Kolmelta iltapäivällä Annankadun William K:hon saapuu Suomen toiseksi suurihelttaisin rock-kukko, kokomustaan vaatekertaan pukeutunut Ville Valo. Hän haluaa juotavaa. Tiskillä ei näy baarimikkoa, joten HIMin keulahahmo alkaa huudella kovaäänisesti haloota niin kauan, kunnes saa palvelua.
”Stikkaa joskus takaisin”, Valo toteaa ojentaessaan minulle toista tuopeista.
”Laita mun keppanaan jääpaloja sekaan”, Valo huikkaa baarimikolle.
Eikö tuo ole pyhäinhäväistystä?
”Käyn Coronassa pelaamassa bilistä, ja siellä on pienet pöydät täynnä samanlaisia tuoppeja. Erotan omani muista. Lisäksi jäät tappavat hiilihappoja, ei röyhtäilytä niin paljon. Diggaan, kun olut on vähän vetistä.”
Olet rocktähti ja seksiobjekti. Mitä huumeita käytät?
”Seksi, päihteet ja rokki ovat tärkeitä, mutta eivät kulje välttämättä kimpassa. Varsinkin rundilla sex, drugs and rock´n´roll tarkoittaa minulle käteenvetämistä, Karhu-olutta ja love metalia. Kerran liikkui huhu, että vedämme heroiinia, kun takahuoneen roskiksesta oli löytynyt piikkejä. Meillä on crew´ssa yksi kundi, jolla on diabetes. Ne olivat sen insuliiniruiskuja.”
Kaikki tietää sinut. Saatko kävellä enää rauhassa Helsingin kaduilla?
”Joo. Ei ole pakkelia naamassa ja olen niin vitun turvonnut, ettei kukaan tunnista.”
(Kapakassa alkaa soida Nylon Beat. Valo lähtee pyytämään musiikkia hiljemmalle. Baarimikko tulee vielä varmistamaan, että musiikki soi tarpeeksi hiljaisella.)
En pitänyt edellisestä levystänne yhtään. Uudella levyllä munanlutkutusmeininki näyttää vaihtuneen lähemmäs alkuaikojen rokkia.
”Viime levy oli tarkoituksella pehmeä ja tunnelmarikas. Meillä on ollut helvetisti keskitempoisia kappaleita. Nyt idea oli tehdä enemmän turpaanvetoa, se on hyvää livesettikamaa. Sitä paitsi jokaisella tehdyllä albumilla on paikkansa. On tärkeää tehdä myös tavallaan huonoja, hyviä tai erilaisia levyjä.”
Nyt näyttää hyvältä ainakin The Funeral Of Hearts -sinkun osalta. Se nousi Saksassa nopeasti kolmanneksi.
”Ei se välttämättä merkkaa mitään. Nykyään levyjä myydään liikaa singleillä. Olen Led Zeppelin -koulukuntaa. Tykkään levystä, jonka voi kuunnella alusta loppuun. Uudella levyllä jokainen biisi tavallaan niin kuin… miten se sanotaan suomeksi? Nyt iski Andy-vaihe. Compliments each other.”
Täydentää toisiaan.
”Just. Siinä mielessä tämä on vahvin levy, jonka olemme tehneet tähän mennessä. Ehkä siinä on pari paskaakin biisiä, mutta ne menee siinä seassa ihan hyvin.”
Olet ollut sadoissa haastatteluissa. Minkä kysymyksen saat kuulla useimmin?
”Just ton.”
Voi paska.
(Tarjoilija tulee kysymään, haluammeko toiset oluet.)
”Eiköhän oteta?”
Käy minulle.
”Mä voin tarjota tämän.”
Taas? Tuossa on sinulle femma.
”Tarjoa ensi kerralla. Rahaa ei ole hyvä vaihtaa.”
Teet HIMin kaikki biisit. Syntyvätkö ne suihkussa?
”Joskus, mutta yleensä otan kitaran käteen ja alan rämistellä. Silloin, kun tili alkaa olla alle sata tuhatta euroa, niin alkaa kummasti soida melodiat päässä. Ei mutta oikeasti, biisien tekeminen on minulle henkistä lomaa.”
Luulisi olevan paineita. Deep Shadows and Brilliant Highlights -levyä myytiin 500 000 ja se luokiteltiin flopiksi.
”Ei musan hyvyyttä voi laskea myynnistä. Tuon mukaan olisimme viisikymmentä kertaa parempia kuin Rasmus tai sata kertaa kovempia kuin Popeda. Mutta olen vitun pettynyt, jos uusi levy ei nouse ykköseksi täällä.”
Eikä kaksi miljoonaa myytyä levyä varmaankaan haittaa? Nyt on rahaa.
”Ei tiedä, tuleeko paalua ensi vuonna. En voi tehdä klassisia, ottaa vitusti lainaa ja käyttää kaiken fyrkan autoihin ja muuhun. En ole ajanut edes ajokorttia vielä.”
Mitä teet kaikella rahalla?
”Säästän, että jonain päivänä olisi oma kämppä sekä mökki järven rannalla. Meidän perheellä ei ole koskaan ollut omaa mökkiä. Lainasimme muiden mestoja.”
Täytyy ajaa ajokortti, jotta pääset perille asti.
”Tai sitten tehdä niin vitusti fyrkkaa, että voin ajaa limolla sinne.”
Kahden tunnin jutustelutuokio on päättynyt. Poistun R-kioskille, Ville miestenhuoneeseen.
