Cannes toukokuussa 2002. Raiskauksesta ja kostosta kertovan Irreversiblen näytös on kesken, mutta salista ramppaa ulos porukkaa. Yksi, kaksi, kolme, neljä… Yhteensä enemmän kuin kertaakaan aikaisemmin festivaalin historiassa. Gaspar Noé on sijoittanut poikkeuksellisen ahdistavan raiskauskohtauksen elokuvan puoliväliin. Lopusta alkuun etenevässä elokuvassa kosto on ohitettu jo alkuminuuteilla. Yhdeksän minuutin raiskausjakso pakottaa katsojan samaistumaan uhrin näkökulmaan.
Saliin jääneet katsojat huutelevat terveisiä näytöstä seuraavalle ohjaajalle: ”Gaspar! Me teemme nämä samat temput sinulle!”
Kahdeksan vuotta myöhemmin punaviiniä Dubrovnik-baarissa siemaileva Noé on yhä tyytyväinen aikaansaannokseensa.
”Nautin siitä, kun ihmiset huutavat elokuvieni näytöksissä. On hyvä tilanne, jos 40 prosenttia yleisöstä on elokuvan puolella ja loput sitä vastaan”, argentiinalaissyntyinen ohjaaja sanoo.
Ennen kostamista Noé käsiteli insestiä, perheväkivaltaa sekä syrjäytymisen ja rasismin suhdetta elokuvassa Yksin kaikkia vastaan (1998). Syyskuussa Suomeen saapuva kolmas pitkä elokuva Enter The Void on edeltäjiään lempeämpi, mutta ohjaajaa ei edelleenkään pääse syyttämään yleisön nuoleskelusta.
Elokuva kuvaa tokiolaisen vessan lattialle ammutun huumediileri Oscarin viimeisiä näkyjä ja etenee niiden poukkoilevalla logiikalla. Viimeisellä matkalla nähdään sisarrakkautta, Tokion yöelämää ja paneskelevia pornonäyttelijöitä.
Lähestyvän kuoleman lisäksi muistojen kimaraa ohjailee Oscarin ennen loppuaan polttelema dimetyylitryptamiini. DMT:nä tunnettu hallusinogeeni on Etelä-Afrikan shamanistien sessioiden ikiaikainen polttoaine. Ymmärtääkseen DMT-tripin olemusta Noé matkusti perulaiseen viidakkoon maistamaan sitä sisältävää ayahuasca-lientä. Noén teininä syömät taikasienet eivät antaneet osviittaa DMT:n vaikutuksista.
”Ayahuascan aiheuttama trippi oli hard core -kokemus, jota ei voi varauksettomasti suositella. Voit nähdä, mitä et muuten näkisi, mutta yhtä hyvin törmätä pahimpiin painajaisiisi. Hyväänkin kokemukseen mahtuu huonoja hetkiä, eikä matkan suuntaa voi ennakkoon arvioida”, Noé sanoo.
Enter The Voidin psykedeeliset näyt eivät ohjaajan mukaan vastaa hänen omia kokemuksiaan. Kohtausten väkevyys viestii kuitenkin siitä, että tripin logiikka on ohjaajalle tuttu.
”Elokuvasta tuntuvat pitävän ne, joita kontrollin menettäminen ei haittaa. Kontrollifriikkejä se ahdistaa.”
Noén taiteellisesti kunnianhimoisia elokuvia on kiitelty. Kiistanalaiset aiheet ja tyyli ovat tuoneet ohjaajalle maineen eurooppalaisen taide-elokuvan provokaattorina.
Vaikka Noé nauttii konfliktinhakuisesta elokuvasta ja yleisön hädästä, titteli närkästyttää.
”Provosointi kuulostaa siltä kuin härnäisin yleisöä härnäämisen halusta. Ilman todellista sisältöä järkyttäminen on merkityksetöntä.”
Onko olemassa jotain, mitä Noé ei valkokankaalle laittaisi? Paljonkin.
”Ei sotaa voisi koskaan kuvata sellaisena kuin se oikeasti on. Uskonnottomana olen myös herkkä kaikenlaiselle uskoon liittyvälle aivopesulle”, Noé sanoo.
Enter The Void elokuvatettatereissa 3.9.
File: Gaspar Noé
- Ikä: 46 v
- Syntynyt: Buenos Airesissa
- Juoma: Ginger-vodka tai absintti
- Tuoksu: Naisen hiki
- Pituus: 175 cm
- Paino: Ei tiedä
Viimeinen trippi
Enter The Void on elokuvaksi muuttunut DMT-trippi, tutkielma ihmiselon rajallisuudesta ja autenttisella seksillä maustettu Tokion alamaailman kuvaus. Ohjaaja Gaspar Noé sai persoonallisen paketin tekemiseen eurooppalaiselle taide-elokuvalle hulppean reilun 20 miljoonan euron budjetin. Keväällä 2009 Enter The Void kilpaili Cannesin elokuvajuhlilla Kultaisesta palmusta, mutta jäi palkinnotta. ”Elokuva kutsuttiin kilpailuun, vaikka se oli vielä keskeneräinen. Osallistuminen oli riski, mutta en malttanut kieltäytyä”, Noé sanoo.
