Ylevän ylellinen Yle

Politiikantoimittajamme Ari Peltonen haluaa itselleen mediamaksun.

Ylen itsensä asettama, lähinnä poliittisin perustein valittu asiantuntijaraati määritteli tilaajansa niin välttämättömiksi, että jokaisen talouden on pakko maksaa noin 175 euron suuruinen yleisradiomaksu. Onneksi mediamaksukusetus ei mennyt nimenä läpi; mikä helvetin mediamaksu se sellainen olisi, josta mikään muu media ei pääsisi osalliseksi? Olen päättänyt muuttaa protestiksi maasta, elleivät Ylen toimittajat suostu kustantamaan maksuani. Painelen Ison Pajan eteen pätäkkää pummaamaan ja yritän selvittää mitä mieltä Ylen väki on Yle-maksun moraalista.

Tähän Yle-maksuun liittyen…

”En kommentoi”.

Seuraavalle kysymys, jonka esitän ensimmäiseksi kaikille:

Onko moraalisesti oikein, että 500 euroa kuukaudessa saava yksin asuva köyhä, joka ei välttämättä edes käytä Ylen palveluita, velvoitetaan maksamaan kaksi kertaa enemmän yleisradiomaksua kuin kuussa yhteensä kymppitonnin tienaava pariskunta?

”Näin on monessa muussakin asiassa, että köyhät kärsii.”

Pitääkö köyhiä siis kyykyttää tässäkin asiassa?

”Eduskuntahan asiasta lopullisesti päättää.”

Onko se moraalisesti oikein?

”Ei voi vastata, kun mitään ei ole määritelty.”

Onhan se määritelty noin 175 euroksi!

”Mä otan kantaa vasta kun asia on lopullisesti määritelty.”

Voisitko sitten antaa mulle 175 euroa, ettei mun tarvitsisi muuttaa maasta.

”Miksi mun pitäis sulle rahaa antaa?”

Siksi kun mun pitää antaa rahaa teille!

”Mä olen Ylessä ainostaan töissä.”

Ja teidän palkka aiotaan maksaa multa pakolla otetulla rahalla!

”Me ei saada sulta mitään!”

Ainoastaan siinä tapauksessa jos muutan maasta! Periaatteessa voi muuttaa metsään asumaan ilman sähköä, mutta jostain pitäis löytyä 175 euroa Yle-maksuun… Eikä samassa tönössä asuva perhe maksa elokuvateatterissakaan yhden lipun hintaa. Hei, älä karkaa…

Seuraavat.

”Elämä on julmaa, ehkä se on oikein. Rahaa sulle annan ehkä huomenna.”

”En osaa sanoa.”

Eikö sinulla ole moraalia?

Ei vastausta. Seuraava.

”Mä en haluis osallistua.”

Voisitko kuitenkin osallistua mun Yle-maksun rahoittamiseen…Kyllä mun rahat kelpaa sulle…Saatana!

Enemmistö paikalle saapuvista ihmisistä tulee paikalle taksilla. Myös muiden medioiden edustajia näkyy.

Ehdotan Hesarin toimittajalle, että Helsingin Sanomatkin voisi julistaa itsensä välttämättömäksi ja vaatia joka kämpältä satasen.

”Mahtava idea. Olisi aivan sama kinnostaako lehti!”

Sitten löytyy Ylen toimittaja joka kykenee vastaamaan kysymykseen maksun moraalista. Tosin nimettömänä. Mitä Ylen työntekijät pelkäävät?

”No ei tietenkään Yle-maksu ole moraalisesti oikein!”

Mähän tulevaisuudessa rahoitan sun palkanmaksuasi…

”Totta.”

…niin voisitko antaa mulle fyrkkaa, että saisin rahaa Yle-maksuun?

”Ei sitä riitä itellekään.”

Mitä mieltä olet pakollisesta Aku Ankka-maksusta lapsiperheille?

”Meille ei tule Aku Ankkaa, vaikka meillä on lapsia”.

Mutta ihmiset pakotetaan maksamaan Yle-maksu vaikkeivat palveluita käyttäisikään.

”Niin…Toi on totta… En silti maksaisi Aku-maksua, vaikka se olisi pakollinen!”

Missä maailmassa Jungner elää, kun vaati lisää rahaa Ylelle, koska menot ovat suurempia kuin tulot. Yleensä mietitään miten leikata menoja.

”…..”.

Asukaslukuun suhteutettuna Ylen johto on suurempi kuin BBC:llä, eikö kuluja kannattaisi alkaa leikata sieltä päästä?

”….”(nyökkää hymyillen).

Suosittelemme