He ovat tunkeneet Itävallassa pahvilaatikot päihinsä ja leikkineet kadulla robotteja. He ovat suosittuja homopiireissä. He ovat Turusta. He ovat The Crash.
Bändin harteille on jo viiden vuoden ajan asetettu popvientituotteen viittaa. Edellinen Wildlife levy myi Suomessa jo 20 000, ja Lauren Caught My Eye -sinkku herätti lupaavaa kiinnostusta ulkomailla. Alkuasetelma kolmannelle levylle on hyvä, eikä vikaa ole Ramada Hotel Presidentin Brasseriessakaan, jossa tapaan juuri kolmannen levynsä julkaisseen orkesterin nokkamiehen, WWF:n pandapaitaan sonnustautuneen Teemu Brunilan. Hän tilaa ykkösoluen ja istuutuu pöytään.
Mikä fiilis?
"Kaunis lapsi on pihalla, mutta nyt iski synnytyksen jälkeinen masennus. Kirjoitin jopa graduani eilen täyttääkseni elämääni."
Sinulla on kummallinen ääni. Oletko aina laulanut tuollaisella lammasfalsetilla?
"Lauluni on ollut kameleonttimaista. Kun ei ollut edes kainalokarvoja, yritin kuulostaa Jim Morrisonilta. Policen myötä tuli Sting-kausi. Nyt on tullut paljon Aretha Franklin -palautetta. Jengi on sanonut, että kuulostan mustalta naiselta."
Käyvätkö tuollaiset kommentit egon päälle?
"Ei, ei. Sisälläni asuu musta nainen, joka on tullut nyt ulos kaapista. Tavallaan se on siskoni, joka laulaa."
Brittipoppi on nyt unohdettu. Uusi levynne kuulostaa 70- ja 80-lukujen diskolta, johon on lisätty heavysyntikoita.
"Jep, ensimmäisten amerikkalaisten diskobiittien henkeä. Emme kelaa koskaan, minne suuntaan musiikkimme kehittyy. Levy-yhtiö ei puutu tekemisiimme, joten meillä on taiteellinen vapaus. Sieltä tulee vain huolestuneita ilmeitä. Sitä paitsi kasarihomodisko on ollut aina lähellä sydäntäni, ja nyt siihen yhdistettiin kuntosaliheavy."
Sen huomaa. Gigolo-biisissä laulat: "I just wanna love you." Ilmassa on homoeroottista värinää.
"Biisi kertoo vanhasta, jo iskukykynsä menettäneestä gigolosta, joka kohtaa naisen, johon hän voisi rakastua, mutta nainen onkin miestennielijä. Biisissä sanotaan yhden kerran woman, joka paljastaa, että kyseessä on mies-nainen-suhde. Se oli melkein pakko lisätä sinne, muuten biisi olisi ollut niin avoimen homoeroottinen."
Tehän olette suosittuja homopiireissä.
"Joo joo. Joka maassa. Esimerkiksi Ruotsissa homodiskot ottivat ensimmäisenä Lauren Caught My Eyen soitettavaksi. Monet asiat ovat lähteneet niistä piireistä, oikeastaan koko diskokulttuuri."
Niissä piireissä on edelläkävijöitä.
"Aivan. Vaikka onhan ilmassa vielä ennakkoluulojakin. Joku saattaa huutaa kaupungilla ´Hintti!´ perääni vain, koska on kuullut lauluääneni."
Miten teet tekstit kappaleisiin? Olen löytävinäni niistä pientä ironiaa.
"Kiva, kiitos! Olet varmaan ainoa, joka on bändin viiden vuoden historian aikana kiinnittänyt huomiota teksteihini. Kotimaiset journalistit eivät tajua, että tekstit ovat 50 prossaa hommastamme. Saksassa taas toimittajat lähestyvät tekstejäni jopa runoina ja ovat ihan innoissaan."
Hulluja nuo sakemannit.
"Sanoitukset ovat työvoittoasioita. Esimerkiksi The Best of The Bestin teksti syntyi ajatuksesta, että on kaksi pientä oravaa, jotka ovat helvetin hyviä kiipeilijöitä ja parhaita kavereita. Ne kuljettavat huumeita rajan yli Meksikosta Jenkkeihin. Toinen jää kiinni rajalla ja kuolee. Toinen orava ikävöi kaveriaan kuusen latvassa ja katsoo tähteä taivaalla, joka on se toinen orava. Tältä pohjalta lähdetään rakentamaan, heh."
Aika railakasta.
"On vitusti haastavampaa tehdä iloista musiikkia ilman, että se on superkornia ja saippuasarjamaista. Musiikin pitää olla toivorikasta ja hyväntuulista. Minua on masentanut monet bändit, kuten Radiohead, jotka kuulostavat täysin ranteidenviiltelymeiningiltä. Ja vieläpä sivuttaissuunnassa eikä pitkittäin. Kaikki tietävät, että maailma on paha paikka. Minkä takia siitä vielä lauletaan masentavasti?"
Eli pitää uskoa satuihin?
"Käyhän Disney-maailmassakin aina hyvin. Teimme lapsuuden satumme audioformaattiin. Uusi levy on täysin konseptialbumi. Levynkannetkin on tehty satukirjaksi."
