Totuus lapsuutesi suosikkielokuvista

Ja he elivät onnettomina elämänsä loppuun asti (jos elivät).

Pieni merenneito ei koskaan saanut onnellista loppuaan. Sääli.
Pieni merenneito ei koskaan saanut onnellista loppuaan. Sääli.

Disney on tuottanut rakastettuja klassikkoanimaatioitaan jo yli 70 vuotta. Varttuneemman yleisön joukossa piirroselokuvat ovat saaneet jo jonkinlaisen kulttistatuksen, ja moni muistelee yhä lämmölla lapsuudestaan tuttuja sankareita. Kukapa ei olisi nähnyt Topin ja Tessun, Pinokkion tai Viidakkokirjan? Unohtaa ei myöskään sovi Disneyn prinsessaelokuvia, joissa tosi rakkaus voittaa kaikki vastoinkäymiset.

Suurin osa Disney tuotannosta perustuu vanhoihin satuihin, legendoihin ja klassikkokirjallisuuteen. Kohderyhmäänsä ajatellen Disney on alusta asti tehnyt pieniä taiteellisia muutoksia alkuperäisiin tarinoihin, verhoten totuuden vaaleanpunaiseen hattarahöttöön. On aika korjata tämä vääryys.


Tapaus #1: Pieni merenneito - verta, silpomista ja sydänsuruja

Disney julkaisi versionsa H. C. Andersenin sadusta vuonna 1988. Tarinan nimikkosankaritar rakastuu prinssiin ja myy äänensä noidalle vastineeksi jaloista. Lopussa pariskunta saa vaikeuksien kautta toisensa, ja poikipa elokuva jatko-osankin.

Hardcore Andersenin tarina onkin astetta synkempi. Pieni merenneito käy läpi tuskallisen muodonmuutoksen, joka halkoo hänen pyrstönsä jaloiksi, joilla käveleminen on kuin astuisi veitsenteriin. Prinssi ottaa "mykän ja jälkeenjääneen" tyttöparan hoteisiinsa, vaikka onkin menossa naimisiin toisen naisen kanssa.

Pienen merenneidon vaihtoehdoiksi jää joko a) tappaa prinssi tai b) haihtua vaahdoksi. Merenneito valitsee jälkimmäisen. Ja koska merenneidoilla ei ole sielua, tuomitaan hänet 300 vuodeksi ilmanhengeksi. Mutta koska Jumala on Reilu Jätkä, on merenneidolla mahdollisuus lyhentää kakkuaan vuodella joka kerta, kun hän löytää hyvin käyttäytyvän lapsen. Diilin kääntöpuoli on se, että joka kerta, kun huonosti käyttäytyvä mukula tirauttaa kyynelen, pitenee merenneidon tuomio päivällä.


Tapaus #2: Prinsessa Ruusunen - kannibaalianoppi

Disneyn elokuva on melko lähellä Grimmin veljesten Ruususta, joitakin pieniä yksityiskohtia lukuun ottamatta. Paha haltiatar kiroaa prinsessan, joka vaipuu horrokseen pistettyään sormensa värttinään. Hänet herättää suudelmallaan Prinssi Uljas, ja he elävät onnellisina elämänsä loppuun asti.

Grimmin versio on sovitettu Charles Perrault'n tarinasta La Belle au bois dormant, "Metsässä nukkuva Kaunotar." Perrault'n satu jatkuu siitä, mihin Grimmin veljesten ja Disneyn päättyy. Ruusunen synnyttää prinssille kaksi lasta, ja perhe elää onnellisena kuninkaanlinnassa kunnes käy ilmi, että prinssin äiti onkin itse asiassa verenhimoinen kannibaali, joka himoitsee pikkulapsia.

Prinssi yrittää piilottaa lapsensa suojellakseen heitä, mutta kun kuningatar saa vihiä jälkikasvustaan, määrää hän heidät teurastettaviksi. Neuvokas palvelija syöttää kuningattarelle karitsan ja vuohen, ja tämä kehuu ateriaa luullen syöneensä lapsenlapsensa.

Myöhemmin kuningatar päättää syödä itse Ruususen, mutta huijaus paljastuu, ja raivostunut anoppi päättää upottaa sekä äidin että lapset kyykäärmeitä kuhisevaan altaaseen. Prinssi saapuu paikalle juuri oikealla hetkellä, ja kannibaalikuningatar heittäytyy itse paljuun, saaden surmansa.


Tuhkimo sentään iski jättipottiin.
Tuhkimo sentään iski jättipottiin.

Tapaus #3: Tuhkimo - verenhimoiset kyyhkyset

Tuhkimo on kahden ruman sisarpuolensa ja ilkeän äitipuolen orjuuttama orpotyttö. Hyvän haltiattaren avulla hän pääsee kuninkaallisiin tanssiaisiin, jossa prinssi ihastuu kauniiseen Tuhkimoon. Neidon paettua paikalta rakkauden riuduttaman prinssin ainoa vaihtoehto on etsiä tyttö, jonka jalkaan Tuhkimon hukkaama siro lasikenkä sopii.

Tuhkimosta löytyy lukuisia versioita, mutta tunnetuin niistä lienee Grimmin veljesten satu. Sekä Disneyn että Grimmin versiossa Tuhkimo saa prinssinsä, mutta sisarpuolten kohtalo on jälkimmäisessä huomattavasti verisempi.

Äitipuoli käskee sisaruksia leikkaamaan irti isovarpaansa sekä osan kantapäätään, jotta lasikenkä mahtuisi heidän lättäjalkoihinsa. Prinssiin ei tähän huijaukseen lankea, vaan hän valitsee Tuhkimon. Hyväsydäminen tyttö säälii rampoja sisarpuoliaan ja ottaa heidät luokseen linnaan. Prinssin ja Tuhkimon häissä taivaasta laskeutuu kaksi kyyhkystä, jotka nokkivat sisaruksilta silmät päästä rankaisuksi näiden pahoista teoista.


Kuka sydämetön hirivö haluaisi nähdä näiden karvaturrien kuolevan?
Kuka sydämetön hirivö haluaisi nähdä näiden karvaturrien kuolevan?

Tapaus #4: Topi ja Tessu - eläinmaailman murhatragedia

Piirroselokuvassa ketunpoikanen ja koiranpentu tapaavat, ystävystyvät ja eroavat. Vuosia myöhemmin kelpo verikoiraksi kasvanut Tessu metsästää isäntänsä kanssa entistä parasta ystäväänsä Topia, mutta karvaturrien taltutettuaan yhteisvoiminen verenhimoisen karhun, Tessun isäntä päättää jättää repolaisen rauhaan.

Nuortenkirjailija Daniel P. Mannixin Kettu ja Koira on suorastaan masentava. Tässä versiossa Tessun elämäntehtävä on tappaa Topi kostaakseen isäntänsä toisen koiran tapaturmaisen kuoleman, johon Topi on syyllinen.

Topi löytää kumppanin ja saa pentuja, mutta isäntä tappaa koko kettuperheen Topia lukuun ottamatta. Seuraavana keväänä kettu löytää uuden puolison ja saa uuden pentueen, mutta murhenäytelmä toistuu ja tämäkin perhe lahdataan. Vuosien kuluessa isännästä tulee erakoitunut alkoholisti. Tarinan kliimaksissa Tessu ajaa Topia takaa, kunnes kettu lopulta kuolee uupumukseen. Kiitokseksi isäntä ampuu uskollisen koiransa, koska ei saa ottaa sitä mukaansa vanhainkotiin.


Tapaus #5: Pinokkio - lihansyöjäkalojen kaluama

Pinokkio (tai Pinocchio) on Disneyn mittapuulla melko synkkä lastenelokuva. Nukkepoika Pinokkio joutuu läpikäymään monta vastoinkäymistä muuttuakseen oikeaksi pojaksi. Hänet myydään orjaksi, kusetetaan ja houkutellaan sekopäiden pyörittämälle saarelle, jossa pikkupojat muuttuvat aaseiksi. Lopulta Pinokkio onnistuu vielä pelastamaan isänsä valaan vatsasta ja ansaitsemaan ihmismuotonsa.

Myös italialaisen Carlo Collodin vuosina 1881-1883 jatkokertomuksena julkaisemassa "Pinokkion seikkailuissa" sattuu ja tapahtuu. Monien vaiheiden kautta Pinokkio päätyy Huvitusten saarelle ja muuttuu kokonaan aasiksi. Pinokkio myydään sirkukseen, kunnes rummuntekijä päättää nylkeä hänet ja tehdä nahasta rummun. Mies yrittää hukuttaa Pinokkio-aasin mereen, mutta avuliaat kalat päättävät raadella hänet, jolloin jäljelle jää vain puunukke.

Seuraavaksi Pinokkion nielaisee hirviömäinen hai. Kalan vatsasta hän löytää isänsä Geppetton, joka on viettänyt otuksen sisällä kaksi vuotta. Päästyään takaisin maihin Pinokkio ja Geppetto kohtaavat Rehti Repon ja Kimi Keppostimen, jotka huijasivat sankariamme aikaisemmin tarinassa. Parivaljakosta on tullut kurjia kerjäläisiä. Kettu on rampa ja kapinen ja joutunut myymään häntänsä, ja kissa on sokea. Pinokkiolta ei sääliä heru, vaan hän ajaa nämä matkoihinsa.


Tapaus #6: Herkules - sankari tappaa koko perheensä

Disneyn eeppisen sankaritarinan Herkules on puolijumala, joka pyrkii takaisin Olympos-vuorelle oikean perheensä pariin. Matkallaan hän kohtaa Hades-jumalan asettamia esteitä sekä kauniin Megara-neidon, jonka hän pelastaa kuoleman kourista. Elokuvan lopussa Herkules luopuu jumaluudestaan voidakseen jäädä maan päälle rakastettunsa kanssa.

Kreikkalaisen mytologian Megara oli kuningas Kreonin vanhin tytär joka luvattiin puolisoksi Herkulekselle (tai Heraklelle). Herkules puolestaan oli pahamainen seksiaddikti, jolle kelpasivat sekä naiset että miehet. Megara ja Herkules saivat kahdesta kahdeksaan lasta ja elivät enemmän tai vähemmän onnellisena siihen asti, kunnes Herkules hulluudenpuuskassa tappaa sekä vaimonsa että lapsensa.

Tultuaan järkiinsä Herkules katuu syvästi tekosiaan. Hyvittääkseen tapahtuneen hänen tulee suorittaa kymmenen (myöhemmin kaksitoista) urotyötä - ne samat "esteet" jotka Herkules kohtaa Disneyn versiossa.


Tapaus #7: Viidakkokirja - kosto on suloinen

Viidakkokirjan Mowgli on pieni intialaispoika, joka kasvaa viidakossa sympaattisten eläinystäviensä, lupsakan Baloo-karhun ja Bagheera-pantterin kanssa. Elokuvan loppu poikkeaa melkoisesti Rudyard Kiplingin teoksesta, eikä ihme.

Disneyn versiossa Mowgli palaa takaisin ihmisten kylään. Niin myös kirjassa, jossa ystävällinen pariskunta adoptoi pojan. Perheen onni loppuu lyhyeen, kun Mowgli tappaa ja nylkee mahtavan Shere Khan-tiikerin. Kylän kateellinen metsästäjä syyttää poikaa noituudesta, kiduttaa tämän vanhempia ja pakottaa Mowglin pakenemaan takaisin viidakkoon.

Viidakkopoika käynnistää viikkokausia kestävän kostokierteen. Norsulauma talloo kylän maan tasalle tuhoten systemaattisesti kyläläisten koko sadon ja muun omaisuuden. Sudet ajavat karjan pois ja Bagheera-pantteri tappaa vielä päälle hevosetkin. Lopulta, sadekauden alkaessa, koko kylä on tuhottu, ja viimeisetkin kyläläiset pakenevat. Puolen vuoden sisällä kylän tilalla on pelkkää viidakkoa, ja Mowgli on saanut kostonsa.


Esmeraldan kohtalo kirjassa oli astetat karumpi.
Esmeraldan kohtalo kirjassa oli astetat karumpi.

Tapaus #8: Notre Damen kellonsoittaja - noitavainoa ja nekrofiliaa

Disneyn Quasimodo on hilpeä kellonsoittaja, joka janoaa vapautta vietettyään koko elämänsä Notre Damen seinien suojissa. Hän pelastaa kauniin mustalaistyttö Esmeraldan ja vapautuu ottoisänsä Frollon vallasta, ansaiten samalla Pariisin asukkaiden kunnioituksen.

Victor Hugo oli toista mieltä. Romaanin Quasimodo on kuuro, jälkeenjäänyt hiippari, joka rakastuu pakkomielteisesti viettelevään mustalaisneitoon. Myös Frollo himoitsee Esmeraldaa, mutta tyttö on jo ehtinyt rakastua komeaan kapteeni Febukseen. Toisin kuin Disneyn elokuvassa, tämä Febus on itsekeskeinen mulkero, joka haluaa vain sitä yhtä. Katkera Frollo lavastaa Esmeraldan syylliseksi kapteenin "murhaan" ja hirttää tytön. Febusta, joka onkin elossa ja itse asiassa myös kihloissa, ei Esmeraldan kärsimys kiinnosta.

Quasimodo sekoaa surusta ja tyrkkää Frollon alas katedraalin tornista kuolemaansa. Seuraavaksi hän etsii mustalaistytön ruumiin, joka on dumpattu nimettömään massahautaan. Quasimodo kietoutuu kuolleeseen Esmeraldaan ja kuolee lopulta itse nälkään.


Lähde: Cracked, Hans Christian Andersen Center, The Literature Network, Wikipedia

22 kommenttia

MisterBrown

18.3.2013 12:43

Onhan se kiva, että näitä Crackedin artikkeleja käännetään suomeksi, enkä panisi pahaksi ollenkaan jos Citykin alkaisi suoltamaan samankaltaisia juttuja kuin Cracked. Olisiko kuitenkin liikaa pyydetty, jos seuraavan listauksen Cityn toimitus tekisi itse? Miten olisi vaikkapa listaus maailman hulluimmista poliittisista liikkeistä? (Ja punchlinehän on, että viimeisenä listalla istuu se jokin suomalainen perusihmisten puolue...)

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin