“Kukaan ei saa käyttäytymisellään häiritä yleistä järjestystä, vaarantaa toisten turvallisuutta tai julkisesti loukata säädyllisyyttä taikka aiheuttaa epäsiisteyttä tai pahennusta yleisellä paikalla”, julistaa Helsingin kaupungin järjestyssäännön kolmas pykälä.
Aurinkoisena tiistain alkuiltana Esplanadin nurmikko ja puistonpenkit kukkivat heinäkuun helteestä nautiskelevia helsinkiläisiä. Mutta minulla ja ystävällä Jussi “Käkkis” Arhinmäellä ei ole kuuma. Ei näin vähissä vaatteissa.
Kaunis sää on houkuttanut monet muutkin vähäpukeisiksi: paidattomia miehiä ja naisia tuskin mainittavan kokoisissa topeissa vilisee ydinkeskustassa. Säädyttömän vähäinen pukeutuminen ei tunnu häiritsevän ketään. Vain yhdellä rouvalla on hätääntynyttä kommentoitavaa:
“Ei Englannissa ole tällaista. Äidin luo kotiin siitä!”
Vähäpukeisuuteen tottuu nopeasti. Unohdan leopardikuvioiset asusteeni ja keskityn tarkkailemaan vastaantulijoita. Ystäväni tuttuja tulee kasapäin vastaan, he paiskaavat kättä ja naureskelevat että “tutunnäköinen perse”.
Espanjalainen turistinainen innostuu kuvaamaan meitä valokuvaajan selän takaa. Yleisin herättämämme kommentti on “mitä vittua”. Ohiajavat autot soittavat meille torvea, kuljettajat osoittelevat ikkunasta sormella. Kymmenpäinen lauma nuoria esittää meille nurmikolta aplodit.
Eikö ketään häiritse? Takapuolessani on ihottumaa, puhumattakaan Käkkiksen housujen alta pilkottavasta karvoituksesta. Olemme suorastaan etovia. Ehkä Helsingin Manhattanilla, Aleksanterinkadulla, on konservatiivisempaa väkeä. Vaan ei. Kluuvikadulla istuskeleva, viidenkympin ylittänyt herrasmies pikkutakissa ilmoittaa:
“Neidillä taisi unohtua housut jalkaan!” Uhkaan riisua ne ja heilautan takamustani. Vaan pieleen menee jälleen: Aleksilla meitä ei edes tuijoteta.
“Päihdyttävän aineen nauttiminen yleisellä paikalla on kielletty.” Järjestyssäännön neljäs pykälä. Panemme paremmaksi ja korkkaamme siideripullot. Vastaantuleva musliminainen ei rohkene edes vilkaista meitä, vaan painaa katseensa alas. Ajoittain pieni ujous valtaa minutkin, mutta peitän edes jotain itsestäni laittamalla aurinkolasit silmilleni. Emme onnistu herättämään juuri mitään reaktioita. Siirrymme tympääntyneinä takaisin Esplanadille.
Poliisiauto pysähtyy läheisiin liikennevaloihin. No niin. Kietoudun lyhtypylvään ympärille kuin strippari tankoon. Käkkis yrittää tarttua takamukseeni kädellään. Poliisi työntää päänsä ulos sivuikkunasta noin kahdenkymmenen metrin päässä. Yleistä pahennusta, alkoholin nauttimista ja säädytöntä esiintymistä. Vaan mitä tapahtuu? Lainvalvoja purskahtaa nauruun, ja auto kaasuttaa pois.
Jos toimiimme vaivauduttaisiin kiinnittämään huomiota, saisimme myös rikoslakiin sisällytetyn kolmannen pykälän mukaan viidestä viiteentoista päiväsakkoa, jotka määräytyvät tulojemme mukaan. Vaan kun emme saa. Turvaudumme valmiiksi harkittuun oljenkorteen ja painumme Stockmannille vessaan.
Ystäväni jää minimalistisessa asussaan odottamaan minua kahvilan pöytään, kun vierailen naistenhuoneessa. Siinä hän myös on kun palaan. Ei vieläkään reaktioita. Kokeilemme ruokaosastoa.
Ja viimein! Lähestyessämme ostoksinemme kassaa kaksi vahtimestaria, mies ja nainen, viittaavat kädellään oikean suunnan:
“Ja kassan kautta suoraan ulos.”
Utelen nuorelta miesvahtimestarilta, kuinka hän aikoo päästää meidät näin vähällä, vaikka poliisin kuuluisi kirjoittaa sakko. Hän kysyy oudoksuen, mihin tarvitsen poliiseja. Kassalla maksaessani myyjä lukee nimeni maksukortista ainakin kolmasti. Naisvahtimestari on kärttyinen, hän kieltäytyy vastaamasta Käkkiksen udellessa hänen mielipidettään bikineistäni matkalla ulos. Eikä vieläkään poliiseja.
Lähdemme kohti Kauppatoria. Unioninkadulla yllättää luonnollinen tarve, ja Käkkis lorottaa kadunkulmaan. Aleksilta kääntyy vartiointiliikeen auto, ja odotan säpinää. Auto ajaa ohi. Kauppatorillakaan ei mitään, tuijotuksia korkeintaan.
Senaatintorilla olemme jo lopen turhautuneita, kun parikymppiset turistitytöt tulevat kysymään englanniksi, mitä helvettiä oikein teemme. Kerromme harrastavamme suomalaista perinnettä ja kehotamme kokeilemaan. Emme onnistu, mutta tytöt ottavat valokuvan, jossa poseeraamme Suurkirkko taustallamme.
Seuraavana päivänä soitto poliisin päivystykseen paljastaa heidän lupaavan partion paikalle, jos kysymyksessä on järjestyssääntörikkomus, joka häiritsee ilmoittajaa. Mutta mikä on poliisin tulkinta julkisesta säädyttömyyden aiheuttamisesta?
“Kuseskelu, alastomuus ja itsensäpaljastelu sekä erilaiset sukupuolileikit”, Helsingin poliisista todetaan. Alusvaatteissa tai bikineissä liikkuminen ei heistä epäsiveellisyyteen sisälly.
“Yleensä kansalaiset ovat hyvin tolerantteja, vaikka bikinien suhteen tilanne on pari- kolmekymmentä vuotta sitten ollut toinen. Ajat muuttuvat”, viranhoitaja kuittaa.
Tämän vuoden aikana Helsingissä on julkisen säädyttömyyden sisältävän rikoslain pykälän pohjalta tehty kuusi rikosilmoitusta, jotka ovat poliisin sanojen mukaan kaikki “käteenvetäjiä ja vilauttelijoita”.
Onneksi olkoon Helsinki, jonka järjestyssääntö koostuu kuolleista kirjaimista.
Suomen kansallinen naturistiklubi: http://www.saunalahti.fi/sncfnc/
Pihlajasaaren nudistirannalle veneellä Merisataman rannasta, aikuisten meno-paluu 4,50 euroa, Seurasaaren nudistiranta 2 euroa.
Helsinki bikini-walk
Esplanadi: Ei reaktiota
Aleksanterinkatu: Ei reaktiota
Stockmannin kahvila: Ei reaktiota
Stockmannin Herkku: Poistetaan
Kauppatori: Ei reaktiota
Senaatintori: Ei reaktiota
