Triphopin örisevä suurvisiiri on muutamalla viimeisellä albumillaan uinut niin pohjamudissa, että niiden kuunteleminen on aiheuttanut lähinnä pahoinvointia, ahdistusta ja syömishäiriöitä. Ihme, että kukaan ei ole liimannut Trickyn levyjen kansiin lappua, jossa kielletään raskaana olevia naisia kuuntelemasta niitä.
Nyt Tricky on tehnyt albumin, jossa on enemmän biisejä. Siis biisejä sanan varsinaisessa merkityksessä, vähän niinkuin hänen mestarillisella “Maxinquaye”-debyytillään. Ihan samanlaiseen loistoon ei Tricky tällä kertaa yllä, mutta tiivistä tunnelmaa ja oivallusta piisaa kyllä.
Olisikohan niin, että Trickyn “pre-millenium tension” alkaa hellittää ja tulevaisuudessa voimme taas odottaa entistäkin nerokkaampaa ähinää, mutinaa ja tummanpuhuvasti matelevaa biittiä.
