Uskottavuutta saa, jos on syönyt lähes kaikki maailman kolmen Michelin-tähden paikat useampaan kertaan. Ja tietää, ettei se ole suinkaan autuaaksi tekevä pyhä kirja sen enempää Suomessa kuin muuallakaan maailmassa.
Omaa lompakkoa tarvitaan sekä kansainvälistä kokemusta ja uteliaisuutta. Perusarvot säilyvät, mutta maailma muuttuu. Omaperäisyys listalla ja lautasella jää mieleen. Yleensä kaikki ravintolat matkivat toisiaan.
Ravintolajuttu on nojatuolimatkailua. Ei jokainen arvio sytytä jokaista lukijaa ravintolavierailulle, mutta siitä voi saada kimmoketta kotikeittiöön. Lehtijuttu on artikkeli, ei ruoka-annos.
Kirjoita omalla nimelläsi. Lukija oppii tyylin, ja saavutat luottamuksen. Aivan kuten musiikki-, elokuva- tai kirjallisuusarvioissa. Gastronomia edustaa kulttuuria.
Makuasioista saa ja pitääkin kiistellä. Joskus ne sekaantuvat, kirjaimellisesti, uskonasioihin. Vertailin aikoinaan Iltalehdessä kahta etelähelsinkiläistä intialaista ravintolaa. Toinen sai paremmat pisteet. Jouduin sovittelupöytään kahden eri uskontokunnan edustajien kanssa. Asuin toisen naapurissa. Luikin pitkään kadun vastakkaista puolta lentävän wokkiveitsen pelossa.
Ole rakentava, tarkoitus ei ole nurista. Perustele sekä kehut että haukut. Ole kohtelias. Onko lämpimän ruuan lautanen lämmin? Onko kala tuoretta vaan ei raakaa (sushi ja sashimi toki myös jälkimmäistä)? Viron siika ei sitä ole. Lihan taas pitää olla riippunutta.
Ei ole kuolemansynti, jos vanhan viinipullon korkki murenee. Muistan sommelierin käsien vapinan hänen avatessaan 1970-luvun Dom Pérignonia. Me molemmat hymyilimme ystävällisesti ja kannustimme sydämillämme. Viinilistalla tulee selvitä tuottajan nimi ja vuosikerta. Ja Meursault’n kylä Burgundissa kirjoitetaan kahdella u-kirjaimella.
Jos ruoka on tosihyvää tai alittaa pahasti odotukset, käy ravintolassa useamman kerran ennen arvion kirjoittamisesta. Tasalaatuisuus on hyvän ravintolan tunnusmerkki.
Monet keittiön ja sisustuksen muotivirtaukset tulevat Lontoosta. Juuri nyt siellä vannotaan modernien intialaisten ravintoloiden nimeen. Huolellista esillepanoa, hienostuneita makuja, tyylikästä designia ja arvokasta palvelua.
Mösjöö Mikko Montonen on kirjoittanut ravintoloista Helsingissä ja kuudella eri mantereella 20 vuoden ajan. Englantilaisen Restaurant Magazinen äänestyksessä maailman 50 parhaasta ravintolasta hän äänesti Chez Dominiquea.
Ravintolakriitikon 5 käskyä
- Istu kohti salia
Länkkäri John Wayne oli oikeassa. Kasvot salia kohti olet aina valmiina havaintoihin. - Tilaa koko skaala
Syö kolme ruokalajia. Ota gastronomiasta kiinnostunut ystävä mukaan. Kala-allergikko ja ei-lihansyöjä ovat hyvä yhdistelmä. Saa maistaa toisen annosta. - Tarkkaile hiljaisina hetkinä
Hiljaisina tunteina länsimaisten ravintoloiden henkilökunnan perisynti on iloinen keskinäinen jutustelu ja tyhjistä pöydistä huolehtiminen. - Kun olet nimi, älä paljasta sitä
New York Timesin pääarvioija tunnetaan vain nimestään lehdessä. Tuskin hän nimellään pöytää varaa. - Syö kilpailevan ravintolan työntekijän kanssa
Kukaan ei hoksaa plussia ja miinuksia paremmin ja pahemmin kuin kilpailevan ravintolan työntekijä. Sinun tehtävästi on toimia mahdollisten ylilyöntien suodattimena.