Kun näkee, että leffan on kirjoittanut ja ohjannut Lars von Trier (Dancer in the Dark, Breaking the Waves), tietää, ettei seinällä häilähtele aivan tavallisinta kuvakuplettia. Niinpä myös tämän filmatun näytelmän kanssa saattaa aluksi iskeä pakottava tarve poistua koht´ siltään teatterista, mutta kannattaa pidätellä. Teennäisen keinoilla kikkailun vastapainoksi kun on tarjolla psykologisesti terävää tarinointia ja himokkaan hienoa näyttelemistä.
Kannattaa myös oivaltaa, että elokuvien suuri suosio rahvaan joukossa perustuu siihen, että ne ovat puuduketta useammalle aistille. Kun silmät ja korvat tukitaan, ynnä lisätään tähän tajuntatykkiin kausaalihakuista ympäristön jäsentämistä, syntyy kokonaisvalloittava ämpäri päässä -elämys, oma ajattelu käy tarpeettomaksi. Jo siksikin tämä ilkeä idylli vaatii aavistuksen enemmän – jopa ripauksen ikiomaa mielikuvitusta. Sitä samaa mitä vaikkapa lukeminen tai raivopolttoisen kuuraketin rakentaminen.
Näyttämölle on piirretty pikkukylä liituviivoina lattiaan. Se on Korsoa kolkompi kaivosyhteisön jäänne Dogville, joka lillii omissa liemissään muuhun maailmaan haikailematta. Mutta kun sinne kerran lehahtaa gangstereiden jahtaama Grace (Nicole Kidman, ks. Tähti) kaikki on äkkiä toisin. On päätettävä, osoitetaanko muukalaiselle laupeutta – ja mikä mahtaisikaan olla sen hinta.
Kyläläisten mielet saa armeliaisuuden asian taakse nuori Tom (Paul Bettany), jolla on tulelta tuoksuvan tulokkaan suhteen myös lihallisempia pyyteitä. Kohta moni muukin kylässä huomaa, että nöyrästä neidistä voisi saada elämäänsä ilon pisaroita – etenkään kun tällä ei tunnu olevan vaihtoehtoja. Eihän mikään ole niin euforoiva leikkikalu kuin ikioma ihminen, kaukosäätimellä taikka ilman. Kunnes tulee se päivä, jolloin gangstereiden Iso Pomo (James Caan) kurvaa kyläraitille ja alkaa esittää kysymyksiä luurankovisailussa, jossa jokainen on heikoin lenkki.
Nokkelassa tutkielmassa ihmisluonnon perimmästä pimeydestä näyttelee pelkästään osaavaa jengiä. Niinpä teennäisyyden ja yltiönokkeluuden puristus vähitellen hellittää, kun mm. Lauren Bacall, Harriett Andersson, Ben Gazzara, Chloe Savigny ja Stellan Skarsgård imaisevat mukaan pikkukaupunkiin, joka alkaa vaikuttaa sekä Kärpästen Herran että Norman Batesin syntymäkylältä. Lähikuvaa latteuden ja itsekkyyden kotikaduilta selostaa John Hurt osuvan lakonisin äänenpainoin.
