sielläkin odottaa maestro.”

Buenos Aires on iso osa elämääsi. Asuuko sinussa pieni lattari?

“Asuu! Tanssin jo kersana, ja Sibiksen aikana tykkäsin aivan älyttömästi tanssia niitä rytmejä. Harrastus loppui lopulta polvien hajoamiseen, mutta onneksi löytyi rakkaus. Marcelo on avannut minua. Uskallus asioiden nopeaan selvittämiseen tulee argentiinalaiselta puolisolta. Hän nostaa kissan pöydälle justiinsa kun on aihetta! Olen ollut ’ihan’ vau huomatessani, millaisia näkemyksiä nykyään päästän suustani.”

Lattari-Tarjalla on omanarvontuntoa?

“Pikkuhiljaa, mutta toisaalta rakastan suomalaisuutta. Jopa mökötystä. Meillä on lääniä mököttää. Asumme ja olemme aina asuneet täällä omissa oloissamme.”

Täällä otsa menee pakostakin ryppyyn vastatuuleen painaessa?

“Kyllä, kyllä! Minä puren oikeasti hampaita yhteen talvella ja kiroan, kun luita ja ytimiä paleltaa. Marcelo on erilainen. Mitä enemmän pakkasta, sitä paremmin hän viihtyy pihalla! Onkohan sillä kaikki palikat kohdallaan?”

Olet sanonut olevasi hullu karjalainen Kiteeltä. Hullu karjalainen viihtyy hyvin Buenos Airesissa. Kerro kaupungistasi?

“Buenos Airesini aukeaa päästyäni viranomaisten kolmen tunnin lentokenttätsekkauksesta taksiin huokaisemaan. Buenos Aires on ympyrän muotoinen, ja meidän koti on ympyrän keskipisteessä. Emme asu keskustassa, downtown on sivummalla, asumme joen varrella. Joki on viisisataa kilometriä leveä ja sitä voisi sanoa mereksi. Minun Buenos Airesini on värikäs miljoonakaupunki, jonka katukuvassa on köyhyyttä ja rikkautta. “

Argentiinan talous on hataralla pohjalla?

“Kyllä, se on tosi ikävää. Olen nähnyt ja kuullut liikaa kurjista kohtaloista. Kaupunki on kuitenkin kaunis, arkkitehtuuri elää ja kaduilla, joilla on vieri vieressä Carlos Gardell ja Piazzolla kahviloita, tanssitaan ja lauletaan tangoa. Sitä kuulee kävellessä, se on argentiinalaisilla verissä. Buenos Airesin väriloisto hivelee silmää, punaisen talon vieressä on violetti, sen vieressä sininen, sitten keltainen.”

Etelä-Amerikan Pariisi?

“Kyllä. Buenos Aires ei ole kliinisen puhdas kaupunki, mutta täynnä elämää. Tavallinen päiväni Buenos Airesissa? Herään, käyn pesaisemassa silmät auki, keitän kahvia ja astun parvekkeelle.

Brasilian rikollisuus on huippuluokkaa, ja jos kaltaisemme paljon matkusteleva pariskunta asuisi omakotitalossa, sen pitäisi sijaita jossain, missä vartija käy varttitunnin välein. Sellaisia alueita toki on, mutta ne ovat kaukana keskustasta. Ystävämme asuvat sähköllä aidatulla alueella, ja heillä on rautakalterit ikkunoissa niin kuin joka puolella. Ja silti joka ikisen ystävän taloon on tultu! Tässä tilanteessa, jossa tulemme käymään kotona kolme kertaa vuodessa, ei tulisi kuuloonkaan, että meillä olisi talo, johon murtauduttaisiin jatkuvasti. Eihän siellä olisi enää mitään!

Asumme neljännessätoista kerroksessa, ja parvekkeeltamme on hulppea näköala. Nautin katsellessani kaupungin heräämistä eloon ja kuunnellessani joka kulmalta kaikuvaa musiikkia. Herään hitaasti, ja lähden kuntosalille tai uimaan. Kaikki palvelut ovat lähellä ja myyjät tuttuja. Latinofiilis on rento, mutta ihmiset ovat todella kovia tekemään töitä. Siestaa ei pidetä!”

Oletteko opetelleet jo tangoa?

“Voi voi, Marcelo ei taivu tangoon, enkä minäkään argentiinalaiseen versioon. “

Marcello kosi sinua Norma- oopperassa Buenos Airesissa. Onko kukaan kosiskellut laulamaan sikäläiseen Oopperaan?

“Ei vielä, eikä varmaan kosikaan. Olen kyllä pitänyt Buenos Airesissa klassisia konsertteja. Rakastan oopperaa, mutta olen enemmän lied-laulaja.”

Olet opiskellut kirkkomusiikkia ja kamarimusiikkia. Nainen hevikuningattarena on uusi uramahdollisuus oopperaa ja kamarimusiikkia opiskeleville tytöille?

“Ilman muuta. Arvaa montako laulunopiskelijatyttöä olen tavannut ja millaisia määriä demoja ja upeita kirjeitä posti kantaa? Paljon. On vilpittömän ihanaa olla esikuva. Klassinen laulu on sellainen kehon ja mielen seikkailu, että voi ihme jos jollekin tytölle on annettu laulamisen lahja, niin miksi sitä ei kokeilisi!”

Millainen arvomaailmasi on?

“Se romahti mennessäni argentiinalaisen miehen kanssa naimisiin… Tänään olen aika avarakatseinen ihminen ja hyväksyn aika pitkälle erilaisuutta.

Suomessa on kaikki on hyvin, maailmalla on kovempaa. Kauheita asioita tapahtuu, silti ihmiset ovat positiivisia ja löytävät asioita, joista iloita. Olen oppinut tuollaista mentaliteettia. Vaikka olisi kuinka kamala stressi, on pakko pysähtyä nauttimaan hetki jostakin häviävän pienestä asiasta.”

Istuit kerran rumpalin kanssa lentoasemalla, pidit käsiä silmien päällä, itkit ja nukuit. Mistä revit tuollaisessa tilassa energiaa?

“Vaikka auringosta! Se on tärkeä. Saksassa asuessani satoi kaksi kuukautta putkeen. Silloin olin surullinen, kuin maani myynyt. Silloin auttoi hymy. Ikävä on aina, yhä kova. Se vaivaa jo lähtiessä.”

Kuinka iso tämän vuoden rundi on?

“Iso! Tulimme juuri Hollannista, Sveitsistä, Englannista ja Saksasta. Tämän viikon levon jälkeen lähdemme Japaniin ja Australiaan. Reilun kuukauden loman jälkeen alkavat eurooppalaiset rock-festarit. Teemme myös kolme keikkaa Suomen suvessa, ainakin Ankkarockin. Hulinan jälkeen koittaa kuukauden breikki, jonka aikana pitäisi saada klassisen konsertin aineisto treenattua valmiiksi. Joulukuun alussa teen kirkkokonsertteja, kaksi Suomessa ja loput muualla.”

Lattari-Tarja kiekaisee lied-fanit kumoon?

“Kyllä, voi miten hirveätä! Rouva lähtee maailmalle!”

Tavaramerkkisi ovat silmät. Miksi?

“Kiinnitän itse ensimmäisenä huomiota silmiin… Näytän siltä, miltä itse haluan, kukaan ei ole tullut stailaamaan eikä neuvomaan. Mielikuvituksella ei ole mitään rajoja, voin vaikka blondata tukkani ylihuomenna! “

En aio kysyä kuinka nainen pärjää jätkälaumassa maailmalla, sen sijaan askarruttaa, saatko unta viiden tähden hotelleissa. Pyöritkö keikan jälkeen ylikierroksilla?

“Kyllä. Sängyssä tulee käännettyä liian monta kertaa kylkeä. On parempi nollata. Minun tapani on leffan katsominen. Mulla on kirjoja mukana, mutta luen mieluummin päivisin. Keikkaväsymys on niin rankkaa, ettei kirjaa pysty kunnolla seuraamaan. Uiminen on oiva tapa herätä ja rentoutua. Viiden tähden hotelleissa on yleensä uima-allas, ja vapaapäivinä käyn uimassa siellä, mistä löydän uimahallin. Turhat ajatukset jäävät altaaseen.”

Entä rundiruokailu ?

“Syön erittäin vähän.”

Missä sijaitsevat parhaat shoppailupaikat?

“Lontoossa. Siellä on Ravelin kenkäkauppa, mutta on mentävä Oxford Streetiltä vähän kauemmaksi, jos haluaa jotain spesiaalia. Olen todellinen kenkäfriikki. Laukkuja ja kenkiä lähtee mukaan, voi voi voi miten kamalia määriä! Ja nahkatakkeja, ostin viime reissulla kaksi Zurichistä. Joka väriä ja mallia löytyy. Rakastuin Roomaan. Se on ihana kaupunki!”

Rooma on ikuisin, ja ihanin.

“Kyllä! Rakastuin siihen ihan täysillä. Kirkkoja joka toisella kulmalla, ja täynnä yllätyksiä. Vanha imperiumi näkyy yhä kadun ihmisissä. Henki ja tyyli on uskomaton. Leijonaluonteena nautin arjen pienistä ja kauniista asioista.”

Kuinka ison herneen nenään jatkuva kiertäminen aiheuttaa?

“Voi että se joskus ärsyttää! Tulimme lauantai-illalla ja maanantaiaamuna viideltä piti jo lähteä. Siinä ei ehtinyt juuri muuta kuin pyörittää kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa pyykkikonetta, silittää ja pakata juuri puretun laukun. Olisi mahtava löysätä, mutta mun lisäksi bändissä on monta muutakin ihmistä duunissa. En näe väsymistä pelkästään itsestäni vaan muistakin ihmisistä. Monella on kotona perhe ja pienet lapset. Rundaaminen ei ole aina rock’n’rollia. Tämän työn teko on mielekkäintä silloin, kun sitä jaksaa tehdä, ja iloita siitä mitä tekee. Viime vuosi vei mehut, mutta tämän vuoden ohjelmaan on ripoteltu tarpeeksi taukoja. Nyt olen vetänyt tiukempaan jaksamisen rajat. Mutta kotona käyminen, voi että kaipaan arkista kotona olemista, että saisi tehdä omassa keittiössä suomalaista ruokaa.”

Vaikka lihapullia?

“Niin, niin.”

Mutta onhan suosio silti makeata?

“Onhan se, herranjestas. Kun kävelee lavalle, mikään maailmassa ei ole sen makeampaa!”

Mitä odotat keväältä?

“Aurinkoa. Karkaan Suomen keväästä Buenos Airesin syksyyn. Suomen kevät on kuin Buenos Airesin syksy. Sielläkin on neljä vuodenaikaa. Nämä päivät ovat olleet ihania, ihmeellisen kirkkaita.”