Scarlett jää pihaan katsomaan, kun Rhett pois lähtee vaunuillaan.
Kevään aikana radioaalloilta on tuskin voinut välttyä kuulemasta uuden tyttöbändin, Indican, Scarlett-debyyttikappaletta. Monista vastaavista bändeistä poiketen Indica ei tarvitse keski-ikäisen ketjusäveltäjän apua, vaan tekee kaikki biisinsä itse. Kolme vuotta sitten Pohjois-Helsingin bändikoulussa syntynyt melankolista, maalailevaa poppia soittava yhtye on nostettu jo yhdeksi vuoden mielenkiintoisimmista tulokkaista. Indican viehkeä, punahiuksinen, farkkuihin ja mustaan toppiin pukeutunut Jonsu, 20, saapuu Kluuvikadun Belgen tummanpuhuvaan kirjastobaariin bändin manageri Peter Kokljuschkinin kanssa kertomaan miksi.
Mikä teistä muka tekee tämän vuoden kiinnostavimman uuden bändin?
“Tällaista musiikkityyliä ei ole kauheasti Suomessa tällä hetkellä. Ja kaikki kappaleet ovat itsetehtyjä.”
Pää on ainakin jo auki. Scarlett-kappaleenne voitti keväällä Levyraadin yleisöäänestyksen ja biisi on ollut muutaman kaupallisen radioaseman kuuntelijaäänestysten kärkisijoilla.
“Kiss FM:llä jopa Hanna Pakarisen edellä. Aina välillä.”
Scarlett-singlen ilmestymispäivää siirrettiin parilla viikolla maaliskuussa. Toinen sinkku Ikuinen virta myöhästyi kolme viikkoa kesäkuussa. Ei tullut yllätyksenä, että kesäkuussa alunperin julkaistavaksi aiottu debyyttialbumi ilmestyy 16.8. Onko kyse laskelmoinnista?
“Myöhästymiset johtuivat bändistä riippumattomista syistä. Biisit ovat olleet jo pitkään valmiina.”
Manageri Kokljuschkin: “Onneksi albumin julkaisua siirrettiin, koska kaikki ovat kesälomilla. Sitä paitsi, musiikkibisneksessä on jo pitkään katsottu, mitkä muut artistit julkaisevat levyjä samaan aikaan, ja sovitettu aikatauluja sen mukaan.”
Tekemäsi kappaleet ovat mollivoittoista, epätoivoisen melankolista synkistelyä. Oletko jotenkin masentunut?
“Heh, en. Teini-iässä tosin istuin puoli vuotta huoneeni yläkaapissa koulun jälkeen polvet suussa ja mietin kuolemista Brandon Leen juliste sylissä. Mutta mollibiisit ja surulliset melodiat ovat yksinkertaisesti kauniimpia. En ole mitenkään negatiivinen ihminen.”
Ei uskoisi sanoitusten perusteella.
“Molliin sopii dramaattiset kertomukset ihmiskohtaloista. Kaikissa biiseissä on paljon omasta tai ystävieni elämästä. Tietenkin niitä on vähän väritetty. Jos joku on oikeasti eronnut, niin biisissä hän on kuollut hukkumalla mereen.”
Saat biiseihin inspiraatiosi kauhuelokuvista?
“Kyllä. Pahimmat pelkotilat on saanut aikaan Twin Peaks, jonka katsoin ensimmäistä kertaa salaa 9-vuotiaana. Sen takia en siedä kattotuulettimia ja saan niistä friikkikohtauksia. Olen nähnyt kymmenen vuotta painajaisia sarjan Bobista.”
Kuulostaa hullulta. Mistä keksitte bändinne nimen? Indica on ainakin yksi hamppulajike.
“Sitä keksittäessä olimme sen verran nuoria ja tyhmiä, ettemme mitenkään yhdistäneet nimeä tuohon. Kaksi päivää ennen keikkaa bändiltämme puuttui nimi, joten ostimme popcornia ja kokista, ja selasimme sanakirjaa. Nimi on feminiininen muunnelma indigosta.”
Kumpaa olet saanut kuulla enemmän, tyttöbändivertailuja vai sitä, että kuulostat Maija Vilkkumaalta?
“Vilkkumaata, reippaasti enemmän. Yllättävää, en mielestäni kuulosta samalta.”
Levynne viimeisen kappaleen, Vettä vasten, kertosäkeessä et kuulosta niinkään Maija Vilkkumaalta, vaan Smurffilta.
“Voi kamala! Noh, nehän myy helvetisti. Sitä paitsi meillä on sama tuottaja kuin Smurffeilla, eli Gabi Hakanen. Joku on verrannut kappaletta Pink Floydiin ja sinun mielestäsi se kuulostaa smurffeilta! No ainakin se on siis monipuolinen biisi. Kauheaa! Nyt masennuin.”
Teitä kaitsii Tiktakin pinnalle nostanut Peter Kokljuschkin. Mihin uraansa aloitteleva bändi tarvitsee omaa manageria?
“Manageri on ihana asia! Ei tarvitse huolehtia ja neuvotella raha-asioista. Ilman manageria olisin hysteerinen stressatessani käytännön ongelmista.”
Manageri Kokljuschkin: “Niin. Eihän tuota Smurffi-juttua tule sitten lehteen?”
Indican Ikuinen virta ilmestyy 16.8.
