Silloin kun kaikki on jo kyseenalaistettu, läpi-ironisoitu ja sotkettu suuressa remixissä hypernokkelaksi kommentiksi pop-musiikista ja nykymaailman hulvattomasta menosta?
Eipä juuri mitään, on U2-yhtyeen vastaus, johon he ovat pitkällisen pohdinnan jälkeen päätyneet.
Pop-historian legendaarisin takinkääntö oli U2:n totaalinen muutos kymmenen vuotta sitten. Tosikkomaisesta ja perinnetietoisesta bändistä tuli yhdessä yössä moderni, hauska ja trendisetteri. Ja lisäksi se teki yhden 90-luvun parhaista levyistä, “Achtung Babyn”.
Lopun 90-luvusta U2 jatkoi eteenpäin tällä valitsemallaan tiellä, vaikka musiikillisesti ei enää yltänytkään yhtä korkealle. Viimeisin albumi tätä laatua oli “Pop”, jonka kiertueella yhtye päätyi kommentoimaan kaikkea amerikkalaisesta kulutusyhteiskunnasta mediateknologiaan. Mahtavasta spektaakkelista huolimatta, kaikki tämä jätti lopulta jäljelle lähinnä sekavuuden tunteen. U2 oli muuttunut multimedia-teokseksi.
Nyt se haluaa jälleen olla ihan pelkästään bändi. Poissa ovat tanssisoundit, monimutkaiset konseptit ja kommentit kieli poskessa. “All That You Can´t Leave Behind”-albumilla U2 on jälleen tosissaan, henkilökohtainen ja tiukka rockbändi. Se ei enää yritä parantaa maailmaa ei osoittelemalla sitä tosikkona sormella tai nauramalla sille. Nyt katse on peilissä.
Monet U2-uskovaiset ovat varmasti innoissaan tästä liikkeestä. Kuulostaahan bändi jälleen rehellisesti itseltään ollen lähempänä vuoden 1984 versiota itsestään. Klassikkotuottajiensa Brian Enon ja Daniel Lanoisin avulla U2 kuulostaa yksinkertaisen hyvältä; skarpilta ja kirkkaalta ilman turhia temppuiluja. The Edgen tavaramerkkimäinen kitarasoundi on pääosassa ja hyvä niin.
Eivätkä biisitkään rönsyile. Ne ovat suoraviivaisia pop-kappaleita, jotka muutaman kuuntelukerran jälkeen jäävät päähän kummittelemaan. Absoluuttisen hienoja hetkiä on kuitenkin jokseenkin harvassa, sellaisia ovat “Beautiful Day”, “Walk On” ja “Wild Honey”. Kokonaisuus jää jotenkin vaisuksi, vaikka bändi yrittääkin tosissaan.
Ehkä liiankin tosissaan. Jotenkin “All That You Can´t Leave Behind” jättää kiusallisen tunteen, että U2 on joutunut viime vuosina liikaa miettimään mitä hittoa se seuraavaksi tekisi. Vaikka ratkaisu on varmasti oikea, niin ehkä energiaa on kulunut liikaa vääriin asioihin.
Kuten sanottu postmodernin jälkeen ei vaan tapahdu mitään. Ainakaan mitään merkittävää.
35 kommenttia
Anonyymi
22.1.2001 18:00
Levy on kokonaisuudessaan U2:n paras tuotos kautta aikojen. Ei yhtään täytebiisiä kuten aikaisemmilla levyillä. Kunhan levyä jaksaa vain kuunnella useampaan kertaan niin sen hienous avautuu. Olen niin koukussa että muita levyjä ei ole tullut kuunneltua 2 viikkoon.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.1.2001 18:00
Ehdottomasti Top3 U2-levy yhdessä "Joshua Treen" ja "Achtung Babyn" kanssa. Uukakkosen tavaramerkkihän on ollut peräkkäisten levyjen erilaisuus, poislukien Zooropa ja Pop, joihin roopelehtinen viittaa ( 90-luvun kieliposkella-mentaliteettia), mutta joilta löytyy myös mestariteoksia. Nyt siis suunta on otettu kohti "joshua tree"tä. 00-luvun paras levy. "Kite" tulee olemaan "One"in veroinen ykköshitti - kauan!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.1.2001 18:00
Henkilökohtaisesti olen iloinen U2 paluusta juurilleen. Mutta vaikka levy onkin tasaisen hyvää jälkeä, niin vanhojen aikojen kuolemattomia hittejä ei levyllä taida oikein olla. Mainio ostos never the less.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.1.2001 18:00
Ok taustamusiikkina, mutta parempiakin levyjä U2:lla on takanaan. Tasapaksu.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.1.2001 18:00
Levy avautuu kunnolla vastaa muutaman kuuntelu kerran jälkeen ja silloin vastaa huomaa biiseistä makeita yksityiskohtia. Mun mielestä ei toimi taustamusana, vaan vaatii keskittymistä...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.1.2001 18:00
U2 on ehkä kaikkien aikojen yliarvostetuin yhtye. Vastaavilla nimituottajilla ja rahanmäärillä kenen tahansa musiikki saataisiin kuulostamaan yhtä hyvältä. Silti Bonolle plussaa sademetsien suojelusta, vai oliko se nälkäisten lasten auttamista Afrikassa tai jotain sinne päin...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.1.2001 18:00
Levy on parempi kuin kaksi edeltäjäänsä, mutta tuskin ylletään aivan heidän mestariteoksiensa tasolle.
Kuten Bono jo kauan aikaa sitten ilmoitti niin luvassa olisi normaalia iloisempi levy U2 mittakaavassa ja totta vie levy on pirteämpi, kuin useimmat edeltäjänsä. Itse kyllä tosin pidän enemmän päinvastaisesta tyylistä.
Kyseessä on kuitenkin viihdyttävä levy joka ei varmasti jätä faneja kylmäksi.
P.S. V2:lle tiedoksi, U2 on tehnyt rahamäärät musiikillaan ja siinä ohella tuottajista nimituottajia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.1.2001 18:00
Mielestäni levy jatkaa U2:n perinnettä julkaista hienoja levyjä, vaikka itse nostankin heidän kaikki 90-luvulla julkaistut levyt tämän yli.
Ei levy millään tavalla mullistava ole, vaan lähinnä kokoelma hienoja lauluja.Yksinkertaista, mutta totta...
Ja "V2"-nimimerkille tiedoksi: Tässä kysytään arviota levystä, eikä mielipidettä bändistä (joka sattumoisin ei muuten ole yhtään yliarvostettu, pikemminkin toisinpäin).
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.1.2001 18:00
Saatana poppipaskaa!!! Ja meni vielä Helevetin hyvän bändin, CMX:n, ohi listalla. MIKSI IHMISET OSTAA TÄLLASTA RAHASTUSKAMAA?! MIKSI?!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.1.2001 18:00
Melkoinen pettymys U2:lta. Ollut elämäni suuria bändejä levyillään Boy, Joshua Tree, Achtung Baby, Zooropa, Pop. ATYCLB on turha askel aikuisrocking puolelle, liian miellyttäviä soundeja, liian pliisuja sanoituksia jne. Särmän puutetta kokonaisuudessaan..
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.1.2001 18:00
Se on loistava!!!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.1.2001 18:00
Hyva levy, mukava etta joku jaksaa tehda aitoa musiikkia taman rasittavan kertakaytto- ja lastenmusiikin keskella. Muutama aivan loistava biisi, kuten Kite, When I look at the world ja In a little while.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.1.2001 18:00
sain syndelahjax, ihan jee-es levy, mutta "Beautiful Day" vähän nousee liikaa muiden ylitse.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.1.2001 18:00
U2 on Pop Paskaa
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.1.2001 18:00
Klassinen U2, pitää kunnella monta kertaa että löytää kaikki herkut.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.1.2001 18:00
Pitkästä aikaa U2:lta levy, joka on hieno kokonaisuus, pari aiempaa levyä sisälsivät "vain" loistavia biisejä!
Levy alkaa lämmetä muutaman ensimmäisen raidan jälkeen ja sitten tuleekin monta hienoa kappaletta ja loppupuolella levy taas jäähtyy. Vaatii paljon kuuntelua ennen kuin aukenee. "In the days When we were swinging from the trees there was U2 steeling their own place in history..."
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.1.2001 18:00
Olisin odottanut parempaa
U2:selta.Ihan kelpo levy.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.1.2001 18:00
No voi vittu. Kovin on keskinkertainen, sanoisin ei hääppönen. Ei tätä liiemmin kukaan kuuntelisi jos bändin nimi olisi toinen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.1.2001 18:00
Loistelias! Rauhallinen!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.1.2001 18:00
Fakta on, että U2 ei tee huonoja plättiä, kyse on vaan siitä pystyykö ne kehittään jotain uutta. Nyt uuden- laista soundia on mukana hiukka vähemmän kuin Pop:lla, mutta kun sanotuksissa on niin paljon merkitystä ja jannut on oikeesti funtsinu asioita, niin tää levy kyllä kolahtaa. Harmi vaan, et levyltä puuttuu Salman Rusheidin duunaamaa, hypnoottisen visuaalisen kaunis "Ground beneath her feet".
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.1.2001 18:00
Ma en voi muuta sanoa kuin etta LOISTAVAA! Vaati pari kuuntelukertaa ennenkuin aukesi kunnolla mutta nyt melkein puhkisoitettu :-D
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.1.2001 18:00
no levyhän on täyttä paskaa
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.1.2001 18:00
Helvetin hyvä
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.1.2001 18:00
U2 on maailman paras ja omalaatuisin rokki bändi joka osaa yllätää joka levyllään... eikä jauha samaa kuten jotku liimapoppi bändit kuten Bon Jovi
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.1.2001 18:00
U2:n uusin tarvitsee tosiaankin muutaman kuuntelukerran "avautuakseen", mutta sen jälkeen se osoittautuukin erinomaiseksi levyksi! Parasta sitten Joshua Tree´n ja Achtung Baby´n!! Vielä kun kuulisi levyn biisit livenä...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.1.2001 18:00
Pidin enemmän kokeellisesta Ukekkosesta.Ihan kivoja biisejä, mutta ei mitään maailmaa mullistavaa.Bonon teksteissä edelleen ihmisoikeudet ym mukana.Levyn paras biisi,stadionkipale New York jätetty viimeiseksi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.1.2001 18:00
Tasaisen luotettavaa U2-materiaalia uusilla, hennoilla tuulilla puhallettuna.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.1.2001 18:00
Bono on tyhmä. U2 pilaa Irlannin maineen...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Moochie
25.10.2002 15:19
Perusvarmaa... Suuremmat hitit on Gracea lukuunottamatta tosin vähissä mutta hyvä levy ja kokonaisuus. Kiva kuulla että vielä tehdään hyviä levyjäkin, ei pelkästään laattoja joilla on kymmenestä viiteentoista biisiä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Minä
25.10.2002 15:19
Ensimmäinen ostamani U2-kiekko.Musikiltaan viihdyttävää kuunneltavaa ja tekstit ovat paikoin maailmanrauhan puolella,mitä ei ole syytä vähätellä.Ei nyt mitään kaikkien aikojen uskaliainta ja kokeilevinta musiikkia,mutta tarvitseeko kaiken nyt ollakkaan?Ei mielestäni.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Fondi
7.3.2003 13:27
U2:sen paras albumi. Ei huonoi biisei ja biisitki eri musagenreistä; R&B:stä rockiin....
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Three n:o 2
25.11.2004 13:15
Vanhat patut jaksavat! Biisit ovat omia, soundi on oma, sanat ovat omia, takana ei ole mitään "popstarsia" vaan soittajat ovat itse tähtiä. Ja ennenkaikkea biisit ovat hyviä. En minäkään digannut U2:sta murkkuna, vaan löysin vanhat levyt myöhemmin...Achtung babe kolisi heti julkaisu hetkellään kovaa...mutta lujaa meni tuolloin minullakin. Kyseinen bändi ei ole valitettavasti tehnyt urallaan yhtään huonoa levyä. Miettikääpä asiaa: 70-luvun lopulta asti pystyssä ja sama kokoonpano. Ja jäbät näyttävät vieläpä rock-tähdiltä! Miksikähän "vanhat pierut" (REMmi ja U2) uskaltavat ainoastaan puhua myös vakavista asioista?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
The Mirrorball man
26.11.2004 05:33
Todella pettynyt. U2 ehkä pelästynyt maagisen Pop-levyn saamaa kritiikkiä USA:ssa ja hionut särmänsä. ATYCLB:lla voima, mysteerisyys ja omaperäisyys kadoksissa. Koko U2:n 90-luvun tuotanto ajaa reippaasti ohi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Zooropa... Vorsprung durch Technik
26.11.2004 06:21
Ensiksi: U2 on paras kaikista yhtyeistä/artisteista kautta aikojen. Ei löydy montaa kilpailijaa. Sitten: enpä osannut odottaa U2:lta tällaista levyä. Ei tehnyt vaikutusta. Albumi on turhaan kuorrutettu pehmeällä soundilla. On tosin selvästi kuultavissa, että levy on osittain suunnattu vanhemmalle kuulijakunnalle (itse parikymppinen). Elevation-kiertueella pari laulua heräsi eloon ja muuttui todella hyviksi U2:n biiseiksi: Elevation, Walk on ja Kite. Myöskään Wild honey ei ole levyllä huono. Odotin rokkaavampaa levyä. Achtung baby, Zooropa ja Pop-levyt 90-luvulta + osa 80-luvun tuotannosta ovat U2:n parasta antia. Toivottavasti saavat jatkoa 2000-luvulla.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
The Fly
25.2.2005 04:58
Kerrataanpas nyt U2:n albumit 90-luvulta lähtien: "Achtung baby" (1991): Mestariteos, jossa yhdistyvät omalaatuisella tavalla tanssisoundit ja rosoinen marginaalirock. Vastaavaa levyä ei kukaan tule tekemään. "Zooropa" (1993): Myös mestariteos. "Achtung babyn" "pikkuveli", jolla uuden tanssimusiikin ainekset nousevat suurempaan rooliin, kuin "AB:lla". "Pop" (1997): Mestariteos tämäkin. Bändi tuo osaan levyn kappaleista entistä enemmän tanssimusiikin vaikutteita, mutta saumattomasti. Levyltä löytyy lukuisia eri sävyjä ja tyylejä. Albumin nimi aiheuttaa monesti täysin vääriä mielikuvia. "Popin" nimi viittaa sen käsittelemiin aiheisiin, eikä musiikkiin. Jos musiikkia pitäisi kuvailla, teknorock kuvaa parhaiten tätä levyä, kuten myös muita 90-luvun albumeita.
U2:n 90-luvun tuotanto on ollut vaikea pala konservatiivisille jenkeille, joilla oli suuria vaikeuksia hyväksyä se tosiasia, että U2 murtautui 80-luvun jähmeästä saarnaamisvaiheestaan 90-luvun itseironiseen ja vapautuneen rytmikkääseen ajanjaksoon, jolla yhtyeen luovuus puhkesi täyteen kukoistukseensa. Sitten tuli vuosi 2000 ja bändin vanha tyyli palasi aikuisrokin aineksilla lisättynä. Jaa että miksi? Syy on helppo löytää: USA. Vuoteen 2004 mennessä bändi onkin tehnyt jo kaksi uransa konservatiivisinta ja radioystävällisintä albumia, joilla se tähyilee sekä vanhojen jenkkifaniensa, että myös kokonaan uusien fanien suuntaan.
"All that you can´t leave behind" on kyllä "muodollisesti pätevä", eli laulut ovat keskinkertaisen hyviä, mutta nimenomaan pliisuja pop-kappaleita. "All that you can´t leave behindin" myötä U2 tekikin vuonna 2000 täysin häpeilemättä, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, ensimmäisen pop-albuminsa! Mielikuvitukselliset äänimaailmat, kekseliäisyys ja uuden tekeminen ovat kaukana tästä albumista. Vuonna 2004 julkaistu "How to dismantle an atomic bomb" oli sentään hieman parempi, mutta turvallisen tasapaksun aikuisrokin leima vaivasi tätäkin levyä. Molemmat ovat, valitettavasti, kahden tähden albumeita, ja nämäkin tähdet eivät tule kokonaisuudesta, vaan yksittäisistä onnistuneista kappaleista.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin