Sateinen syyspäivä Munkkiniemessä. 27-vuotias Quintessencen laulajatar Emma Salokoski kuoriutuu violetista Rukkan sadetakistaan ja istuutuu hörppimään teetään Café Delivon nurkkapöytään. Ja mikäs on hörppiessä. Quintessence on noussut muutamassa vuodessa Helsingin taidemusadiggarien nu soul -kombosta vakavasti otettavaksi main stream -bändiksi. Toissa kesänä yhtye esiintyi jo Pori Jazzien päälavalla. Pari vuotta sitten julkaistu ensimmäinen pitkäsoitto Talk Less Listen More on myynyt Suomessa 5 000, ja marraskuussa levy julkaistaan myös Englannissa. Nyt Quintessence on saanut valmiiksi toisen levynsä, 5 am, joka komeilee jo Free Record Shopin myyntilistan ykkösenä.
Bändillänne on omituinen nimi. Eikö olisi ollut fiksumpaa keksiä jotain nasevampaa Quintessencen tilalle?
”Miksaajammekin mielestä kerjäämme verta nenästämme nimellä. Jokin simppeli nimi olisi fiksumpi, mutta kun keksimme tuon, teimme marginaalista konemusiikkia. Nimi vain jäi, ja nyt sitä on vaikea muuttaa.”
Mitä edes Quintessence tarkoittaa?
”Asian syvintä olemusta ja ydintä, viidettä elementtiä, hienoista hienointa. Tyypillinen snobinimi.”
Niin on. Kuinka moni lausuu nimenne väärin?
”99 prosenttia. Ei me itsekään osata sitä hirveän hyvin lausua.”
Jaahas. Bändi, joka ei osaa lausua edes omaa nimeään.
”Eikun, periaatteessa osaan lausua sen. Mutta käytännön syistä olen alkanut sanoa sen suomalaisittain, jotta ihmiset hahmottaisivat, keistä on kysymys. Kvint esssens.”
Teillä on oltava joku lyhennys, jota käytätte bändistänne.
”Joo, Kvinttarit, heh.”
Levyllänne on hyvä, eteerinen tunnelma, mutta siitä ei löydy kunnollista radiohittiä. Se on kaupallisen menestyksen kannalta huono juttu.
”Minkäs teet. Ei radiohittiä voi tekemällä tehdä. Vaikka ne ovatkin monesti yksinkertaisia ja hölmönkuuloisia, ei niitä synny helposti.”
Pystytkö ilman hittejä elättämään itsesi pelkästään laulamalla?
”Kyllä. Olen elänyt mukavasti Don Johnson Big Bandin keikoista saamillani korvauksilla. Viime vuonna oli paljon tiukempaa. Silti en ole joutunut tekemään ‘oikeita’ töitä, paitsi yhden kesän osa-aikaisesti kahvilassa.”
Olet toimelias. Bändivierailujen lisäksi olet esiintynyt myös musikaaleissa.
”Joo, muutamissa. Esimerkiksi Les Miserablesissa olin viides ohikulkija ja huora, heh. Tosin kyseistä rooliani en kerro cv:ssä.”
Ja kirjoittanut esimerkiksi artistien tekijänoikeuksista Hufvudstadsbladetiin.
”Jep. Ärsyttää, kun jotkut kysyvät levyämme ja sanovat, että heille riittää kopiokin. Menisivät kauppaan ostamaan sen, me eletään tällä! Ruotsin TV:ssä haastateltiin vähän aikaa sitten piraattilevyjen levittäjää, joka oikeutti tekemisensä sillä, että eihän levy-yhtiöt tulojaan levyistä saa, vaan oheistuotteista. Mielenkiintoinen ajatus. Ehkä Quintessencen pitäisi alkaa myydä pehmokameleita tai actionfiguureita ja tienata miljoonia.”
Noh, kuinka monta piraattilevyä omistat?
”En yhtään, mutta kopioituja levyjä on yksi tai kaksi.”
Kotimaisten bändien naislaulajat ovat aina hyvännäköisiä. Jos sinä, Kemopetrolin Laura Närhi ja Killerin Siiri Nordin mittelisi missikisoissa, kuka voittaisi?
”Ihan kauhea kysymys! Ööh… ensinnäkin missikisat ovat perseestä. En voi ymmärtää, miten sellainen instituutio voi olla yleisesti hyväksyttävää. Laitetaan tytöt kilpailemaan, kuka on kaunein. Sairasta.”
Vastaa kysymykseen.
”Siiri ja Laura tulisivat jaetulle ykkössijalle, koska ne ovat niin ihania. Onkohan nämä niitä kysymyksiä, joilla toimittajat provosoivat haastateltavaa?”
