Jenkkipunkissa on oma kategoriansa niille, jotka collegessa päättivät ryhtyä punkkareiksi, mutteivät tienneet, että ihmisellä todellakin on aivot ennen kuin ne tuhotaan kemiallisesti. Nämä “punkkarit” hoilaavat kuin Offspring mutta kaalissa liikkuu vain misujen tisuja.
Parhaimmillaan tällaiset yhtyeet ovat onnistuneet pelastamaan montaakin ryyppyiltaa niin että niskat aamulla soi. Huonoimmillaan ne muistuttavat meitä eurooppalaisia siitä, miksi ranskalaisessa elokuvassa ei ole genreä “teinipojat tirkistelevät kesäleirillä”.
Zebraheadin pojilla on varmasti hauskaa, ja rehellisiäkin he ovat laulaessaan kuukauden keskiaukeamatytöstä, joka muuten levynkannessa on aito Hefner-osaston pimu. Tämä on amerikkalaisen tissipunkin paluu.
