Pissiksiä ja pikkugangstoja. Uhmakas ilme ja tupakki suussa. Lippalakki päässä, vaikka pakkanen paukkuu.
Tällaisena näyttäytyy suomalaisten teinien elämä Aki-Pekka Sinikosken valokuvanäyttelyssä Finnish Teens, joka on esillä Helsingin Kaapelitehtaalla keskiviikosta lähtien aina lokakuun puoleen väliin saakka.
Sinikoski kuvasi yli kaksi vuotta teinejä muiden töidensä ohella. Mitä hän oppi heidän sielunelämästään tänä aikana?
”Nämä ovat kuvia tästä ajasta ja omasta perspektiivistäni katsottuna, joten niiden perusteella on vaikea yleistää. Ainakin sen olen nähnyt, että yksilöllisyys korostuu enemmän kuin ennen. Omiin teinivuosiin nähden kaikki teinien kulttuurissa on loppuun saakka tuotteistettua”, 33-vuotiaaksi ennättänyt Sinikoski pohtii.
”Elämäntyyliin sopivat paketit on ostettavissa valmiina. Voit esimerkiksi kävellä gootti-kauppaan ja alkaa gootiksi. Itse ravasin teininä punk-keikoilla ja tein vaikka mitä muuta, mutta ei se näkynyt päälle päin.”
Teiniyden perusristiriita on pysynyt samana. Teininä rakennetaan omaa itseä ja se tarkoittaa usein protestia niitä tahoja kohtaan, jotka pistävät kapuloita rattaisiin. Vanhemmat ovat kasvattaneet lapsen tähän asti omilla ehdoillaan, mutta nyt on irtioton aika. Sinikoski kuvaa tätä tilaksi, jossa ollaan vankina kahden ajan ja identiteetin välissä: turvallisen lapsuuden ja itsenäisen aikuisuuden.
”Teininä identiteetti on kovassa muutoksessa. Halu elää on todella kova, mutta omat siivet eivät ihan vielä kanna. Ajattelen sitä aktiivisen odottamisen aikana, kun odotetaan sitä, että omat siivet kantaisivat”, Sinikoski sanoo.
Teini-iän käsite on venyvä. Wikipedia tietää kertoa, kuinka alunperin teini-sanalla tarkoitettiin diakoni-sanaan pohjautuvaa palvelija-merkitystä. Jo 1800-luvulla nuoret rahoittivat opintojaan ”teinirahoilla”, jotka kerättiin ”teinilauluja” laulamalla. Amerikkalainen termi teenager kehitettiin vasta 1900-luvun puolessa välissä, kun ikäryhmä alettiin nähdä kuluttajakohderyhmänä.
Sinikosken kuvien pääpaino on Uudellamaalla, mutta kuvia on otettu ympäri Suomen. Teinien elämässä on isoja alueellisia eroja. Esimerkiksi Lapissa yhdellä paikkakunnalla Sinikoskelle kerrottiin, että keikkatarjontaa ei hirveästi ole. Tai olihan se Juha Tapion keikka tuossa taannoin.
Tällaisena näyttäytyy suomalaisten teinien elämä Aki-Pekka Sinikosken valokuvanäyttelyssä Finnish Teens, joka on esillä Helsingin Kaapelitehtaalla keskiviikosta lähtien aina lokakuun puoleen väliin saakka.
Sinikoski kuvasi yli kaksi vuotta teinejä muiden töidensä ohella. Mitä hän oppi heidän sielunelämästään tänä aikana?
”Nämä ovat kuvia tästä ajasta ja omasta perspektiivistäni katsottuna, joten niiden perusteella on vaikea yleistää. Ainakin sen olen nähnyt, että yksilöllisyys korostuu enemmän kuin ennen. Omiin teinivuosiin nähden kaikki teinien kulttuurissa on loppuun saakka tuotteistettua”, 33-vuotiaaksi ennättänyt Sinikoski pohtii.
”Elämäntyyliin sopivat paketit on ostettavissa valmiina. Voit esimerkiksi kävellä gootti-kauppaan ja alkaa gootiksi. Itse ravasin teininä punk-keikoilla ja tein vaikka mitä muuta, mutta ei se näkynyt päälle päin.”
Teiniyden perusristiriita on pysynyt samana. Teininä rakennetaan omaa itseä ja se tarkoittaa usein protestia niitä tahoja kohtaan, jotka pistävät kapuloita rattaisiin. Vanhemmat ovat kasvattaneet lapsen tähän asti omilla ehdoillaan, mutta nyt on irtioton aika. Sinikoski kuvaa tätä tilaksi, jossa ollaan vankina kahden ajan ja identiteetin välissä: turvallisen lapsuuden ja itsenäisen aikuisuuden.
”Teininä identiteetti on kovassa muutoksessa. Halu elää on todella kova, mutta omat siivet eivät ihan vielä kanna. Ajattelen sitä aktiivisen odottamisen aikana, kun odotetaan sitä, että omat siivet kantaisivat”, Sinikoski sanoo.
Teini-iän käsite on venyvä. Wikipedia tietää kertoa, kuinka alunperin teini-sanalla tarkoitettiin diakoni-sanaan pohjautuvaa palvelija-merkitystä. Jo 1800-luvulla nuoret rahoittivat opintojaan ”teinirahoilla”, jotka kerättiin ”teinilauluja” laulamalla. Amerikkalainen termi teenager kehitettiin vasta 1900-luvun puolessa välissä, kun ikäryhmä alettiin nähdä kuluttajakohderyhmänä.
Sinikosken kuvien pääpaino on Uudellamaalla, mutta kuvia on otettu ympäri Suomen. Teinien elämässä on isoja alueellisia eroja. Esimerkiksi Lapissa yhdellä paikkakunnalla Sinikoskelle kerrottiin, että keikkatarjontaa ei hirveästi ole. Tai olihan se Juha Tapion keikka tuossa taannoin.
”Hetki kun laskeskeltiin, niin kävi ilmi, että siitäkin oli jo viisi vuotta aikaa”, Sinikoski sanoo.
Sinikosken näyttelyyn valikoitui 30 kuvaa sadoista vaihtoehdoista.
”Valitsin sellaisia kuvia, joissa pystyn näkemään myös itseni. Olen kiinnostunut säröistä, siitä, kun arkirealismi lyö kiiltokuvapinnan rikki. Siihen on helppo samaistua”, urallaan artisteja lehtiin ja levynkansiin kuvannut Sinikoski kertoo.
”Tämä ei ole tutkielma teiniydestä, vaan pikemminkin novellikokoelma, jossa teinit ovat pääosassa ja joka kertoo oman itsensä löytämisestä ja halusta päästä lentoon.”
Finnish Teens Valokuvataiteen museolla, Kaapelitehtaalla13.9.-16.10. Avajaiset tiistaina 13.9. klo 17-19.
1 kommentti
JepJepJepJepJep
12.9.2011 20:42
Kuvaaja on 33v ja puhuu kuin teinivuosista olisi ikuisuus ja maailma olisi muuttunut paljonkin?? :DD Itse olen 32 ja teinien nykyteinien elämä on liki täsmälleen samaa (ainostaan sosiaalinen media on uusi juttu). Punkkareita on ollut jo kasikytluvun alusta asti ja jo niin pienestä kuin muistan on ollut erilaisia hevari-gootti-rokkari- sekä hoppari-skeittari-poppari kauppoja josta on voinut ostaa juuri omalle tyylilleen sopivia vaatteita yms. accessories. Missä ihmeen kiven alla toi on elänyt???
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin