Unohdetut on äiti–lapsi -suhteen mystifioinnista sisältönsä ammentava psykotrilleri. Juuri sitä muodikasta lajia, jossa maailma lakkaa toimimasta normaalien lainalaisuuksiensa mukaan ja jokin ulkopuolinen voima alkaa manipuloida muistia ja mieltä. Samoista lähtökohdista on tehty mestariteoksiakin (Tahraton mieli), mutta ei tällä kertaa.
Käsikirjoitus kuljettaa katsojan ihan sujuvasti pettäväpohjaiseen maailmaansa, mutta käsittelee aihettaan niin osoittelevasti, että jännityksen sijasta päällimmäinen tunnteeni oli ärtymys. Kaiken lisäksi tarina päätetään monta vaivalla rakennettua juonensäiettä unohtaen.
Päänäyttelijä Julianne Moore näyttelee koko rahan edestä. Jokainen ele, jopa käveleminen tai nielaisu, on valtavilla tunteilla ja suurella ilmaisulla kuormitettu. Valitettavasti hetkeksikään ei synny tunnetta, että tässä olisi henkilö, johon voisi samaistua. Muut näyttelijät tekevät työnsä hyvin, mutta koska Mooren hahmo on miltei koko ajan kankaalla se painaa raskaan jälkensä koko elokuvaan.
Elokuvan äänisuunnittelu on ansiokasta ja James Hornerin musiikki upeaa. Juuri musiikkia on kiittäminen niistä muutamista hetkistä, kun mielessä jotakin liikahti ja sydämessä muljahti.
