Tämän me tiesimme: Viivi Avellán on miesten päiväuni, viihdeuutisten ankkuri, viihdettä itsekin. Mutta tiesikö kukaan, että hän oli koulussa haka matematiikassa?
Tammikuun ensimmäinen pakkaspäivä Helsingissä. Viivi Avellán ryntää Ristorante Gastoneen vaaleanpunaiset pupukorvat kädessä. Farkkuihin ja mustaan pusakkaan pukeutunut Avellan tilaa aamiaiseksi glögiä.
“Hetki, hetki. Mun on tilattava parkkiaikaa.”
Miten temppu tehdään?
“Jutellaan automaattivastaajalle. ‘Olette aloittamassa pysäköintiä alueella tsum tsum tsum, jäljellä oleva maksuaika on tsum tsum,’ vastaaja tilittää. Kun aikaa on jäljellä tunti, ei tarvitse käydä hakemassa uutta lappua, soitto riittää. Mä olen aikaisemmin ollut hirveä parkkisakkosieppo, mutta en enää. En jaksa enää kiukutella sakon kirjoittajan kanssa. Se ei auta mitään, olen kokeillut! Rebel!”
Mulla ei ole edes ajokorttia, mutta saan ensi viikolla uuden kommunikaattorin.
“Mä en jaksaisi millään roudata mukana niin isoa kompleksia. Laptop ja kännykkä riittävät. Tykkään, että kalenterini on oikea ja Hesarin pitää tulla paperiversiona kotiin. Haluan tuntea sen tuoksun avatessani ensimmäisen aukeaman.”
Mitä luet Hesarista?
“Vähintään tiivisteet. Oli aika, jolloin en pystynyt aloittamaan päivää ilman Hesarin pääkirjoituksia. Tapa jäi lukion hikariajoista päähän, mutta nyt hyppään ensimmäiseltä aukeamalta suoraan urheilusivuille. Sieltä lukeminen edistyy nurinpäin, takaa eteen. Miksiköhän tsunami itkettää? BBC, CNN, Sky News ovat kaikki täynnä sitä, enkä mä voi katsoa uutisia purskahtamatta itkuun. Enkä mä itke todellakaan helposti! Miespuoliset ystäväni ihmettelevät, kun mua ei saa millään itkemään. Nyt itken tuntemattomien kohtaloita. Tuntui pahalta, kun olin itse samaan aikaan Pariisissa riekkumassa.”
Mitä tapahtuu kun Viivi riekkuu Pariisissa? Älä naura kysymykselle!
“Hah. Hyvä hyvä, ihanaa glögiä! Olen pettynyt kun Maxillissa ei saanut eilen glögiä. En ole ottanut vieläkään pois joulukoristeita. Jouluna pitää olla muutama tonttu jossain itseni lisäksi, ja miksei joulun jälkeenkin. Hyvänen aika, onko tässä alkomahoolia?”
Gastonen glögissä ei paljon muuta olekaan…
“Sopii! Tämä on mun teekupilliseni. Okei, riekkunut? Olen pienestä pitäen leikkinyt poikien kanssa ja vähän vanhempana miesten kanssa… siksi sanavalintani ovat hieman hassuja, riekkumista ja räkä poskella olemista. Mutta minä osaan olla myös leidi, chic. Välillä haluan taiteilla korkokengillä ja pudottaa servietin niin, että joku äijä älyäisi sen nostaa, mutta yleensä se menee seuraavasti: ‘Vittu mä nostan omat serviettini! Älä koske siihen!’ Oikeasti riekkuminen tarkoittaa aivojen narikkaan panemista, onnea siitä ettei kukaan ei tunne mua täällä.”
Ahaa, Pariisissa. Olit Krissessä. Kumpi teistä on blondimpi?
“Krisse! Mua jaksaa ihmetyttää, että Krisse on aina Krisse, ruudussa tai häissä. Saattaa olla, että mä olen ironisempi. Itseironia on tärkeä juttu. Valokuvaaja toi pupukorvat ja mä panin ne päähäni. Olin hetken väsynyt, riepoteltu, isoon maailmaan eksynyt lapsityttö puputytön roolissa. Hah. Sen verran mä ihan oikeasti rakastan puputyttöjä, että halusin omakseni nämä korvat. Haluan pitää tyttökavereille puputyttöbileet. Pidän paljon teemabileitä. Viimeisimmät olivat gepardikuvioset. Kuteissa piti olla edes jotain eläinkuvioita.”
Tykkään vaatetyylistäsi. Bongasin nettisivuiltasi mustan ja valkoisen housupuvun ja jonkun beigen bilevirityksen. Miltä tuntuu poseerata hanurissa syntyneissä stailauksissa?
“Otan ne rooleina, mutta monesti ne ällöttävät. Vihaan esimerkiksi kukkakuoseja ja helluntaiheilamekkoja, mutta fuck it. Olen yrittäjä, ja jos saan mauttomiin vaatteisiin pukeutumalla myytyä enemmän keikkaa, niin tehdään. Kohta tulee joku uhkeampi mimmi kulman takaa ja mut unohdetaan. So what? Mutta mun oma tyyli. Olen ihan otettu! Ostan kuteeni ulkomailta. En kestä, jos Helsingin kadulla tulee vastaan samanlaiset vaatteet. Lontoo on ihan helmi, mutta Dubaistakin on löytynyt kiitettävästi kaikkea.”
Olet brändi, joka heittää keikkaa urheilutilaisuuksien ja messujen juontajana. Mikä olisi huonoa peeärrää Viiville?
“Olen kieltäytynyt erotiikkamessuilla juontamisesta.”
Etkä lähtenyt Playboyhin. Hyvä. Viivi on viihdettä, ja viihde on monille kirosana. Miksi viihdyttämistä pitäisi pyytää anteeksi?
“Hyvä kysymys. Ei minkään takia. En mä ole edes pahinta urpoviihdettä! Rakastan uutisia ja dokumentteja, mutta en dissaa mitään. Sitä vähäarvoista viihdettä pitää olla siinä sivussa. Ja kuinka paljon vähemmän meillä Suomessa on urpoviihdettä Britteihin tai Jenkkeihin verrattuna? Meidän televisio on hitusen verran menossa paskasuuntaan, mutta meillä esitetään paljon ajankohtaisohjelmia ja dokumentteja, ja suolletaan uutisia. Subtv taitaa olla ainoa puhdas viihdekanava. Katsoin Jenkeissä suu auki niiden teeveemeininkiä. Ihmiset menivät puhumaan yksityisasioistaan Jerry Springerin miljoonayleisön eteen. Koska meillä lähdetään häpäisemään itseä Springerin sessioihin? Ei koskaan.”
Viihdeuutiset alkavat tuota pikaa. Vaihdat SM-liigan sarjataulukon singlelistaan?
“Joo, Viihdeuutisten anti löytyy musiikista, elokuvista, Maikkarin ja Nelosen uutuusohjelmista, ja vaikka mielettömistä uusista sarjoista tyyliin Sinkkuelämää 2.”
Ei sellaista tule! Kuka nelikosta oli suosikkisi?
”Carrie. En etsi Mr. Bigia, mutta… Carrie oli toimittaja, ja sen lapsenomainen herkkyys ja naiivi romanttisuus vetosivat muhun. Ja se raivokohtaus pariisilaisessa hotellissa, se oli jotenkin niin tutun tuntuinen. Tajuta, ettei elämä tunnu hyvältä hienossa paikassa, ellei tunne sellaista rakkautta, jossa tunnin ero rakastetusta riittää tekemään hulluksi!”
Jaaha, tuota se riekkuminen siellä Pariisissa merkitsi. Isokenkäisen pariisilaisen luona tuli Viiville kova koti-ikävä?
“Hah hah! En ole harrastanut ulkomaalaisia miehiä, enkä tule varmaankaan harrastamaan.”
Sinkkuelämässä minua häiritsi se, etteivät ne mimmit ajatelleet mitään muuta kuin miehiä.
“Joo, se, että ne tunsivat itsensä kokonaisiksi vasta, kun heillä oli se toinen puolikas, ärsytti muakin. Loppulause oli aika järkyttävän 50-lukulainen: ‘En minä ole loppujen lopuksi kamalan säälittävä vaikka minulla ei ole lasta hoidettavana ja sylissä kannettavana eikä miestä jolle pestä pyykkiä. Olen ihan onnellinen näin.’ Ajattelin että: ‘Ai jaa, ahaa.’ Asenne oli selvä: Miehen kautta onnellisuuteen. Joo joo, hah. Ja elättikö yksikään niistä miestä? Ei, Jenkeissä miehen pitää olla se, jonka rahoilla mällätään.”
Sinkkuelämää oli siis Viihdettä isolla Veellä. Jos Viivi on Viihdettä, kuka on Asiaa?
”A-Talkin Riikka Uosukainen. Hän ei pällistele lehdissä, eikä hymyile ylimääräisiä.”
Auts. Olet miesten päiväuni. Joku tietokonepelifriikki kuvaili netissä peliä sanomalla että se on ‘grafiikoiltaan kaunis kuin Viivi Avellán’. Runollista n’est pas?
“Voi, voi, säästä mua. Apua!”
Mutta mitä pahaa hyvännäköisyydessä on?
“Ei mitään. Portit Neloselle aukesivat varmaankin osittain pärstäkertoimen perusteella, mutta ei siellä riittänyt, että sai ovet auki. Oli tehtävä töitä perse ruvella. Monta harjoittelijaa on pantu pihalle, kun ne eivät ole osanneet muuta kuin istua ja hymyillä. Ei Suomessa ole montaa kaksikymppistä blondia, joka tulisi tilittämään hooceetä golfista ja tietäisi futiksesta KAIKEN. Jotkut luulevat, että urheiluankkuri kävelee valmiiseen studioon lukemaan toisten kirjoittamia tekstejä. Haloo! Nelosen urheilussa tehtiin grafiikatkin yhdessä.”
Miksi hyvännäköisyyttä pitää selittää? Siitä on de facto yhtä paljon hyötyä kuin rumuudesta haittaa?
“Urheilumaailmassa oli eniten hyötyä sukupuolesta. Mutta vain vähän aikaa, nykyään nainen ei ole urheilutoimittajana enää mikään erikoisuus. Hyvännäköisyys? Mä en pidä itseäni hyvännäköisenä, olen neliskulmapäinen otus! Olen tavannut ison läjän kauniita miehiä ja naisia, mutta auta armias, jos heillä ei ole ollut muuta substanssia…”
Vaaniiko kusipään maine, jos myönnät olevasi hyvännäköinen?
“On paljon, mitä en ymmärrä. Jos jollain on paljon rahaa, se ei saisi ajella komealla autolla. Jos mulla olisi paljon rahaa ostaisin kaiken maailman pelit ja vehkeet ja ajelisin katto alhaalla avoautolla, ja hankkisin Louis Vuittonin laukkuja ja vaikka mitä. Suomalaiset ovat kyräilijöitä, pylvään takana seisoskelijoita, kovia arvostelemaan toisia nimettöminä! Jenkeissä on toisin. Siellä naapuri innostuu toisen menestyksestä. Olen vieläkin katkera, ettei isä päästänyt mua vaihto-oppilaaksi. Isä on aina katsonut liiankin tarkkaan perääni, tyyliin: ‘Et mene sinne yöksi’ ja halunnut hallita elämääni.”
Olet isän prinsessa. Onneksi pääsit edes Barcelonaan opiskelemaan neljäksi kuukaudeksi?
“Mutta en Jenkkeihin, perkele. Olisin halunnut oppia täydellisesti kielen ja tutustua kulttuuriin, silläkin uhalla, että olisin inhonnut sitä jälkeenpäin.”
Länsi- vai itärannikko?
“Itä, itä. Länsi tuntuu silikonitäytteiseltä botox-meiningiltä. Ei sinne, ei ainakaan heti tsunamin jälkeen. Kuulin kaveripiiriltä, että mullekin oli varattu liput Phuketiin…”
Onko kaveripiirisi niin tiivis, että he voivat varata lentolipun ja luottaa siihen, että lähdet mukaan?
“Joo joo, kyllä. Tykkään tuollaisista yllätyksistä. Rahapuoli on sitten eri asia…”
Liittyykö Salonojan Jussi tuohon paikasta toiseen lentelemiseen?
“Hah hah, joskus! ”
Olette kavereita Kauniaisten lukiosta. Olit hyvä matematiikassa?
“Joo, olen täysin numeroihminen. Pimputin pianoa, mutten koskaan päässyt siihen sisään. En ollut pätkääkään musikaalinen.”
Usko minua, vanhempaa ihmistä, et ole myöskään poliitikko! Miksi menit EU-vaaleihin räpistelemään?
“Haluan vaikuttaa yksityisyrittäjien asioihin!”
Tulen omalla ruumiillani estämään menosi eduskuntaan, tulen makaamaan oven eteen! Pysythän viihteenä, Viivi? Toimittajan ammatti on maailman paras. Tässä pääsee aina itseään fiksumpaan ja paremmin menestyvään seuraan. Onko Viihdemaailman toimittamisessa jotain skitsoiltavaa?
“Tiedotustilaisuuksien peruuntumiset. Sporttistara voi olla täydessä dopingissa, mutta sitä ei näe, viihdetähden douppaaminen on eri juttu!”
Mitä ajattelit kun Ville Valo valitteli julkisesti New Yorkin keikalla dokaamistaan? Mun mielestä lavalle sammuminen kuuluu rock’n’roll elämään.
“Tietysti! Dokaaminen joo joo. Britney Spearskin on ihan hauska tyttö. Kun se ei jaksa olla tip top, se vetää rekkakuskilippiksen päähän ja tempaisee miniviskipullon käteen. Go for it girl!”
Viivi, olet tunnettu pöydillätanssija ja bilettejä?
“Tuo on väärä käsitys! Oikeasti istun kotona muovisäkki päälläni kutomassa pitsiä ja arvostelen julkkiksia netissä, nimimerkin suojissa, tietysti!”
FILE: Viivi Avellán
- Syntynyt: Kauniaisissa 1977
- Pituus: 168 cm
- Paino: 58 kg
- Kello: Cartier Tank Francaise
- Siviilisääty: Naimaton
