Nuoret naiset tekevät itsemurhia Suomessa enemmän kuin missään muualla Euroopassa. Asiasta ei puhuta, eikä sitä ehkä edes huomata. Muiden suomalaisten itsemurhat vähenevät, nuorten naisten lisääntyvät. Miksi suomalaiset tytöt tahtovat kuolla?
Euroopan ykkönen, maailman nelonen. Suomalaiset tytöt ja nuoret naiset tekevät paljon itsemurhia muuhun maailmaan verrattuna. Asiasta ei puhuta, eikä sitä ehkä edes huomata, sillä pojat tappavat itsensä Suomessakin tyttöjä useammin. Ja kuitenkin, maailmanlaajuisesti vain Japani, Etelä-Korea ja Kazakstan ovat Suomen edellä tyttöjen itsemurhissa. Vuonna 2010 itsensä tappoi 30 alle 25-vuotiasta nuorta naista. Luvut ovat pysyneet kolmenkymmenen kieppeillä jo vuosia: 29 itsemurhaa vuonna 2009, 28 vuonna 2008, 31 vuonna 2007. Viimeisen 15 vuoden ajalta vuosi 2005 on synkin, 35 itsemurhaa. Seuraavana vuonna luku on alhaisin, 20 itsemurhaa. Kazakstanissa pakkoavioliittojen on väitetty selittävän korkeita lukuja. Japanissa ja Etelä-Koreassa vallitsee ikivanha kunnian ja itsemurhan perinne. Suomessa ei. Suomalaiset ovat onnellista väkeä, koulutustasomme on maailman huippua ja hyvinvointijärjestelmämme hakee vertaistaan. Missä siis mättää? Miksi suomalaiset nuoret naiset lopettavat elämänsä?
Moniongelmaiset suomalaiset
”Nuorilla, jotka tekevät itsemurhan, on monia ongelmia. Mielenterveysvaikeuksien lisäksi on päihdeongelmaa, sosiaalista ongelmaa, ylivelkaantumista sekä putoamista työelämän ja koulun ulkopuolelle”, listaa Suomen Mielenterveysseuran kehitysjohtaja Kristian Wahlbeck.
Syrjäytyneisyys on epämääräinen kattotermi, jolla tutkijat yrittävät selittää suomalaisten nuorten itsetuhoisuutta. Tässä on jotain itua. Nuoret työttömät surmaavat itsensä 3,6 kertaa todennäköisemmin kuin muut nuoret. Myös perhetausta voi altistaa itsemurhalle: jos teini-ikäisen vanhemmilla ei ole ylioppilastutkintoa, lapsi päätyy itsemurhaan 1,4 kertaa muita todennäköisemmin.
Nämä koko nuorisoa koskevat muuttujat eivät kuitenkaan täysin selitä tyttöjen itsemurhalukuja, sillä ne kulkevat omia polkujaan. Kun 40 vuotta sitten poikien itsemurhat lisääntyivät räjähdysmäisesti, tyttöjen itsemurhat yleistyivät vain hieman. 2000-luvulle tultaessa poikien ja koko väestön vuosittainen itsemurhakuolleisuus on pudonnut näyttävästi, kun taas tyttöjen luvut ovat pysyneet tasaisina tai jopa nousseet. Vuonna 2005, ainoan kerran Suomen historiassa, alaikäisiä tyttöjä kuoli oman käden kautta jopa enemmän (12) kuin poikia (4).
Kansainvälisessä vertailussa paljastuu joukko muuttujia, jotka saattavat selittää Suomen korkeita itsemurhalukuja koko väestön tasolla. Pohjoinen sijainti, protestanttinen perinne, individualismi, korkea bruttokansantuote, matala syntyvyys, korkea lukutaitoisuus, taipumus unettomuuteen ja humalahakuinen juomakulttuuri näyttävät kaikki kytkeytyvän korkeaan itsemurhakuolleisuuteen. Juuri tyttöjen itsemurhia selittäviä tekijöitä löytyy kuitenkin vain muutama.
Olen ruma
Kielteinen kehonkuva ennustaa itsetuhoista käytöstä. Etelä-Koreassa ja Japanissa esiintyy poikkeuksellisen paljon niin anoreksiaa kuin itsetuhoisuuttakin, ja vertailututkimuksissa on todettu, että näissä maissa nuorten naisten kehonkuva on kielteisempi kuin muualla maailmassa.
Suomessa asiaa ei ole tutkittu johdonmukaisesti, mutta tilanne vaikuttaa vastaavalta. Melkein 90 % suomalaisista tytöistä haluaisi olla laihempia. Joka viides nainen on lapsuus- ja nuoruusvuosinaan kärsinyt syömishäiriöoireista. Viitteellisten tutkimustulosten mukaan suomalaisten tyttöjen kehonkuva on hieman eurooppalaista keskiarvoa kielteisempi.
Vanhempien tarjoamalla fyysisellä läheisyydellä ja positiivisella palautteella on tutkitusti kaikkein suurin vaikutus nuoren kehonkuvaan. Ongelmien taustalla saattaa siis olla suomalainen kasvatusperinne, jossa joidenkin tutkijoiden mukaan pihdataan kosketuksia ja myönteisiä tunteita. Useimmissa tapauksissa vanhemmat eivät voi estää lapsensa itsetuhoisuutta, mutta tilastollisesti tyttöjen korkea itsemurhakuolleisuus lienee tältä osin juuri vanhempien vika.
Olen kännissä
Wahlbeckin mukaan huomattava osa itsemurhista tehdään kännissä. Humala heikentää arviointikykyä ja aiheuttaa ylilyöntejä. Etenkin nuorten itsemurhat ovat usein impulsiivisia tempauksia, jotka ilman viinan vaikutusta jäisivät toteuttamatta. Alempien yhteiskuntaluokkien tytöt juovat alati enemmän ja yhä humalahakuisemmin, mikä selittänee osan itsemurhista. Yksi vastalääke löytyy koulutuksesta.
”Koulutuksen puute on voimakkaasti yhteydessä itsemurhiin, joihin liittyy alkoholi”, tiivistää valtiotieteiden tohtori Netta Mäki Helsingin yliopistosta.
Mäen mukaan koulutetuilla nuorilla aikuisilla on keskimäärin sivistyneet juomatavat sekä kyky nähdä elämässä vaihtoehtoja. He eivät ajaudu lääkitsemään ahdistustaan ja näköalattomuuttaan alkoholilla yhtä helposti kuin muut. Myös vanhempien koulutustausta vaikuttaa lapsen viinankäyttöön, sillä kouluttamattomat aikuiset juovat yleensä enemmän ja humalahakuisemmin kuin muut, ja juomatottumukset periytyvät sukupolvelta toiselle. Vanhemmat ovat taas osasyyllisiä.
Olen huono
Suomalainen peruskoulu on maailman parhaita. Tämä aiheuttaa kovia suorituspaineita etenkin tytöille. Myös Japanissa ja Etelä-Koreassa kouluarvosanoille pannaan suuri painoarvo. Tämä saattaakin olla eräs selitys itsemurhaluvuille.
Ei ole kuitenkaan todistettu, että koulutuksen korkea taso sinällään lisäisi itsemurhien määrää. Sen sijaan ongelmana on yhä jyrkentyvä ero menestyvien ja heikosti menestyvien välillä. Koulutuksen ja työelämän kelkasta putoavan ihmisen on vaikea kiriä kiinni muiden etumatkaa. Ylipäätään epäonnistuminen elämässä tuntuu tutkitusti sitä rajummalta, mitä onnellisempia ja menestyvämpiä ympäröivät ihmiset ovat. Korkeasti koulutetussa ja hyvinvoivassa Suomessa juuri tämä kontrasti ajaa tunnollisia suomalaisia tyttöjä itsemurhaan.
Kuinka itsemurhatytöt pelastetaan?
Kavereiden tuki on epätoivoiselle ihmiselle korvaamatonta. Joukkoviestimet voivat pitää esillä arvokasta keskustelua nuorten ongelmista. Tilastollisella tasolla suomalaisten tyttöjen itsemurhakuolleisuuden voivat kuitenkin kääntää laskuun ainoastaan vanhemmat ja kunnat.
Vanhemmat voivat suojella jälkikasvuaan itsemurhalta ainakin kolmella tapaa. Ensinnäkin vanhempien pitää hillitä omaa dokaamistaan. Lähimpien aikuisten antama malli vaikuttaa lapsen juomatapoihin enemmän kuin mitkään moraalisaarnat. Toiseksi nuorta pitää tukea opinnoissaan asettamatta silti liiallisia odotuksia arvosanojen suhteen. Koulutettu nuori ei ole yhtä altis itsemurhalle kuin kouluttamaton, mutta toisaalta arvosanapaineet aiheuttavat riittämättömyyden tunnetta. Kolmanneksi tyttöjä tulee auttaa hyväksymään kehonsa juuri sellaisena kuin se on. Tämä edellyttää suomalaisille epätyypillistä myönteisten tunteiden ilmaisemista ja kiireetöntä läheisyyttä halki lapsuusiän.
Kuntien tehtäviin kuuluvat mielenterveyshoidon ja koulutuksen tarjoaminen sekä työllistymisessä auttaminen. Kansallisella tasolla tuloerojen tasaaminen ehkäisisi tyttöjen itsemurhia. Wahlbeck haluaa myös perustaa uudenlaisia palvelupisteitä:
”Tarvitaan helposti lähestyttäviä matalan kynnyksen palvelupisteitä, joissa käymiseen ei liity leimautumista. Sellaisia paikkoja, joissa voi vierailla ilman, että joutuu tunnistamaan ja tunnustamaan mielenterveysongelmaansa.”
Vaan kuinka rahakirstujen vartijat saadaan kiinnostumaan tytöistä? Tutkijat ovat kehittäneet kyynisen konstin. Wahlbeck tietää, minkä arvoinen on nuoren ihmisen elämä.
”Yleensä se on miljoonan euron luokkaa. Tähän on laskettu mukaan yhteiskunnan investointi henkilöön ja itsemurhassa menetetty tuottavuus. Näitä laskelmia todella tarvitaan, kun kamppaillaan kuntien rajallisista resursseista.”
Laura tahtoi kuolla
”Päätin pienessä päässäni, että tämä oli sitten tässä, tämä minun elämäni. Haalin kaiken alkoholin ja kaikki mahdolliset tabut, joita minulle oli ehtinyt kotiin kertyä. Ja kaikki vaan alas.”
19-vuotiaana Laura yritti kuolla. Se oli viisi vuotta jatkuneen masennuksen pohjakosketus, hätäinen ratkaisu, johon tyttö päätyi yllättäen. Hän oli ollut rakastunut, tullut torjutuksi ja alkanut kärsiä alati rajummista paniikkikohtauksista. Hän eristäytyi ihmisistä, poti unettomuutta ja lääkitsi itseään alkoholilla. Eräänä päivänä Laura näki kadulla sen pojan, joka hänet oli torjunut. Hän sai hurjan paniikkikohtauksen. Elämää oli äkkiä täysin mahdotonta jatkaa.
Jo peruskoulussa Laura oli kärsinyt keskivaikeasta masennuksesta ja itsetuhoisista ajatuksista. Pienen uusimaalaisen kunnan konservatiivinen ilmapiiri oli ahdistanut persoonallista ja sanavalmista tyttöä. Ikätoverit vieroksuivat Lauraa hänen hyvän koulumenestyksensä vuoksi.
”Sain silloin kyllä masennukseeni hoitoa. Ongelma oli, että tämä psykiatri oli itse hoidon tarpeessa. Todella hämmentävä pilleristi.”
Lukiota varten Laura muutti Helsinkiin. Se helpotti hänen oloaan, ainakin hetkeksi. Sitten kuvioon astuivat ihmissuhdesotkut, unettomuus, eristäytyminen, alkoholi, paniikkikohtaukset – ja lopulta itsemurhayritys takatöölöläisessä yksiössä.
Laura selvisi. Lääkkeet ja viinat vatsassaan tyttö alkoi epäröidä. Hän soitti kaverilleen, joka kiiruhti paikalle. Kaveri arvioi jälkikäteen, että jos olisi saapunut asunnolle paria minuuttia myöhemmin, Laura ei olisi enää itse pystynyt avaamaan ovea. Paikalle kiidätettiin ambulanssi ja tyttö vietiin Meilahden sairaalaan.
”Olin Meilahdessa vain yhden päivän. Aivoista otettiin magneettikuvia, mutta vaurioita ei löytynyt. Yliannostus aiheutti minulle rajuja pakko-oireita. Hankasin ylä- ja alaleukaa toisiinsa niin, että pelkäsin repiväni yläleuan rikki. Hoitohenkilökunta ei tarjonnut apua, vaan katsoi, että olin itse aiheuttanut oman tilani. Ylipäätään Meilahdessa kohtelu oli julmaa. Helsingin ulkopuolella asuvia vanhempiani suorastaan syyllistettiin, se oli hirveää.”
Auroran psykiatrisella vuodeosastolla Laura vietti reilun viikon. Siellä hoitajat olivat ymmärtäväisiä, mutta jälleen psykiatri käyttäytyi tökerösti.
”Esimerkiksi, kun ensimmäisen kerran istuin lääkärin toimenpidehuoneeseen, hän kysyi minulta kivahtaen, että miksi sä halusit tappaa itsesi. Hän tuijotti papereitaan, eikä edes katsonut minuun.”
Läheisten ihmisten reaktiot itsemurhayritykseen vaihtelivat. Sukulaiset eivät puhuneet tapahtuneesta Lauran kanssa ollenkaan, edes vieraillessaan sairaalassa, mutta vanhemmat tukivat tyttöä joka käänteessä. Osa ystävistä oli vihaisia, osa vain järkyttyneitä. Sairaalareissun jälkeen ystävät palasivat Lauran elämään väkipakolla. Lähipiirin tuella tyttö pääsi vähitellen yli masennuksestaan.
Nykyään Laura on 26-vuotias ja naimisissa. Hän suorittaa tohtoriopintoja Helsingin yliopistossa eikä ole joutunut käyttämään lääkitystä moneen vuoteen. Hän ei kanna kenellekään kaunaa nuoruutensa tuskaisista kokemuksista.
”Itsemurhayritys oli niin spontaani, etten voi syyttää ketään. Olin siihen mennessä ehtinyt vajota sen verran syvälle omaan synkkään maailmaani, että muiden oli vaikea pysytellä mukana, varsinkin kun torjuin heidän yrityksensä viettää aikaa kanssani. Yläasteaikoina olisin tosin toivonut, että joku opettaja olisi puuttunut siihen, miten paha olo monilla siinä koulussa oli.”
Laura itse arvioi suomalaisen opiskelukulttuurin olevan yksi syy sille, miksi tytöt tahtovat kuolla.
”Jos katsotaan itsemurhayrityksiä ja vakavia masennuksia omassa lähipiirissäni, niin kyllä ne ovat pääasiassa koskeneet näitä kympin tyttöjä.”
