Nyt viimeistään on selvää, että presidentti-instituutio on aikansa elänyt. Tarja Halonen vieraili Putinin luona, mutta mitä siitä seurasi? Tyhjää kälätystä rekkajonoista ja Itämerestä. Tuloksia ei saatu, tai jos saatiinkin, minä en ole niistä kuullut.
Voin vain fantasioida, kuinka salskea ulkoministeri Ilkka Kanerva tai potra puolustusministeri Jyri Häkämies olisivat hoitaneet tilanteen. Parhaassa mahdollisessa tapauksessa Putinin kouraa olisi puristanut Matti Vanhanen. Pääministeri Vanhasta katsoessa silmä lepää. Siinä on oikea mies, todellinen mies – mies, jossa on ainesta vaikka presidentiksi. Miksei Tarja Halonen voi olla mies?
Minulta kysytään usein, mitä ajattelen Suomen ulkopolitiikasta. Vastaukseni on yksinkertainen: se ei kuulu presidentille. Olen siis ehdottomasti presidentin valtaoikeuksien karsimisen kannalla, ainakin jos hän on nainen. Myös perustuslain kanta asiaan on selvä. Ulkopolitiikkaa johtaa valtioneuvosto, valtioneuvostoa johtaa pääministeri ja pääministeri on mies. Asia on niin ilmeinen, että lainsäätäjä ei ole katsonut edes tarpeelliseksi kirjata sitä ylös.
Älkää käsittäkö minua väärin. En vastusta Halosen henkilöä, vastustan kaikkia naispresidenttejä. Miten olisi käynyt yöpakkasten aikaan, jos UKK olisi yhtäkkiä ovuloinut?
Kannatan ehdottomasti sukupuolten välistä tasa-arvoa. Olemmehan jo muualla yhteiskunnassa nähneet, mitä naisvaltaistumisesta seuraa. Ensin naiset veivät hoitoalan paikat miehiltä ja sitten vaadittiin kohtuuttomia palkankorotuksia. Sitä paitsi naiset ovat selvästi osoittaneet, ettei heistä ole korkean tason tehtäviin. Mikäli miehet ja naiset keskittyisivät omiin vahvuuksiinsa, ei meidän olisi tarvinnut hävetä Suvi Lindénin ja Anneli Jäätteenmäen puolesta.
Onko kukaan muka koskaan kuullut miesministeristä, joka olisi väärinkäyttänyt asemaansa? En minä ainakaan.
Kirjoittaja on vaarassa
