Maija Vilkkumaa - Rock-sisko

Kirkas poptähti Jaana Rinteen vastaanotolla

Maija Vilkkumaa kävi pop-opistonsa tyttöbändi Tarharyhmässä. Suomirockin suurlupaukseksi hän nousi sooloalbumilla Pitkä Ihana Leikki, joka on myynyt enemmän kuin yhdenkään kotimaisen naisrokkarin levy 20 vuoteen. Jaana Rinne tapasi poptähden, joka ei välitä rahasta, mutta rakastaa joutilaisuutta.

Maija Vilkkumaa istuu Tony’s Delissä ja tilaa Vichyä.
Hän on pukeutunut boheemichiciin, ja suuret silmät liikkuvat eloisasti. Tilaamme pastaa. Maija pitää Vichystä.
”Mä aloitin Vichyn juonnin Citronellesta, ja tykkäsin myös Novellesta aika pitkään. Yhtäkkiä mä kuitenkin tajusin pitäväni eniten perusVichystä, jota ei oikein enää saa mistään. ”

Onks teidän bändin raiderissa Vichyä?
"Ei. Mä juon Vichyä kahvin korvikkeena, silloin kun en enää kestä kahvia."

Sun soololevy Pitkä Ihana Leikki rikkoo pian kultalevyrajan. Se on hienoa, koska kimmabändit eivätkä rokkaavat naiset ole ennen Jonna Tervomaata päässeet tänne päinkään. Mistä musahomma alkoi sun kohdalla?
"Se alkoi Meriharjun teatterileireiltä. Siellä istuttiin iltaisin takkatulen ääressä ja soiteltiin ja lauleskeltiin Suomirokkia. Pikkuhiljaa mä aloin rämpytellä omia kolmensoinnun juttuja. Lukiossa me sitten perustettiin Tarharyhmä."

Oliko sulla idoleita?
"Mä olen aika paljon kuunnellut Janis Joplinia, mutta Tarharyhmä otti ehkä eniten vaikutteita Suomirokista, Miljoonasateesta ja Sielun Veljistä. En mä silloin ajatellut mitään saundia tai tyyliä, ne jutut mitä mä tein olivat vaan joitain biisejä."

Suomirock on niin nuorta ettei siinä ole ehtinyt pahemmin olemaan staileja. Suurimmassa osassa on vahvoja iskelmävaikutteita.
"Joo, tää ihan sama juttu määritteli Tarharyhmän musaa. Nykyään voi ottaa jo vaikutteita brittirokista ja trendeistä."

Mitä tykkäät Bomfunk MC’sin menestyksestä Ruotsista?
"Se on makee juttu."

Jep. Ja se video on cool. Siinä on Lailan (Snellmannin) poika Marlo.
"Mä näin Bomfunkit Tavastialla. Se toimii erittäin hyvin myös livenä. Suomesta on pikkuhiljaa tulossa muutenkin trendikäs maa – paikka missä kannattaa käydä, ihan niinkuin Islannista pari vuotta sitten."

Helsinki on tsekattu monissa brittilehdissä in-mestaksi. Kyyninen puoli itsestä sanoo, että nyt maailmanlopun alla tää on ehkä se viimeinen ranta mikä on tsekkaamatta.
"Stadissa pitäisi tuntea ihmisiä, että pääsisi hyvistä jutuista osalliseksi. Tuntuu että uusia baareja ja ravintoloita ilmestyy mitä kummimpiin paikkoihin. Ja hotelleja rakennetaan käsittämättömiä määriä."

Jonain päivinä mä leikin stadissa turistia - kattelen tätä mestaa uusin silmin. Täällä on helvetisti rumaa ja tarpeetonta tavaraa. Sitä on niin paljon, että siitä tulee syyllinen olo-ettei tällainen paratiisi maan päällä ole yhtään todellinen.
"Kyllähän sitä koko ajan uppoaa syvemmälle naistenlehtien ja trendilehtien maailmaan, vaikka kuvittelee olevansa sellaisen yläpuolella ja tietää ettei se ole koko elämä. Silti välillä unohtaa että on olemassa ihan muunlaista jossain muualla maapallolla... Tulee kummallinen olo kun elää tässä kuplassa. Kauneus, tehokkuus ja urheilullisuus ovat nyt pinnalla enemmän kuin koskaan ennen. Kun katsoo 80-luvun leffoja huomaa filmitähtien ja mallien olleen paljon lihavampia kuin nykyään, eivätkä he olleet ylipainoisia, päinvastoin! Ympärillä kehotetaan yhä suurempaan elämänhallintaan."

Jengi kuulemma lihoo ja lihoo, mutta en mä tunne kovin montaa ylipainoista.
"Ei munkaan ystäväpiirissä sellaisia ole. Ylipainoon liitetään laiskuus ja saamattomuus. Nää Sarasvuon jutut tuntuvat aika kiusallisilta, miksei ihminen saisi olla vaan sohvalla ja maata? Se on arvokysymys, mitä elämässä arvostaa. Mä arvostan juhlimista ja ystävien kanssa vietettyä turhaa aikaa. Suorittaminen ei ole hirveän tarpeellista."

Laiskottelemisesta syntyy kaikki luova. On ihan älytöntä, että kaikkien täytyy tehdä töitä. Suomi on niin rikas maa, että me voitaisiin hoitaa ne tyypit jotka eivät halua tehdä duunia.
"Kansalaispalkkasysteemi olisi ihan hyvä. Niistä jotka valitsevat sen tien ei ehkä tule rikkaita, mutta se olisi oma valinta."

Rahaa saa nykyään ihan naurettavilla tavoilla, ihan tyhjästä maksetaan. Jossain vaiheessa kun on tarpeeksi suuri nimi joku firma tulee ostamaan itselleen uskottavuutta käyttämällä sun nimeä. Antaisitko esimerkiksi Kookaïn sponsoroida sun rundia?
"En. Mutta kyllä sitten tulisi mietittyä jos kansainväliseen levitykseen menevä Levi’s mainos haluaisi käyttää mun biisiä. Se olisi jo sen verran houkuttelevaa... Mutta, tuntuisi epämukavalta nähdä oma nimensä tuollaisessa yhteydessä. Niin kauan kuin voi välttää epämukavia tilanteita niitä kannattaa välttää. Niin, en tiedä miten vaikuttaisi jos mulle tarjottaisi kolmeasataa tonnia. Toisaalta mulla ei ole koskaan ollut rahaa, enkä mä ole koskaan siitä välittänyt. Mä tulen ihan hyvin toimeen."

Apulannan jätkillähän on levyt omana bisneksenä. Jos sun levy olisi sun oma bisnes sulla olisi jo enemmän kuin se 300 000 markkaa.
"Musta on ihanaa, että ammattilaiset hoitavat markkinoinnin ja myynnin. Mua se ei kiinnosta enkä mä tiedä siitä yhtään mitään. Mä tekisin sillä tontilla karmeita mogia."

Apulannan jäbät eivät rahapuolta häpeile.
"Erilaiset rockmuusikot ovat kautta aikojen brassailleet fyrkalla. Se liittyy siihen imagoon mitä ne hakevat. Levy-yhtiö on tosin oikein hieno juttu."

Tunnetsä erityistä intohimoa jotain kotimaista artistia kohtaan?
"Pienenä mä tykkäsin Dingosta. Nyt mä olen käynyt katsomassa niitä muutaman kerran, ja hyviä ne olivat edelleen. Sielun Veljet on mulle kaikkien aikojen paras kotimainen bändi."

Mistä päin stadia sä olet kotoisin?
"Etu-Töölöstä. Me muutettiin sinne kun mä olin ykstoista tai kakstoista. Sitä ennen me asuttiin Taka-Töölössä, ja jonkun aikaa Krunikassa. Mä olen nähnyt keskustan muuttuvan. Nyt on sietämätöntä kun keskusta on remontissa, mutta Lasipalatsin remontista mä olen onnellinen. Siitä tuli niin kaunis. Funkkiksessa on tärkeää se, että sen pitää olla uudennäköistä näyttääkseen hyvältä."

Joo, se on tuhruista jos ei sitä up deittaa. Siitä tuli mieleen tää hittisi Satumaatango – se on hienosti poliittinen olematta typerä. Kuuntelija saa itse muodostaa käsityksen tästä tylystä tyypistä joka ei näe eteensä vaikka näkee Tallinnaan.
"Mä halusin tehdä laulun aidoista ja oikeista mielipiteistä, sellaisesta nöyristelevästä asenteesta ettei ole keskustelua vaan pitää olla hiljaa. Että aina ajatellaan mitä muutkin, esimerkiksi ulkomailla, meistä kelaavat. Yhden tulkinnan mukaan se kertoi sadomasokistisesta seksistä!"

Aiotsä muuten äänestää presidentinvaaleissa?
"Politiikka on sellaista, että siinä automaattisesti pehmenee, kun on oltava samaa mieltä kuin enemmistö. Halonen ja Hautala ovat molemmat tehneet sen. Joutuneet tinkimään periaatteistaan. Kauhean hankalaa on äänestää ketään."

Ydinperhe on näiden vaalien kovin juttu.
"Tää naimisiinmenobuumi, joka nyt on laantumassa, on käynyt aika kovilla kierroksilla viime vuosina. Joistain kommenteista on voinut lukea, että naimisiinmeno kuuluu onnistuneeseen elämään, että se pitää jossain vaiheessa tehdä. Ei siis ole tärkeintä löytää kumppania vaan päästä niihin häihin. Muuten elämä on jotenkin epäonnistunut. Mun vanhemmat elivät avoliitossa siihen saakka kunnes saivat kaikki kolme lastaan. Noin viisi vuotta sitten he menivät naimisiin. Ehkä siksi naimisiin meno on ollut mulle aika yhdentekevä juttu."

Hima vaikuttaa moniin asioihin. Naiselle on tärkeää, että mutsi ei saarnaa asioista, joita nainen ei voisi tehdä.
"Meitä oli kolme tyttöä. Mä olen huomannut, että aika monilla naisilla jotka perustavat bändejä tai tekevät omia juttuja on pelkkiä siskoja. Tää ei ole mikään empiirinen tutkimus, mutta olisko se niin, että sosiaaliset sukupuoliroolit ovat niin tiukasti päässä, että jos perheessä on poika, se ero tulee näkyviin."

Pelon Maantiede tulee huomenna ensi-iltaan. Mun mielestä on käsittämätöntä, että naiset pelkäävät liikkua stadin puistoissa. Tai häiriintyvät kauheasti siitä, että joku idiootti kysyy "mitä maksaa?"
"Juhannuspäivänä mä kävelin potentiaalisena krapulapäivänä Harjun Nuorisotalolle ilman meikkiä ja joku kysyi. Lähinnä se oli vähän ärsyttävää."

Naisen arvokkain tavara sijoitetaan jalkojen väliin, kun se on korvien välissä. Jos joku huorittelee se ei ole yhtä kauheata kuin se miten töykeästi voidaan kohdella vaikka lääkärissä.
"Mä olin kerran ratikassa, ja naispuolinen ratikkakuski alkoi huutaa mulle ihan järjettömästi kun mä yritin ostaa lippua. Se karjui, että tossa lukee ihan selvästi ettei ajon aikana keskustella kuljettajan kanssa. Siitä tuli ihan samalla tavalla paha mieli kuin huorittelusta ja rupesi ärsyttämään. "

Joo, sä heilut siinä ja vaunu kolisee eteenpäin ja tuijotat sitä niskaa joka ei sano sulle mitään. Sä et saa sitä lippua kuin kauheella vaivalla.
"Mä en ole edes lukenut sitä Pelon Maantiedettä. Naisliikkeen ongelma on aina ollut ylilyönneissä, että se on mennyt välillä koomiseksi."

Kävellään yrmeänä jenginä, haukutaan kaikki ja samalla ollaan muka poliittisesti korrekteja.
"Keikalla tuli yks poika ja puristi mua perseestä kun mä olin menossa lavalle. Mä olin ihan pöyristynyt. Mä en antanut sille sitten nimmaria. Ei miehetkään tykkää jos niiden fyysiselle alueelle tullaan."

Se koskee ihan frendejäkin. Fyysiselle privaattialueelle ei aina haluaisi päästää edes niitä joilla on henkinen backstagepassi.

Tarharyhmän ja Hunajameloneiden keikoilla oli jätkiä kauheessa kännissä, jotka esittivät kieli ja sormieleitä ja liikkuvat eroottisesti. Ne eivät itse välttämättä tajunneet kuinka hauskan näköisiä ne olivat. Omasta mielestään ne olivat cool. Ne innostuvat, kun oli kauhea känni päällä ja paljon naisia lavalla."

Meillähän on nää povipimut, Janinat ja Lindat, jotka ovat antaneet aihetta asiaan. Nämä lightstripparit joiden levyt myyvät parisataa kappaletta.
"Suomessa ei mikä tahansa mene läpi. Niinkuin joku Pets, joiden promosinkku mulla on! Se kuulostaa jugoslavialaiselta iskelmältä. "Kun sä katot noita kuvia, sä et nää missejä vaan kaksi nuorta tyttöä jotka eivät ole koskaan nähneetkään kikkeliä, "Ari Laurila sanoi jossain haastattelussa."

Julkisuustyrkkyily on hauska juttu, koska todellisuus on usein tarua ihmeellisempää.
"Mä olen miettinyt niitä nuoria tyttöjä, jotka menevät johonkin Seiskan Tähtityttö- kilpailuun. Ne eivät varmaan tunne ketään julkkista, muuten ne tietäisivät, ettei Suomessa julkkisten elämä ole mitenkään loisteliasta. Korkeintaan kapakassa saattaa joku tunnistaa. Täällä saavat isonkin maailman julkkikset kulkea rauhassa."

Se on ihan terve ilmiö. Onks sua koskaan häirinnyt tunnistaminen?
"Kerran mä olin Benettonilla ilman meikkiä ja tukka likaisena. Kimma sanoi kundille, et " Maija vai, olitsä pettynyt? " " No en oikeestaan, se oli ihan samannäköinen kuin kuvissa. " Mä pakenin pukukoppiin enkä jäänyt kuuntelemaan! Jossain taksijonossa ei ehkä ala riitelemään. Paljon vaikeampaa on teeveejulkkiksilla joiden naama on viikosta toiseen ruudussa tai poliitikoilla, joiden täytyy käyttäytyä hyvin. Rocktähdillä on ammattietu. Jollekin Ville Valolle on etua huonosta käytöksestä."

Sallitaanko naiselle yhtä rankka ördääminen kuin miehelle?
"Osittain. Joitain se saattaa vieläkin ärsyttää. Joku Salma Hayek kertoo miten se harrastaa hirveästi seksiä, se vielä menee, mutta kännisiä ja huumeisia naisia, eikä miehiäkään enää, kovin korkealle arvosteta. Tää huumepuoli on se joka kiinnostaa mediaa. Arkinen treenaaminen ei ole seksikästä. Rocktähdeksi ei tosin tulla huumeita vetämällä."

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi