Suomalainen hip hop uhkaa levitä maan rajojen ulkopuolelle. Syypää tähän on 25-vuotias Lasse Mellberg. Redramana tunnettu 170-senttinen, punertavatukkainen räppäri solmi taannoin englantilaisen Fume-levy-yhtiön kanssa levytyssopimuksen. Luovasta miehestä, joka tekee itse biittinsä ja tekstinsä, innostui myös EMI. Yhtiö hankki jakeluoikeudet Redraman debyyttilevyyn. Alku on ollut lupaava. Vuonna 2001 rapin SM-tittelin lunastanut, englanniksi riimittelevä Redrama on esiintynyt jo kaupallisen rapin jumalan, 50 Centin, lämppärinä Oslossa.
Redrama saa vielä istua rauhassa Kaisaniemenkadun Wayne’s Coffeessa. Jättimäisiin, mustiin AND1:n verkkareihin sonnustautunut räppäri hörppii latteaan kiireettömästi.
Mitä koira?
”Ihan ok. Vähän on hoppua, kun treenaan keikkoja varten.”
Muistan keikkasi Gloriassa parin vuoden takaa. Olit lavalla niin kännissä, ettet huomannut edes mikrofonin puuttumista.
”Arvasin, että tuo tulee joskus vielä piinaamaan minua. Samanlaista meininkiä on luvassa varsinkin ulkomaiden promoilla, heh.”
Asut nyt Punavuoressa, mutta olet kasvanut Kauniaisissa. Kuinka katu-uskottavaa räppiä kultahammaskaupungista voi tulla?
”Kuulostaa samalta kuin joku gangstaräppäri olisi Beverly Hillsistä. Eniten kuittia olen saanut jostain syystä ruotsalaiselta medialta. Ei Grani mikään hehkeä paikka ollut, kun äiti oli lastentarhanopettaja ja isä myyntimies. He erosivat, kun olin 14-vuotias. Äidin piti ruokkia palkallaan kolme lasta.”
Olet päässyt ison levy-yhtiön listoille. Oletko saanut tapakasvatusta tai neuvoja siitä, miten puhua lehdistölle?
”He yrittivät saada minut jollekin mediakurssille. En tietenkään mennyt. Hah.”
Heti kapinoimassa?
”Olen ollut tietyissä asioissa hyvin vaikea. Vaadin diiliini erikseen kohdan, joka kieltää levy-yhtiötä päättämästä, minkä merkkisiä vaatteita käytän. Lisäksi neuvottelimme 11 prosentin rojaltin, ja halusin, että jokaisesta sinkustani julkaistaan myös vinyylipainos, meni sitä kaupaksi tai ei.”
Kylmäpäistä. Yleensä ensimmäisen diilin saaneet artistit laittavat nimensä millaiseen paperiin tahansa.
”On ollut hyviä tyyppejä avittamassa. Ilman apua olisin allekirjoittanut diilin jo paljon aiemmin.”
Suomalaisella hip hopilla menee hyvin. Pikku G komeili listojen kärjessä viikkoja ja on myynyt jo reilusti yli platinalevyn.
”Huh huh.”
Mitä vikaa Pikku G:ssä?
”Ei se häiritse, mutta ei myöskään merkitse mitään. Tuohan Pikku G:n menestys nostetta koko skenelle. Keikalleni voisi tulla enemmän jengiä, jos Pikku G olisi lämppärinä. Hyvä, että se on myynyt.”
Onhan sinunkin uuden levysi soundit kaupallisia. Silti sanot olevasi ug-räppäri.
”Kai musiikki voi olla undergroundia, vaikka soundit on tehty hyvin? Läpät tekevät musiikista ug:ta. Tiedän mistä puhun. Olen duunannut kymmenen vuotta musaa paskasoundeilla.”
Miksi hip hopiin kuuluu aina hirveä uho ja leijuminen?
”Jotta pienet miehet voivat nostattaa itsetuntoaan. On siinä ironiaakin mukana. Studiossa jengi repee aina, kun vedän biiseihin omakehuläppää.”
Kehuskelet myös muutamassa biisissä polttavasi jointteja. Onko tämäkin katteetonta hip hop -uhoa?
”Viina on suurin paheeni, mutta vedän blosseakin silloin tällöin. Levyntekovaiheessa tuli polteltua enemmän. Biitteihin sai lisää fiilistelyä.”
Teksteissäsi on silti yllättävän skarppeja huomioita yhteiskunnasta.
”En kirjoittanut yhtään riimiä lisäaineiden vaikutuksen alaisena. Pari frendiä tarvitsevat blossea kirjoittaakseen riimejä, mä yritän pysyä poissa siitä. Riiminpätkä voi tulla mieleeni vaikka kadulla. Katso, puhelimenikin on täynnä niitä!”
Viereisessä pöydässä ikääntynyt pariskunta kuulee huumeaiheisen keskustelumme ja kääntyy mulkoilemaan vihaisesti. Läppään nopeat alafemmat Redraman kanssa ja häivyn paikalta narkkarinleima otsassani.
Redrama esiintyy 30.9. Tavastialla norjalaisen Paperboysin kanssa.
