Kiss

10 syytä nähdä Kiss!

Pian neljä keski-ikäistä lateksinaamaista miestä lietsoo Hartwall Areenan ekstaasiin. Yleisöstä suuri osa on kolmikymppisiä miehiä, joiden pitäisi olla tällaisen yläpuolella. Miksi ihmeessä?

  1. Maskit.
    Kissin aa ja oo on aina ollut naamiot: kun Gene Simmons, Paul Stanley, Ace Frehley ja Peter Criss ensi kerran maskeerasivat itsensä machoiksi avaruusolioiksi, legenda oli syntynyt. Pelkoa hintahtavasta androgyyniydesta ei ollut, sillä rintakarvojaan bändi on aina esitellyt samalla ylpeydellä kuin keräilijä kalliimpia persialaismattojaan. Sääliksi vain käy rumpali Peter Crissiä, joka on viettänyt suuren osan aikuisiästään maskeerattuna kuonoonsa saaneen pandan ja kisuräähkän risteytykseksi. Vuonna 1982 yhtye päätti luopua naamioistaan – yhdeksi painavaksi syyksi annettiin raskaiden maalien iholle aiheuttamat dermatologiset vauriot. Uran jatkuvuuden kannalta temppu oli yhtä fiksu kuin jos Jari Litmanen antaisi amputoida jalkansa, koska niissä on kuitenkin koko ajan ärsyttäviä pikku vammoja – tämän yhtye tajusi itsekin kesällä 1996 ja kiskaisi meikkipensselit irti sannasta.
  2. Skandaalit.
    Uskonnollisilta kiihkoilijoilta kesti kovin kauan ymmärtää, että yhtyeen nimi merkitsee yksinkertaisesti suudelmaa eikä ole jokin saatanallinen kirjainlyhenne (esim. Kids In Satan’s Service). Kiss-logon salamanmuotoiset kaksoisässät johtivat myös natsismisyytöksiin. "Mekö natseja? Se olisi aikamoinen temppu juutalaisyhtyeeltä", Paul Stanley vastasi syytöksiin kuivasti.
  3. Oheistuotteet.
    Natseja Kissin jäsenet eivät siis ole, mutta he ovat tehneet kaikkensa vahvistaakseen rasistisia stereotypioita juutalaisten ahneudesta. 70-luvun puolivälissä Kiss toi tuotteistamisen rockiin: avaimenperiä, nukkeja, vyösolkia, sormuksia, takkeja, lippalakkeja... Tässä mielessä Spice Girlsit ovat Kissin salaisia, avioliiton ulkopuolisia lemmenlapsia.
  4. "Esifeministinen" naiskuva.
    Love Gun. Lick It Up. Love ‘Em And Leave ‘Em. Kissin sanoitusten rinnalla monet rap-artistit vaikuttavat Germaine Greerin opetuslapsilta. "Kun äänitimme Destroyeria, studiossa naitiin vuorokauden ympäri. Siellä hengaili yksi tyttö – niin herttainen kuin vain voi olla. Ja kun joku meistä halusi pitää pienen tauon, menimme kylppäriin, hoidimme hommat ja palasimme työhön", Gene Simmons kertoo Kiss-fanien Raamatussa, noin 750 markkaa maksavassa KISStory-suurteoksessa. Samasta kirjasta selviää myös, että hotelleissa yhtyeen jäsenet usein sijoittivat hommat hoitaneet tyttöfaninsa nukkumaan sängyn alle, koska suojattiensa unensaannista huolestuneella managerilla oli aina ikävä tapa käydä keskellä yötä tyhjentämässä vuoteita ylimääräisistä vieraista.
  5. Musiikki.
    Hyvä on, hyvä on. Myönnetään: 25-vuotisen uransa aikana Kiss on äänittänyt vähintään tusinan verran kappaleita, joiden esittämistä varten stadioneita on rakennettu. I Was Made For Loving You (1979) oli jopa aikaansa edellä ottaessaan vaikutteita discosta ja Crazy, Crazy Nights (1987) sekä God Gave You Rock’N’Roll (1991) olivat listahittejä vuosia maskien poistamisen jälkeen.
  6. Gene Simmonsin kieli.
    Joko Gene Simmons on erittäin ylpeä kielestään tai sitten hän häpeää leukaansa. Kissin promokuvissa Simmonsin kieli elää omaa elämäänsä: se on alituisesti ulkona suusta, useimmiten leuan peittona ja sillä todennäköisesti voisi pyydystää kärpäsiä. Tällaisella ruumiinkielellä Gene hienovaraisesti vihjaa muidenkin ruumiinulokkeidensa kokoon sekä omatoimisuuteen.
  7. Kiss-sarjakuva.
    70-luvun lopussa supersankarisarjakuviin erikoistunut Marvel-kustantaja julkaisi kaksi albumillista yhtyeen seikkailuja. Sarjakuva painettiin erikoismusteella, johon oli sekoitettu koeputkellinen kunkin Kissin jäsenen verta.
  8. Pohjimmainen harmittomuus.
    Kaikesta konservatiivisessa Amerikassa herättämästään kohusta huolimatta Kiss on aina ollut pohjimmiltaan lainkuuliainen ja perusarvoja kannattava yhtye. He ovat pitäneet musiikkinsa erossa satanismista, huumeista ja väkivallasta, noista tyypillisimmistä heviyhtyeiden keinoista shokeerata. 70-luvulla he antoivat rukkaset tupakka- ja alkoholiyhtiöille, jotka pyrkivät heidän sponsoreikseen.
  9. Uusi Psycho Circus -tuoteperhe.
    Kissin uutta tulemista siivittää viime syksynä ilmestynyt Psycho Circus -levy, jonka kannessa on vekkuli kolmiulotteinen stereogrammi kaikkien pölkkypäiden iltojen ratoksi. Kansivihkosessa myydään paitsi ammattikouluhenkisiä vaatekappaleita myös aitoja Kiss-hopeakolikoita (neljän setti 275 dollaria). Rahaa voi halutessaan polttaa myös Psycho Circus -tietokonepeliin, jonka voi maksaa Kiss Platinum Visa -luottokortilla.
  10. Rock-kriitikkojen halveksunta.
    Näin Charles S. Young kirjoitti Kissistä Rolling Stonessa vuonna 1975: "Scientific American -lehden mukaan joka kerta kun puhveli pieraisee Afrikassa, tuhannet sontakärpäset saavat hälytyksen että pian sataa mannaa taivaasta. Suhde pierujen ja kärpästen välillä on merkillisen rehellinen. Jokainen kärpäslaji on geneettisesti ohjelmoitu syömään tiettyä sontalajiketta, joten puhvelien ei tarvitse mainostaa tuotettaan eikä tehdä markkinatutkimusta missä olisi tuotteliainta päästää se ilmoille. Ja mitä tuotteeseen tulee: puhvelinpierut eivät lupaa paljastaa elämän tarkoitusta. Puhvelit eivät lupaa luoda pieruja, jotka saavat koko maailman laulamaan. Ne eivät lupaa älyllistä tyydytystä, jos kärpänen onnistuu tulkitsemaan pierun merkityksen pedagogisesti oikein. Puhvelinpierut lupaavat paskaa, mitä ne myös toimittavat. Mitä nykyaikaisiin rock & roll -yhtyeisiin tulee, Kissin musiikki on ehdottomasti kaikista vaivattomimmin verrattavissa puhvelinpieruihin."

Kiss Hartwall Areenalla 26.2.1999

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
5 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi