Velkavanki

Kirjailija Nina Honkanen on miljoonan markan takausvelkatyttö.

Merenrantanäkymä lauttasaarelaisen talon 4. kerroksessa, 5 huonetta ja keittiö kahdessa kerroksessa, kolmen pojan kuvat tervehtivät heti eteisessä. 175 -senttinen kirjailija Nina Honkanen, 37, ohjaa istumaan keittiön pöydän ääreen, ja tarjoaa kahvia ja mehua. Hän ei näytä nelikymppiseltä: kolmen lapsen äidin vartalo on hoikempi kuin monen teinin. Vielä yhdeksän vuotta sitten hän juonsi tv:ssä Lista-ohjelmaa.

Jos hän ei olisi kertonut, niin ei ikinä arvaisi. Nimittäin, että hänellä ei ole luottotietoja. Hän ei kykene avaamaan puhelinliittymää, ostamaan tai vuokraamaan asuntoa vapailta markkinoilta, tai saamaan pankki- tai luottokorttia. Sen sijaan hänellä on 30 euroa tilillä kahden viikon ruokaan, ja takanaan monen sadan tuhannen markan takausvelka, jota hän on maksanut 18 vuoden ajan noin kahdella kolmasosalla kuukausituloistaan. Sosiaalitoimistosta ei ole juuri ollut apua: takausvelkaa ei katsota toimeentulotukea määritellessä menoksi.

Asunto on kaupungilta vuokralla.

“Tämä on Lauttasaaren ainoa kaupungin vuokratalo.”

19 vuotta sitten pankinjohtaja vakuutti Nina Honkaselle, että velan takaaminen on vain muodollisuus, pelkkä nimi paperissa. Nimiä tuli seuraavan parin vuoden aikana laitettua paperiin viidesti.

Jos hyvin käy, muodollisuuksien maksaminen päättyy Honkasen osalta 40-vuotissyntymäpäivän kunniaksi, kolmen vuoden kuluttua.

Olohuoneen pöydällä makaa Keijo Kulhan lama-Suomesta kertova Kuilun partaalla, kirjahyllystä pilkottavat takausvelallisen epätoivosta kielivät Suomen laki 1 ja 2 ja Johdatus Suomen oikeusjärjestelmään. Honkanen on juuri saanut valmiiksi uusimman romaaninsa Joka kymmenes vuosi. Se on kolmen sukupolven tarina, jossa päähenkilö Aino takaa vanhempiensa lainan.

“Aloitin kirjan kirjoittamisen neljä vuotta sitten. Jossain vaiheessa käsikirjoitus oli 450 sivua ja se yritti lähestyä lamaa monesta eri näkökulmasta. Kustannuspäällikkö kehoitti karsimaan epäoleellisen ja keskittyä asiaan, josta tiesin.”

Kuinka suuri osa kirjasta perustuu omaan elämääsi?

“Se on kaunokirjallisuutta, mutta olen käyttänyt hyväkseni kaiken faktan ja tunteen, jotka minulla asiasta on. Tämä ei ole terapiakirja, vaan fiktiivinen romaani. Hoidan mielenterveyttäni käymällä terapiassa kaksi kertaa viikossa. Olin 18-vuotias, kun takasin ensimmäisen lainan. Kuinka ne voivat hyväksyä ilman palkkatuloja elävän opiskelijan lainan takaajaksi? Minulta ei kysytty ammattiani saati ansioitani. Pankinjohtaja sanoi, että reaalivakuudet kattaisivat velallisen mahdolliset maksuongelmat. Pari vuotta myöhemmin yksi veloista oli jo kaatunut hoidettavakseni. Toisin kuin päävelallisella, takaajalla on vain kolme mahdollisuutta päästä eroon lainasta: kuolla, sairastua ja jäädä niin pienelle sairaseläkkeelle, ettei sitä voi ulosmitata tai maksaa velka pois, meni siihen kolme tai 30 vuotta. Velallinen pääsee velkasaneeraukseen, nykyään myös jotkut takaajat. Minä en päässyt. Rankinta oli, kun yritin neuvotella takauksen lainvoimaisuudesta, kävin kaikki tahot läpi. Se oli kuin olisi hakannut päätä seinään.”

Kuinka monta kertaa mietit, haluatko paljastaa itsestäsi tällaista asiaa?

“En laskelmoi, mistä kannattaa kirjoittaa. Romaanien aiheet tulevat alitajunnasta. 50 000 ihmistä elää tilanteessa, joka ei ole oikeudenmukainen. On ollut hienoa huomata, kuinka kirja, vaikka se ei ole edes vielä ilmestynyt, voi nostaa kansakunnan traumaksikin kutsutun asian uudestaan pintaan. Elokuun alusta olen saanut yli 500 puhelua ja 300 sähköpostia mm. toimittajilta ja takausvelallisilta. Moni haluaa kertoa oman tarinansa, joku kysyy tarvitsenko juridisia neuvoja. Jotkut ovat taanneet 10 000 markkaa, jotkut kymmenien miljoonien markkojen lainan. Suurin osa kysyy, onko minulla aikaa kuunnella heitä. Siellä on yhtä lailla selviytymistarinoita, kuin sellaisia jossa velallinen on menettänyt työnsä, kotinsa, ryypännyt lapsensa ja vaimonsa, mielenterveydestä puhumattakaan.”

Miten takausvelka näkyy elämässäsi?

“Emme matkustele, meillä ei ole autoa emmekä osta uusia vaatteita. Teen ruokakaupoissa hintavertailua ja ruoat alusta saakka itse. Puhelin ja Hesari ovat välillä katkolla. Ja lyhennyspäivinä vituttaa, kun ei ole saanut edes vessaperia vastineeksi. Mutta huonomminkin voisi olla.”

Ninan valinta

  1. Jussi kylätasku: Pieni polku metsän halki vie
  2. John Steinbeck: Vihan hedelmät
  3. Juha Seppälä: Oikku ja vapaus, kootut novellit
  4. Eeva Joenpelto: Tuomari Muller
  5. Hannu Raittila: Liikkumaton liikuttaja

FILE: Nina Honkanen

  • Äidinkielen numero: 10
  • Kirjoittaa: IBM Think Pad –kannettava
  • Kirjoja kotona: noin 600

4 kommenttia

Mjarte_Tre

10.11.2005 11:35

Totta!
Tässä maassa ei ole valtaa pitävillä tahoilla, kuten pankit, vakuutuslaitokset sekä korkea yritys- ja virkajohto mitään mahdollisuutta joutua todelliseen vastuuseen tekemisistään.
Toisin kuin sillä kansalaisella, joka ei voi puolustautua näitä tahoja vastaan.

Oikeuslaitoksemme ei toimi yleisen vallitsevan oikeuskäsitysten mukaan vaan toimivat valtaa pitävien tahojen suojana.
Suuri osa laista on säädetty jo ruotsin vallan aikana, jolloin tarkoituksena oli turvata em. tahojen etu.

Miten todellakin pankki voi myöntää takausvastuun asianomaisen artikkelin kuvaamalle henkilölle, pankin olematta itse siitä vastuussa edes osittain.

Useissa länsimaisissa demokraattisissa markkinatalousmaissa on säädetty ihmisen turvaksi "henkilökohtainen konkurssi" mahdollisuus, tai muu vastaava toimintaperiaate kyseenomaisissa tapauksissa, koska sielä annetaan ihmiselle uusi mahdollisuus sekä tiedostetaan elämän arvot elämisen arvoisiksi.

Ei elinkautista siitä että on nimi paperissa valtaa pitävän tahon oman vastuudettomuuden vuoksi!

Mitä tässä tavallinen ihminen voi tehdä??
Nim. Palavat autot

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
4 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

samassa liemessä

5.12.2005 14:36

Nuorin tyttäreni toi minulle kirjastosta,Nina Hon
kasen kirjoittaman kirjan ja sanoi,että lueppa
iskä kerrankin asiaa. Oletan että tuntuu tutulta.
Sain juuri äsken luettua kyseisen kirjan.Katsoin
myös kirjailijan haastattelun TV;stä,joka jäi to-
ki mieleeni. Itse sain ns.elinkautisen v.1992,kun
sähköalan yritykseni pantiin Lvv.viranomaisten
toimesta konkkaan.Vaikka yritykselläni oli yli 3
milj.mk enemmän varoja kuin velkoja. Kyllä maail-
ma on ihmeellinen. Mutta niin vain mentiin eikä
mikään auttanut. Olen täysin samaa mieltä että
suomen lainsäädäntö on näissä asioissa täysin
hakoteillä ja on ollu jo monta sataa vuotta.
Herra Aritoteles sanoi jo 2000v.sitten että po-
liitikkojen ei tarvitse välttämättä olla kovin
suurella älyllä varustettuja henkilöitä,ja sen
kyllä huomaa.Niinkauvan kun niitä kusipäitä riit-
tää arkadianmäelle mikään ei takuulla muutu.
Luojan kiitos ei sinne fiksut ihmiset pyrikkää.
Tunnen suurta sympatiaa Honkasen perhettä koh-
taan ja muita kaltaisiamme,se on helvetillistä
joskus kun erehtyy suunnittelemaan jotain,ja luu-
lee olevansa täysivaltainen Suomen kansalainen
ja sitten se taas iskee kuin salama,että helvetti
minuthan on siirretty ns.poissaolevaan väestöryh-
mään jolla ei ole kaikkia kansalaisoikeuksiakaan.
Ministeritkin vaihdettiin äskettäin noin vain
vikkelään,ennenkuin tuli Fortumin jättioptiot
kunnolla julki.Saatiin syylliset hienosti sivuun
ettei maine meno jos vaikka joutuisivat erotetuk-
si.Kaikki tälläinen helvetin kieroilu ottaa jos-
kus niin päähän,kun ne vielä raukat luulee ettei
kansa hoksaa.Mutta vanhat sotaveteraanit sanoo
että kyllä ruuti kuivaa nopiaa kun ne vielä het-
ken leikkii.
Olen aina kantanut oikeudenmukaisuuden periaatet-
ta mukanai,enkä voi hyväksyä enkä ymmärtää minkä-
laisella älyllä ne SIAT on varustettu jotka meitä
kusettaa tavalla tai toisella.
Siitä huolimatta nokka vastatuuleen eikä lyödä
päätänsä puuhun,toivotaan että jokainen joskus
saa ansionsa mukaan.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
5 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kunnon kansalaanen

5.12.2005 22:27

Hei vaan ja kiitos Nina Honkanen. Toivon Sinulle ja rakkaille lapsillesi onnea ja menestystä. Ehkäpä tämä kaikki kauheus onkin Luojan tapa kasvattaa läheisyyttä ja rakkautta sekä lempeää globaalia älyä köyhyydessä tai vaatimattomuudessa eläviin lapsiimme, jotka ovat syyttä joutuneet elämään Casino-herrojen rikollisuuden seurauksien saastaisessa suossa.
Sain miehekkseen tavoitellun oppineen talollisenpojan v. 1973. Mieheni ura alkoi v. 1983lupaavassa keväässä. Oli aika luopua maatilasta, koska minulta sihteeriköltä puuttui emäntäkoulu ja mieheltäni, sähköalan asiantuntijalta puuttui agrologin koulutus. Emme kumpikaan pystyneet joka kevät ostamaan kalliita lannoitteita ja kylvöviljoja ja kuutamokeikkoina tekemään viljelyshommia tai oheishommina hoitamaan 2000 kanan häkkikanalaa, kettufarmia, kalkkunoita ja sikalaumaa; kaikki helpot lainat olivat kiinni maatalousalan kouluista. Frustraatio... palkat eivät riittäneet edes ensin mainittuihin. Helsingin työkeikalla miehelleni tarjoutui erään eläkeikää odottavan henkilön sähköfirma... Teimme tarjouksen, joka sopi molemmille osapuolille, ja maat panimme myyntiin. Siihen aikaan maan hinta oli vielä arvossaan. Saimme oivan pesämunan ja aloimme suunnitella ammattitaitojamme vastaavaa elantoa. Ostimme ja aloimme huhkia töitä Helsingissä. Saimme hyviä ja arvostavia asiakkaita, jotka ihmettelivät, kuinka voi maailmasta löytyä näin hyvää ja luotettavaa palvelua; kaikki toimi ja vastuunkanto oli taattu, olivathan asiakkaat tekemisissä "etelä-pohojalaasen turnisjussien jäläkelääsen kans, ilikkaasten sorat ja kaikki menneesyydres; tämä laita ei petä-mentaliteetilla".
Hyvät työt kannativat, vaimo asusti etelä-pohojanmaalla lasten kanssa ja isä lensi omalla koneella naapurin "ruispeltohon" viikonloppuisin
perhe-elämää elämään. Teimme omista puista itse huvilan. Ostetimme varastotontin Helsingistä, varat ja menestys hyvästä työstä kasvoi, työmiehiä oli lopulta kymmenen ja toimistotilat toiselta laidalta Helsinkiä insinöörille ja teknikoiolle sekä harjoittelijoille... moni hyvä mies sai meidän välityksellä alun elämälleen sekä suuret että pienet asiakkaat saivat avun firmaltamme alta aikayksikön... olimme oikeasti läsnä, kun työtä tarvittiin.Sitten suuret firmat lakkasivat maksamasta, emme saaneet enää rahaa saimme vain tavaraa. Lyhennykset ja velat piti maksaa, käteinen loppui helvetti alkoi firmalle ja etenkin perheelle... ei lopu koskaan- arvet ovat edelleen kuten Nina Honkasella.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Niinpä niin

4.4.2006 14:21

Oliko ase ohimolla, kun nimi vedettiin paperiin? Millaisia ovat vanhemmat, jotka saattaa hikiseen täysikäisen lapsensa tuohon tilanteeseen, että vedä nimi tohon?

Onko velkajärjestely tuttu termi? Sitä kauttahan takausvelkaakaan ei tarvitse vuosikymmeniä maksaa.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
2 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi