Dokumenttielokuvan Hymyjen maa tekeminen alkoi siitä hetkestä, kun dokumentin ohjaaja Heikki Häkkinen (kuvassa) näki vanhan ystävänsä Tupen lataamat videot netistä.
"Videot olivat todella pahannäköistä katsottavaa. Ne todistivat, että hätä on tällä kertaa todellinen", kertoo dokumentin tuottaja Joni Luomanen, joka on myös kuvannut ja leikannut elokuvan.
Videoilla alle nelikymppinen, alkoholisoitunut ja lähes olemattomiin laihtunut Tuomas Kela kulkee thaimaalaisessa kylässä kärryillä istuen paikasta toiseen. Liikkuakseen itsenäisesti hän kulkee käsillään ja raahaa takamustaan maata pitkin. Jatkuva, päivittäinen viinanjuonti on vienyt mieheltä kävelykyvyn lisäksi rahat ja terveyden.
Hätä oli tällä kertaa todellinen, mutta Kela oli pyytänyt apua ennenkin. Rahaa ei tullut mistään, ja jollain täytyi pitää alkoholiriippuvuutta yllä. Thaiklupi-keskustelufoorumilla Tupe oli tullut tutuksi rahankerjääjäksi monelle, eikä kukaan enää jaksanut auttaa. Kukaan muu kuin Heikki Häkkinen. Häkkinen päätti lähteä Thaimaahan hakemaan vanhan ystävänsä kotiin.
Näin syntyi dokumentti, joka järkyttää, lämmittää, naurattaa ja itkettää.
"Ensisijainen tavoite oli saada mies takaisin elävien kirjoihin, mutta halusimme myös dokumentoida auttamisprosessin", Joni Luomanen kertoo.
Reissuun lähdettiin helmikuussa 2012. Tuomas löytyi pian, mutta miestä oli vaikea tunnistaa. Ensikohtaaminen olikin Luomasen mukaan vaikein pala.
"Tupe oli kuihtunut ja näytti itseään paljon vanhemmalta."
Luurankomainen ruumis on dokumentissakin kipeää katseltavaa. Tamperelaismiesten ilmeettömän oloinen suhtautuminen vanhan ystävänsä vointiin kertoo siitä, miten vaikea tilanne on käsitellä. Kohtaaminen on kaikessa yksinkertaisuudessaan häkellyttävän tunteikas.
Kurjuudesta, auttamishalusta ja ystävyydestä syntyy koskettava dokumenttielokuva, joka kaikuu sydämessä pitkään. Se kertoo riipaisevan tarinan hädästä, lähimmäisenrakkaudesta ja alkoholismista.
Esitysajat DocPointin nettisivuilla. Dokumentti esitetään myöhemmin tänä vuonna myös televisiossa.