Brittiläinen Catatonian ensimmäisen albumin menestys oli varsin yllättävää.
Karismaattisen Ceryl Matthewsin johtaman orkan soundi oli varsin tukkoisa ja epäpersoonallinen, eikä sinänsä toimivissa biiseissä tuntunut olevan mitään erityisen hohdokasta. Mutta Catatonian tapauksessa menestys näyttää tehneen bändille hyvää; kakkosalbumilla kuuluu jo uudenlainen itsevarmuus ja rentous.
”Equally Blessed and Cursed” on sikälikin miellyttävä albumi, ettei sen tenho perustu pariin-kolmeen ookoo-tason hitinpoikaseen, vaan bändi tuntuu löytäneen oman juttunsa kautta linjan. Cerylin päällekäyvä ääni ja tyyli jakaa varmasti edelleen kuulijoita, mutta uuden albumin selkeästi rauhallisempi ja notkeampi ote miellyttänee entistäkin suurempia kuulijakuntia.
Ehkäpä Catatonia jää historiaan poikkeuksellisena britti-lupauksena, jonka joku muistaa vielä muutaman vuoden päästä.
