Suomi100-juhlavuosi jatkaa eteenpäin tunkkaisissa tunnelmissa. Hashtag on käytössä enimmäkseen ironisesti ja jengi lapioi elämänsä roskia maton alle Tuntematon sotilas -rikkalapiolla. Valoa pimeyteen, tai pimeyttä valoon, tuo Wille Hyvönen omalla tulkinnallaan Tuntemattomasta.
“Se on elokuva siitä tuskasta, ettei pysty tekemään mitä haluaa, koska patriarkaatti pitää valtaa kaikilla elämän osa-alueilla. Varmaan se lähti ihan itsekkäästä kapinasta, että haluaa tehdä mitä haluaa ja sit ei saa tehdä mitä haluaa. Ja sit pitää tehdä jotain joka tapauksessa”, ohjaaja Hyvönen pohtii Cityn haastattelussa.
Tuntematon on Hyvösen ja Johannes Ekholmin käsikirjoittama 45-minuuttinen elokuva, jonka tapahtumapaikkana on suomalainen elokuvateollisuus ja kohteena Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas -filmatisointi. Se on tarina jonka piti olla alun perin fiktio, mutta johon ohjaaja Hyvönen kirjoitettiin päähenkilöksi, kun kävi ilmi, että hänen oma elämänsä heijastelee täydellisesti teemoja, joita elokuvan oli tarkoitus käsitellä.
Nuo teemat ovat muunsukupuolisen kokemukset ahtaiden sukupuoliroolien maailmassa. Samalla kritisoidaan tarjolla olevaa kansallisidentiteettiä, jonka Talvisodan katkuiseen tunnelmaan eivät kaikki koe olevansa kutsuttuja. Samalla leffa on metaelokuva, joka kommentoi “setiä”, jotka tekevät Suomessa elokuvia, joihin ei mahdu teemaksi muu kuin sota tai rakkaus ja joiden mieskuvat edustavat aina hyvin perinteistä mallia.
“Nuori kaupunkilainen yleisö on ihan sairaan kyllästynyt suomalaiseen elokuvaan ja miehiin, jotka tekee niitä”, Hyvönen sanoo.
“Tänä vuonna oli eka 1980-luvulla syntyneen naisohjaajan pitkä fiktioelokuva teattereissa, mikä on tosi sairasta.”
Tuntematon Korjaamo Kinossa 11. lokakuuta.
