Kari Riipinen

Otteita poptaiteilijan muistelmista.

City julkaisee ennakko-otteita 43-vuotiaan popvalokuvaaja Kari Riipisen muistelmista. Kirjan on toimittanut Walter de Camp ja se perustuu Riipisen itsensä c-kasetille tallettamaan saneluun. Kustantaja Aquarian Publicationsin mukaan kirja ilmestyy välittömästi, kun kadonnut Riipinen löytyy.

Minä itse

"Olin ottanut matkan, joka alkoin mennä överiksi, autot venyivät satametrisiksi, talot huokuivat. Mä menin hakemaan Hesperiasta apua. Menin respaan ja sanoin, että mä tarvitsen LSD:n vastalääkettä. Ne sanoivat että hyvää matkaa vaan, poika. Ne otti perseestä kiinni ja heitti kadulle. Sen jälkeen olen katsonut psykiatreja, että vittu mitä porukkaa."

"...onnistuin pummaamaan valtion laatutuen tehdäkseni valokuvakirjan Urban Life Styles. Sain 38 000 markkaa. Björkstrand tai joku vastaava oli opetusministerinä, ja tilaisuus järjestettiin valtion juhlahuoneistossa Kappelia vastapäätä. Sinne mä virittäydyin kiinalaisella tötteröhuivilla ja menin aika kännissä hakemaan sen laatutuen, niin erikoisen näköisenä kuin vain suinkin kykenin olemaan. Siitä kirjasta tehtiin taitot ja värierottelut, mutta eihän se raha riittänyt mihinkään."

"Mä olin aika vittuuntunut, kun päästiin Bangkokiin. Mä avasin hotellihuoneessa ensimmäiseksi television ja aloin potkia sitä ja ottaa polaroidkuvia eri kanavista. Mä käytin niitä kollaaseissa Splitting Ladyland -näyttelyssä. Emmä sitä televisiota rikkonut. Mä vaan potkin niin, että kuvaan tulee sähkövärähdyksiä ja vähän vääriä värejä. Anne juoksi alas Suménien huoneeseen huutamaan, että nyt se Riipinen on lopullisesti seonnut. Jimi ja Sari olivat naureskelleet sille, että se on ihan tavallista, ei se tarkoita että se on hulluksi tullut. Se on hommissa."

"Jossain vaiheessa mä heräsin Intian päällä, aika hyvässä kunnossa. Mulle tuli flashbackinä, että David Bowie tilasi vuoden 1936 kultaisen Mersun kentälle vastaan. Olisikohan mullakin varaa siihen? Antaa palaa kunnolla! Mä ajattelin, että se on ainoa tapa selviytyä ilman tullimaksuja. Lentoemäntä soitti sitten koneesta ja sanoi että kaikki on ihan okei."

"Meillä oli suunnitelmissa pitää Börjessonin galleriassa näyttely, ja se kysyi millaiset avajaiset järjestetään. Mä sanoin, että laitetaan tynnyristä valtava Campbellin purkki, josta mä tulen ulos. Börjesson oli kertonut ihmejuttuja Dalista, ja mä yritin panna paremmaksi."

"Mä aloin siihen aikaan (1993 City huom.) tehdä niitä merkkejäni. Ylös - alas. Sinä taivaaseen, sinä helvettiin. Sellainen leikki. Osahan piti mua hulluna."

"Siinä kadulla pyöri ranskalaisia neekereitä, ja mä huusin niille ikkunasta stop. Menin alas ja annoin taulun ja signeerasin. Annoin eri rotuisille. Että kun kaikki kerran viedään, niin viekää sitten kunnolla."

Helena Lindgren

"Helenaa mä kyydittelin Jopollani. Meillä oli siihen aikaan niin suuri ikäereo. Se oli alaikäinen, ja sen isä oli rikospoliisi. Mä tajusin jo hyvin nuorena, mitä voi tehdä ja mitä ei. Mä otin siitä valokuvia, joissa sillä on melkein vyötäisille asti ulottuvat hiukset."

"Mulla piti olla Mooseksen ottama kuva, jossa mä olen Helena Lindgrenin kanssa alasti, Two Virgins. Mutta multa meni pokka. Helena oli alasti, mutta mä olin housut jalassa. Sitten multa meni pokka vielä siinä mielessä, että mä rajasin alaruumiit pois. Helena on siinä mun vieressä rinnat paljaina."

"Kuvaussessio oli Suomenlinnassa. Siinä oli muun muassa Helena Lindgren ja eräs Tupu, Anne-Maria Ylitapio ja Marja Sumén. Kimmat oli ihan flänässä, ja mä kuvasin niitä bikinit päällä, tiukoissa, märissä vaatteissa." "Siellä maailmanympärimatkalla mä ajattelin että Suomeen palattuani mun on pakko löytää joku nainen, joku pidempiaikainen suhde. Mä lähettelin sieltä matkalta kortteja Helena Lindgrenille. Matkan jälkeen mä tapasinkin Helenan Vanhalla. Se oli nähtävästi etsimässä mua. Me mentiin Runeberginkadulle mun kämppään. Sitten mä suutuin jostain. Se oli sanonut jossain lehtihaastattelussaan,. että se ei mene miehen kanssa sänkyyn ellei ensin ole pessyt meikkejään pois. Se olisi ollut valmis, mutta mä suutuin jostain. Että en mä sua ainakaan halua! Ajoin kännissä sen aamuyöstä ulos."

Katri-Helena

"Katri-Helena tuli sinne, oltiin samassa hississä ja se katsoi mua pitkään. Mentiin samaan studioon, ja se katsoi edelleen pitkään. Mä olin assistentti ja tsuppari, eihän sitä pysty nimikirjoituksia pyytämään. Katsoin vaan että vittu, pienempi kuin minä. Se oli ensimmäinen visioni Katri-Helenasta, lyhkäisempi kuin minä. Ei kai se siitä ole kasvanut vieläkään."

Atte Blom

"Se oli Love Recordsin vararikkoaikaa. Mä tein sen kannen (Pen Leen single Who Do You Believe In, City huom.), ja Atte sanoi että se on ihan hyvä, jees, jees. No saaksmä rahaa siitä? mä sanoin. Ai rahan takiaksä perkele oot täällä roikkunu, se huusi mulle. Mä ajattelin että ei vittu, tää on huono juttu. Mä säikähdin silloin Attea."

Remu

"Se asui Linnanmäen takana Alppilassa. Mä jouduin sinne kai Lidon kautta. Remulla oli jokin arvotaulu ja se halusi tietää minulta, kenen tekemä se voisi olla. Epäiltiin että se on Louis Sparren. Remu oli saanut sen jostain divarista, ja se oli signeerattu sinne päin."

"Mä oli Hurriganesin messissä kesällä ja aika paljon talvellakin tien päällä, kuvaamassa milloin missäkin. Se oli ajankulua ja siitä sai rahaakin, eikä koskaan tarvinnut olla nälissään. Remu hoiti ne hommat aina. Se oli rehellisesti sanottuna helvetin reilu. Tosin sen kanssa ei paljon tullut juotua, kun se ei juo viinaa. Muutaman kerran se on pari gin tonicia ottanut."

"Remullehan piti aina kirjoittaa foneettisesti englanninkieliset tekstit. It's Allright, It's Allright kirjoitettiin Sorai, Sorai. Mä en vielä tiennyt miten se kuvio menee ja ihmettelin, että minkä vitun biisin nimi on Sorai, Sorai. Se sitten painettiin levyn kanteen."

"Ruotsinlaivalla Remu oli tarkka. Se halusi että mun viikset leikataan. Se oli parturissa valvomassa, kun niistä tehtiin lentokoneen siivet. Se oli sille tosi tärkeää, että mun viikset oli lentokoneen siipien näköiset. Sillä oli laivassa tärkeysjärjestys hyteissä, britti ja kuivaperse - se sanoi mua kuivaperseeksi - on samassa hytissä. Pembroke oli vähän että... Mutta eipä silläkään paljon ollut varaa kieltäytyä. Remuhan piti Jimiä ihan outona."

Pelle Miljoona

"Me vaihdettiin Cracesta Malesiaan, joka oli halvempi hotelli. Siellä oli kaikenlaisia maailmanmatkaajia. Siinä vaiheessa mä olin jo vähän flipannut siihen omaan mimmiini. Mä aloin liioitella rahankäyttöäni, maksoin sille enemmän kuin se halusikaan. Mä ajattelin kohdella sitä naisena. Pellen nainen narisi sen jälkeen koko ajan, että hän saa vähemmän rahaa, että Pelle ei ole oikea mies. Jossain vaiheessa Pelle jopa purskahti itkuun kännissä. Se kimma ei rakasta mua! Silloin mä näin ensimmäisen kerran Pellen itkevän."

"Pellellä oli Suomessa kimmakaveri, joka asui Linnunlaulussa, eräs Liisa. Se oli kotonaan ja yhtäkkiä televisiosta tulee Suosikin mainos, jossa Pelle makoilee sen Veronican kanssa. Siitä kuvasta näki heti että toi ei voi olla mitään platonista paskanjauhamista. Pelle jäi kiinni. Suosikki oli kirjoittanut siihen juttuun kuvatekstin: "Pelle Miljoona Veronican kanssa paratiisisaarella." Se oli kaikkien aikojen myydyimpiä Suosikin irtonumeroita."

Pekka Streng

"Jonain iltana mä tapasin Pekka Strengin. Olin kuunnellut paljon sen Kesämaata ja tavannut sen aikaisemminkin. Se etsi Tavastialla kuumeisesti jotain tyttöä ja selitti, että hänellä itsellään on leukemia. Sillä oli hirveä hätä löytää se tyttö ennen kuolemaa. Sillä oli jotain tärkeää asiaa. Ehkä se oli löytänyt sisältään portin."

Andy McCoy

"Andyn mä näin ensimmäisen kerran, kun Johanna oli Tehtaankadulla. Sinne tuli helvetin hyvännäköinen kimma. Se oli Anna, ruotsalainen kimma, ja sen kanssa oli kundi, jolla oli punaiset nahkahousut joissa oli Pecos Bill -hapsuja, helvetin nuori kundi. "Andy McCoy"! Sen niminen jäbä! Mä sain tietää, että se on tehnyt Pete Malmin kanssa Suomen ensimmäisen punksinglen vuonna 1977 Love Recordsille."

Arja Alho

"Arja Alho pyysi mua duunaamaan pr-kuvansa, kun se pyrki eduskuntaan. Oli vuosi 1983. Se oli silloin sairaanhoitaja. Se menikin lävitse. Ehkä vastalahjana siitä palveluksestani se tilasi eduskuntaan päästyään Uudenmaan lääninhallituksen kautta Lailliset huumeet -multivision opetustarkoituksiin."

Thomas Zilliaccus

"Mä kumminkin edelleen pommitin sitä (Päivi von Hertzen, City huom.) puhelinsoitoilla. Ja pikkuhiljaa se lämpeni lähempään tuttavuuteen. Vielä siinäkin vaiheessa Thomas Zilliaccus soitteli sille öisin kun mä olin siellä ja yritti väkinsin saada sitä kimmaa. Tämä, joka oli Nokian tiedottajanakin Kauko-Idässä, tämä suomenruotsalainen playboy. Se oli mennyt jopa Päivin ovelle odottamaan ja väkisin yrittänyt hoitaa sitä. Jossain Kaivohuoneella se tuli sanomaan Päiville, että aiotsä mennä ton saatanan valokuvaajan kanssa."

Jyrki Hämäläinen

"Levynjulkistamistilaisuus oli Rose Roomissa. Mä olin sen jälkeen Suosikin Karvapää-galleriassa kolmaskymmenesseitsemäs tai jotain sinne päin. Silloin mä huomasin, että se on valetta. Ensimmäiset kymmenen tai kaksikymmentä voivat olla totta, mutta sen jälkeen Hämäläinen tai joku tempaa ne tuulesta."

Pave Maijanen

"Mä huomasin sitten, että se nainen (Seuran toimittaja Espanjassa, City huom.) oli hirveän kiinnostunut Maijasesta. Paven vaimohan oli ensimmäisen viikon jälkeen lähtenyt takaisin Suomeen. Siinä sitten vaihdettiin huoneitakin. Pave pyysi mua menemään toiseen huoneeseen, että hän hoitaa tän jutun, juttelee koko yön, ettei se vaan kirjoita mitään paskaa mesitä. Seuraavana aamuna kuvausryhmä nauraa käkätti. Ne oli olleet viereisessä huoneessa."

Hannele Laurila

"Siihen aikaan melkein jokainen mallikimma suostui melekein minkälaisiin kuvauksiin tahansa. Ne naiset tyrkyttivät itseänsä kuvattavaksi...Eroottisiahan ne kuvat olivat. Usein mä panin ne lopuksi suihkuun. Vaatteet ja hiukset märiksi. Tai kylpyyn. Katsoin miten vesi heijastaa läpi. Vesihän paljastaa vaikka olisi vaatteitakin. Kuvattava on tavallaan alasti, vaikka yöpaita tai pikkupöksyt päällä. Yksi heistä oli Hannele Laurila, Laura Voutilaisen ex-manageri. Niitä malleja oli satoja."

Mike Monroe

"Yllätyin siitä, että Mike Monroe meni aamuisin kuudelta tai seitsemältä uimaan. Se piti kuntoa yllä. Emmä mitään huumeidenkäyttöä huomannut. Se oli viinan kippaamista. Mikella se ei ollut sitäkään."

Seppo Vesterinen

"Sepon kanssa mä tulin hyvin toimeen. Mä nukuin lattialla, se nukkui sängyssä. Mä olen tuntenut Vesterisen jo Lontoosta. Se on aina auttanut mua ja mä olen auttanut kuvillani sitä. Sillä on hyviä naiskavereitakin, niinkuin Tessa, lähes viisikymppinen entinen malli, jolla on ollut keikkoja jopa Salvador Dalin kanssa. Hanoin jätkiin sillä oli isällinen ote. Se kiinnostui niistä heti, kun Lido oli ulkona kuvioista."

Jimi Sumén

"Jimillähän on ollut tapana toisten kimmakavereita pokata aina kun silmä välttää. Sen piti yhdessä vaiheessa saada mahdollisimman monta."

Ex-Hantta Krause

"Mä tutustuin Krauseen Rose Roomissa. Mä olin aina ajatellut, että ton naisen kun pääsisi kellistämään, kun sillä on noin treenatut pakaratkin. Sitten kerran, ne oli niitä mun yöretkiäni, se asui jonkun tyttökaverin kanssa Kaivarissa ja sillä oli seinä täynnä kenkiä ja sairaalasänky. Sen kanssa oli saatanan makeeta olla, mutta kun mä menin sen jälkeen Päivin kanssa niin hetkinen, tippuria. Ja mä tiesin aivan varmasti keneltä mä olin sen saanut."

Aimo Kanerva

"...jättiteos herätti hirveästi huomiota. Siinä Aimo Kanervakin vilkutti ennen kuolemaansa. Mä oli Kosmoksessa pyytänyt Aimo Kanervaa tulemaan mallikseni. Mä kuvasin sitä Buenos Diasissa ja mietin voiko sellaisen taiteilijan, joka on ollut Sibeliuksen kanssa samassa pöydässä dokaamassa, panna selälleen lattiafondia vastaan. Se suostui kaikkeen."

Hector

"Hector lähetti sydäntäraastavan kirjeen. Nyt koko elämä on loppu pohjalta. Juice Leskinen kuolee. Voiko hän tulla säveltämään meille (Riipinen asui tuolloin Thaimaassa, City huom.) Juice oli silloin sairaalassa, kun se oli juonut itsensä turvoksiin. Hector oli kai ottanut pari pulloa viiniä ja kirjoittanut aivan uskomattoman kirjeen mulle."

City-lehti

"City-lehti oli tilannut multa eroottisen valokuvan. Mä tein kuvan hotellihuoneesta, jossa oli molempien petaamattomat sängyt ja ikkuna, josta näkyi purettava talo. Siitä tuli yksi mun parhaita kollaasejani. Siinä oli televisio ja sen ruudussa mieshahmo, tällaisia detaljeja, paikallinen poplehti, jonka kannessa on miksattuna Mao ja Marilyn, mutta kuvassa ei ole ketään tunnistettavaa henkilöä. Mä ajattelin, että se kuva on hyvin eroottinen. Mä lähetin sen printin Suomeen. Vittu ne edes julkasseet sitä. Ne odotti pornovalokuvaa Patpongilta. Ne maksoivat kyllä käyttöoikeudet. Sen duunin nimi oli Hongkong Nights, Kowloon days. Se meni yli niiden ymmärryksen."

Jukka Virtanen tai Vexi Salmi

"Kerran mulla oli sellainen olo, että on pakko päästä jonnekin. Jukka Virtanen tai Vexi Salmi on kertonut, että Sanerva on silloin sopiva paikka, kun on tosi paha olo. Meet sinne vaan, ei se o ku toista tonnia vuorokaudelta. Mä sanoin Reijalle, että nyt taksi ja Sanervaan. Siellä mulle lyötiin suuhun tuutti, jossa oli Valiumia ja tuoremehua. Doing!"

Tuomari Nurmio

"Nurmion bändi oli silloin nimeltään Korkein oikeus, ja Hande esitti, että mä tulisin ottamaan pimeässä kuvia treenikämpältä. Mä sanoin että mitä vitun järkeä siinä on, salamavalohan tappaa sun pimeyden joka tapauksessa. Ei, ei, kyllä siitä jää joku efekti. Antakaa mun edes skarpata, mä sanoin, paatte valot hetkeksi päälle ja sitten pimeäksi. Hande oli kännissä. Rupea siinä nyt sitten neuvottelemaan. Mä jätin ne sinne Kaisaniemen treenikämpän yläkertaan dokaamaan ja lähdin ovet paukkuen ja panin paksun sikarin palamaan."

General Njassa

"Mä pyörin silloin Coronassakin. Sinä syksynä oli pimeää ja mä käytin aurinkolaseja, niin Njassa hyppää kimmakaverinsa kanssa karkuun. Että tossa nyt on toi sekoboltsi. Se on varmaan aidsissa. Se on mennyttä kalua. Vittu mitä ihmisiä."

Katja Kiuru

"Niinä aikoina mun luonani pyöri aika saatanasti mimmejä. Välillä Katja Kiuru tuli palotikkaita myöten kurkistamaan, että olenko mä vielä hengissä."

Ilkka Kanerva

"Mä kuvasin kaikenlaisia bileitä, Anna-Leena Härköstä, Kata Kärkkäistä. Kaivohuoneella Paparazzin bileissä Ilkka kanerva juoksi mua karkuun. Se oli ihan nastaa puuhaa. Se oli kesää -93."

Elisabeth Rehn

"Elisabeth Rehnille mä tein Kolmas Kierros -kirjankannen. Ulla Kautto, joka oli kustantamossa taiteellisena johtajana, sanoi että tee Rehnistä Marilyn Monroe. Mä sanoin että mä voin yrittää, laserilla. Sillähän on sellaiset hiukset, että näyttää vähän kuin olisi kypärä päässä. Se Kautto sanoi sitten tuloksen nähtyään, että ei se tainnut olla helppoa."

Maria Melin

"Mä olin tutustunut Albertinkadun aikoihin Maria Meliniin, joka piti Kosmoksen vieressä Romaa. Mä olin tekemässä sille käyntikorttia. Me ajettiin Saabilla Kaivopuistoon ja Maria Melin sanoi, että jos hän vielä ottaisi miehen, hän ottaisi nuoremman. Se kysyi mitä mieltä minä olen. Mä sanoin, että onhan minullakin ollut vanhempia naisia, kyllä mä ymmärrän yskän."

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
5 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi