Wallu Valpio - Itsensäpaljastaja

2000-luvun ensimmäinen uusi toimittajasankari on Wallu Valpio! Siis kuka? Ja millä edellytyksillä?

Wallu Valpio soittaa:
"Mä oon hengaillut jo aika kauan tässä mestoilla, ja mulla on yks ongelma. Täällä ei saa vetää röökiä. Nähtäiskö vaikka Iso Roban La Scalassa?"

Jep, kyllä se käy. Nähdään vartin päästä.

Wallu seisoo Iso Roobertinkadulla Ravintola La Scalan edessä ja syö suklaata. Mustiin pukeutunut teeveestara on relafiiliksissä.

Mä soitin tossa matkalla yhdelle frendille ja kerroin, että mä oon tulossa sua tapaamaan. Se kysyi, onks tää se sama jäbä, joka kehuu nussineensa tuhatta naista Tavastian takahuoneessa.

"Tavastia-kirjassa mä sanon nussineeni TUHANSIA naisia Tavastian takahuoneessa. Mä halusin säilyttää sellaisen Tavastian takahuone-rockkliseen, että mestassa säilyy salaperäisyys. En mä siellä oikeasti ole ikinä harrastanut seksiä.

Mä olen. Those were the days.

"Yleensä kun sinne menee, siellä on niin paljon possee, ettei sinne edes mahdu. Ennen sinne mahtui varmaan vähän elämöimään, nykyään se on ihan läpikulkuu, sinne mennään vaan vähän etuilemaan. Yleensä mä lähden heti menemään keikan jälkeen, annan muiden pitää legendaa pystyssä. Ois ollut tylsä sanoa, että ei siellä mitään tapahdu, että sama kun vessaan menis, on parempi että jää sellainen mielikuva, että siellä tapahtuu jotain hurjaa koko ajan."

Taitaa olla aika kesyä tää nykyinen rockmeininki...

"Tää on sellainen ala, että jos tästäkin katoaa glamour, niin sen jälkeen sitä ei ole missään. Nykyään jokainen mediapersoonakin on ihan kuin kuka tahansa. Tosta kadulta bongaat jonkun Stillerin, juttelet sen kanssa että: terve terve, ihan tällaista jokapäiväistä. Pyöriiks toi mankka?"

Pyörii. Ootsä stadin poikia?

"En, Jyväskylän. Kun mä olin kolmannella luokalla, me muutettiin tänne. Siinä kymmenenvuotiaana. Kun mä asuin Jyväskylässä, se oli aika tuppukylä, oli aika terveellistä kasvaa sellaisessa pienessä kylässä. Kun leikki sotaa, pysty valitseen koko kaupungin alueeksi. Ei tarvinnu lähteä parin korttelin päähän."

Pari viikkoa sitten sä näytit munaasi Tampereen Musiikki- ja Mediatapahtumassa, jossa sut valittiin vuoden rocktoimittajaksi. Kova statementti.

"Kaikki mitä mä teen, perustuu sellaiseen rehellisyyteen. Munan tarjoaminen koko musiikkitoimittajakunnalle oli ihan tarkoituksellista. Mä olen tuntenut aika kauan muusikoita ja hengaillut viisi vuotta skenessä ihan täyspäiväisesti kahdeksan päivää viikossa. Kun musta tuli toimittaja, voi vittu, "toimittaja" my ass, mä huomasin, että bändit ja artistit vihaavat haastatteluja. Kaikki on sellaista peruslässytystä, eikä toimittajilla ole mitään intressejä esittää omia mielipiteitään, tai on siis hyvin harvoja, jotka sellaista tekevät. Mulla oli sellainen käsitys, että musiikkitoimittaja on oikea ammatti. Ei ammatti ole vain sitä, että sä aamulla kampaat hiukset ja pistät punaiset aurinkolasit päähän ja menet tekemään bändistä haastattelun eikä sulla ole vitun hajuakaan, mitä sä niiltä kysyt. Silloinkin mennään mullin mallin, kun toimittaja tekee itsestään staran. On aika huolestuttavaa, kun aletaan katsomaan telkkarista jotain ohjelmia siksi kun se haastattelija on niin söde tyyppi."

Teeveessä se vaan on niin. Talk showthan toimii tällä periaatteella. Varmaan joku tsiigaa sunkin ohjelmia ihan tolla asenteella.

"Mua ottaa päähän, kun aina kysytään samat kysymykset. No, te ootte orkesteri, että mitäs te soitatte? Ai jaa, että teiltä on tullut levy, ai tää on toka levy, mites tää poikkeaa edellisestä? No teillä on varmaankin paljon keikkaa tiedossa. Aiotteko tehdä uuden levyn?"

Rumba-lehden entinen päätoimittaja Rami Kuusinen -vainaja ja sen henkinen perikunta kuuluvat tarkkareihin, luokan nynnyimpiin jätkiin, joissa on rock´n´rollia yhtä paljon kuin Heikki Hietamiehessä.

"Se, mikä mulle tuli täytenä yllätyksenä oli tää, että älä anna itsestäsi liian läheistä kuvaa tai päästä bändiä lähelle. Mä olin ihan että hetkinen, että jos aidon tunnelman haluaa teeveessä luoda täytyy viritellä tavallista keskustelua, jossa esitetään mielipiteitä puolin ja toisin. Bändit saa haukkua mua ja mä saan haukkua bändejä. Siellä palkintojenjakotilaisuudessa tuli ihme olo, kun enhän mä ole mitään muuta tehnyt kuin rupatellut bändien kanssa, en ole ikinä pitänyt itseäni minään toimittajana! Mä teen samaa juttua, mitä mä teen vapaa-ajallakin. "

Pitää olla munaa sanoa mielipiteensä, eikä juosta ison leijonan (Helsingin Sanomat) hännän taakse piiloon.

"Auktoriteettipelko on hyvä unohtaa, muuten se menee sellaisen mielistelyn puolelle. Ihan sama kuin kaikkialla, kun tehdään levy-, kirja- ja elokuva-arvosteluja, ja kehutaan jotain ihan yltiösoopaa."

Jos haluaa kirjoittaa ilkeästi, pitää korostaa, että se on oma mielipide, ettei yhden ihmisen mielipide ole yleinen totuus.

"Mä en pidä itseäni parempana kuin muita. Kun mä näytin munaa, mä halusin herättää ajatuksia. Että joku heräis ja kelais, että pitäsköhän munkin tehdä tän munan kanssa jotain muuta kuin läträtä itteni kanssa."

Komminikatsioonia.

"Joo. Mutta tää steitmentti otettiin enimmäkseen niin, että Wallu taas häröilee, että kyllä se on sekasin, että nyt sillä on paha ongelma, että nyt siitä tulee valtakunnan pelle. No, viimeks kun mä olin Stillerissä, mua ennen oli tää Ihala, joka ihan pokkana heittää vastustavansa homoavioliittoja, että ne eivät sovi kirkkoon. Mä oon niin kiehuissani, että mä muutan kaikki, että joo, mä oon homo, että mulla on poikaystävä nimeltä Väinö. Siis että ihmiset tajuis, miten typeriä läppiä jotkut heittää. Eletään 2000-lukua ja kelaa, miten vaikeeta sun on vieläkin elää täällä homona, vaikka kaikki on muka solidaarisia ja eletään muka vapaamielisessä yhteiskunnassa. Voi vittu, ei täällä ole mitään tapahtunut!"

Joo, se on helvetin ahdistavaa. Mullakin on frendejä korkeissa mestoissa ja yhtäkkiä yks niistä alkaa heittää rasismiläppää. Mä meen ihan koomaan ja heti kolumnia vääntämään ja sillat palaa. Mutta kun on valtaa, sitä on joskus pakko käyttää spontaanisti.

"Joo, ei se vaikuta jos Sörkan kulmilla kehuu kaveria ja sen kuulee kaks. Jos sen sanoo ohjelmassa, jota kattoo parisataatuhatta ihmistä, joku saattaa herätä että ai jaa."

Se on ihan subjektiivista, jos on ankea fiilis, se on hyvä purkaa.

"Mutta sitten tulee nää lööppihommat. Tampereesta mä odotin, että se olis ollut jotain Nisse Mannerheim-kamaa. No, Berglundin Joose soitti Iltalehdestä, että nysse tulee kolmossivulle. Siellä se oli lööpissä, että TäHTI öYKKäRöI. Enkä mä muuten putkassa ollut, poliisitkin nauroivat ihan kuset housussa. Huono viikonloppu taisi olla lööppien suhteen."

Eiks oo karua kun ne pitää huolta meidän kaikkien moraalista?

"Antaa pitää. Mä olen kaikkien asioiden suhteen ollut rehellinen. Mä olen myöntänyt, että mä olen duunit ja kaikki saanut jurrissa. Tyttöystävänkin. Mulla on aika terve käsitys mun alkoholinkäytöstä - kaikki hyvät asiat ovat mulle tapahtuneet jurrissa! Mä olen äärettömän vapaan kasvatuksen tuote. Mun äitini on aina antanut mun tehdä mitä tahansa. Kunhan et hanki rikosrekisteriä, ja pääset eteenpäin elämässä, se sanoo. Kun mä lopetin lukion, se oli ookoo, mutsikaan ei ole käynyt lukiota, mutta nyt se on Suomalaisen Kirjakaupan myymäläpäällikkö ihan peruskoulupohjalta. Mä olen perustanut kaiken sille, että oon rehellinen itselle ja muille, jos se kelpaa se kelpaa, jos ei niin ei. Jos mä en olis sattumalta ollut jossain levynjulkistamistilaisuudessa Semifinalissa, mä voisin olla K-kaupan kassana. Mä olin työtön, kun mä menin jurrissa kysymään Jone Nikulalta töitä. Että tuun tuun, että oon vitun hyvä suustani. Seuraavana perjantaina puhelin soi aamulla kymmeneltä ja Nikula huutaa luuriin, että ootsä vittu tulossa duuniin vai et? Ai minne? Minne? No tänne Radio Cityyn. No housut jalkaan ja munaravia sinne. Siitä oikeastaan kaikki lähti. Mulla ei ollut mitään koulutusta."

Sujuva läppä on radiossa ja telkkarissa se juttu. Että osaat suoltaa paskaa sujuvasti. Se on sitten toinen juttu, kun sitä läppää alkaa lapioimaan ja tsekkaamaan, onko siellä jotain muuta kuin bullshittia.

"Vaikka välillä tukka harottaa ja silmät punottaa, mä teen tätä juttua sydämellä."

On aika hämärää, että te teette nyt telkkarissa sitä vaihtoehtosysteemiä, mitä radiot veti viistoista vuotta sitten ennen kuin ne vajosi soittolistasuohon joka ikinen.

"Elmulla oli talous sellaista kun oli, niiden oli pakko myydä se Radio City amerikkalaisille, joilla on soittolistasysteemit juhlineet pitkän aikaa. Neljä vuotta sitten sieltä määriteltiin jopa se, millä tavalla kellonaika pitää ilmoittaa."

Ihan paskaa. Näkeehän niiden vaaleistakin, miten sekasin se posse siellä rapakon takana oikein on.

"Mä oon ihan turhautunut, en mä kuuntele radiota enkä katso telkkaria, vaikka mä oon molemmissa töissä. Moon-TV:llä keski-ikä on 24. Markkinointi-ihmisistäkin vanhimmat on alle kolmekymppisiä. Kaikki ideat otetaan vastaan. Mitä mielikuvituksellisempi ja uudempi idea, sen parempi. Never trust hippiesissakin on nykyään mukana yks vanha luokkakaveri esittämässä satuja! Ne on ihan kuin LSD:ssä kirjoitettuja ja helvetin makeita. Mulle tulee myös metsuri talkshow."

Onks sua yritetty ostaa valtakunnallisille kanaville?

"On, ja tarjottu ihan kunnon sopimuksia ja aika isoja rahojakin. Sellaisia jotka tuplaisivat heti mun tulot. Mutta mulle riittää se, että mä saan kävellä rauhassa kadulla ja mulla on street kredibiliteettiä. Mä en todellakaan lähde myymään sieluani, mulla on nyt tarpeeksi kaikkea, tarpeeksi ylellistä elämää."

Mikä tekee susta halutun?

"Se on tää asenne. Ihmiset haluavat tietää millainen Ville Valo on oikeasti, ei niitä kiinnosta millaiset saundit uudella levyllä on. Uus Ultra Bra -haastattelukin tehtiin uimahallissa! Musiikkitoimitus on kuin urheilutoimitus. Kuka muu jaksaa katsoa tai lukea niitä kuin yltiöfanit. Mä en lue muuta kuin oman bändin haastattelut."

Mä en tajua kuka noita soundeja ja rumbia lukee! Ne on niin vitun booooring.

"60-luvulla keksittiin vielä tyyppien kuolemia ja muuta kohua. Haastettiin katutappeluun."

Ei oo kreisiä asennetta. Ei oo gonzoa.

"Toimittajat käy kokkareilla moikkailemassa toisiaan ja menee himaan kirjoittamaan."

Siitä on rock´n´roll kaukana. Moon-TV:n meininki on rokkia jos MTV on iskelmää. Mistä muualta uudet jutut tulis kuin nuorisolta?

"Mulla on tähän oma teoria. Se on vähän niin kuin nuorisotyössä tai lasten kanssa. Ei skideille kuulu puhua lässyttämällä, vaan niille pitää puhua niin kuin normaaleille ihmisille. "No hei, mitäs Liisa. Onks hiekkakakut tehty, onks kaikki ok?" Sama juttu ohjelmien kanssa. En mä tee kellekään ohjelmia. Mä teen sitä, mikä musta tuntuu hyvältä ja puhun bändeille niin kuin kelle tahansa, en ala heittään roolia."

Et laita nahkapukua päälle ja vedä viileetä asennetta?

"Kun yrittää olla cool, tekee itsestään vaan tyhmemmän näköisen. Mä poukkaan tosta kadulta tekemään haastattelua samat housut päällä enkä pane cooleja aurinkolaseja päälle."

Sirpaloituminen on ihan pässinlihajuttu teeveeskenessä.

"Mulle on ihan hailee, putoonks mä tästä skenestä huomenna vittuun. Sä et voi miellyttää kaikkia. Sä et voi olla rock, punk ja disco."

Mutta sähän olet myös iskelmää. Skulaat Arto Muna ja Millennium -bändissä! Tää nykyinen iskelmäskene on ihan horroria. On ollut jo pitkään.

"Jossain lehdessä oli hyvä otsikko: Arto Muna taistelee kuraiskelmää vastaan. 60 ja 70-luvuilla tehtiin iskelmää rockasenteella. Iskelmätähdet ajelivat jenkkiautolla lavaa päin ja vetivät rokkikeikan, mimmit diggailivat ja kaikki oli ookoo. 80 ja 90-luvuilla tehdas paukutti ja meno oli paskaa. Tää juttu alkoi viime itsenäisyyspäivänä. Mä kyllästyin ja julistin, että 2000-luvun iskelmä on muuta. Saa olla lentävää veetä, saa heittää hyppypotkuja nahkahousuissa ja meikit naamassa. Me tehdään tätä rokkiasenteella 2000-luvulla! 60-70-luvuilla iskelmä oli nuorisomusiikkia, nyt sitä kuunnellaan henkisessä rullatuolissa."

Joku valentino seisottaa mikkiä kakat housussa.

"Meidän kamassa on kaikki iskelmän elementit, rakkauden kaipuuta ja sen menetystä. Mutta rokkimeiningillä. Taas on oikeus digata iskelmää. Kaikki tietää Mombasat ja Kuusamot ja diggailee niitä. Eihän jostain Mombasasta voi olla diggaamatta. Me palautettiin tää touhu juurilleen. Lisättiin munaa siihen peliin. Se ei oo tosiaan mikään vitsi, vaan täyttä totta. Me ei paranneta maailmaa vaan nyyhkitään ihan tosissamme."

Entäs nää Yölinnut?

"Me ollaan haastettu joka haastattelussa Yölinnut katutappeluun. Että turpaan tulee kun nähdään. Tää on rokkenrollia! Ei tässä lauleta siloposkina ja poistuta Mersulla seuraavaan paikkaan nynnyileen."

1 kommentti

rasmus is best !

10.3.2008 20:43

soitat hyvin ne kompit....!!!
( äääh, luulin tota Rasmuksen rumpaliksi.....)

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
2 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi