Viime vuosina on paljastunut verkostoja, joissa somekäyttäjät tilaavat ulkomailta kuvattuja apinoiden kaltoinkohteluvideoita, maksavat niistä puhelinsovelluksilla ja levittävät niitä suljetuissa ryhmissä.
Samaan aikaan alustat ovat joutuneet kritiikin kohteeksi siitä, ettei eläinrääkkäyssisältöä poisteta tarpeeksi ripeästi. Nyt tapaukset nousevat jälleen pintaan uusien syytteiden ja dokumenttien myötä – ja jokaisella somenkäyttäjällä on rooli: älä klikkaa, älä jaa, ilmianna.
Lue myös: Miksi pettää, kun voi jättää - tai elää avoimessa suhteessa?
“Söpö” ei aina ole harmitonta – mitä kulisseissa tapahtuu?
Moni video, jossa apinavauva näyttää opettelevan uimaan tai leikkii, on todellisuudessa väkivallan ja pelon varaan rakennettu, varoittavat monet eläinsuojelujärjestöt.
Viranomaistutkinnat, oikeusasiakirjat ja tutkiva journalismi ovat paljastaneet, miten verkossa toimivat yhteisöt (kuten sittemmin suljettu million tears) loivat kontakteja, tilauksia ja katsojakuntaa.
Kun tekijät löytävät toisensa, viestintä siirtyy salattuihin viestisovelluksiin kuten esim. Telegramiin tai Signaliin. Raha kerätään mobiilimaksuilla ja lähetetään maihin, joissa palkkataso on matala ja apinoita on runsaasti, kuten usein Indonesiaan.
Paikalliset alihankkijat, joskus jopa alaikäiset, kuvaavat tilausten mukaiset pätkät älypuhelimella. Videot palaavat tilaajille ja leviävät samoissa yhteisöissä, joissa kontaktit syntyivät.
Yhteisöjä on yritetty sulkea, mutta ne syntyvät uudelleen uusilla nimillä ja alustoilla.
Kun million tears suljettiin, osa siirtyi muualle nimellä the trail of trillion tears.
Alustojen vastuu: miksi tämä ei pysähdy?
Kriittinen kysymys kuuluu: miksi videot ylipäätään pysyvät verkossa?
Eläinsuojelujärjestöt ovat vuosia huomauttaneet, että osa alustoista reagoi hitaasti – tai palkitsee tekijöitä näkyvyydellä.
Tapauksia on, joissa Facebook-sivu on saanut Creator Badge -merkinnän, vaikka sisällöt rikkovat selvästi sääntöjä. Välillä yksittäisiä videoita ei poisteta edes ilmoitusten jälkeen, mikä nakertaa luottamusta moderointiin.
Lue myös: Miehille kehitteillä hormonaalinen ehkäisymenetelmä
SMACC-koalition (Social Media Animal Cruelty Coalition) raportit ovat nostaneet Facebookin yhdeksi pahimmista alustoista apinaväkivaltasisällön osalta. BBC:n dokumentti The Monkey Haters puolestaan kuvasi, miten maksukanavat ja suljetut ryhmät ruokkivat kysyntää.
“Videot ovat kuvottavia. On syvästi huolestuttavaa, että ihmiset sekä tuottavat että kuluttavat selvästi eläinrääkkäystä kuvaavaa sisältöä,” sanoo World Animal Protectionin toimitusjohtaja Tricia Croasdell.
“Alustojen on kannettava vastuunsa: suljettava tekijätilit, estettävä lataukset ja katkaistava taloudelliset kannustimet. Älä katso, älä reagoi, ilmoita.”
Miksi tästä kirjoitetaan nyt?
Uudet syytekirjelmät ja pidätykset Yhdysvalloissa ja Indonesiassa osoittavat, että verkostoja puretaan, mutta samalla syntyy uusia.
Osa sisällöstä näyttää harmittomalta, koska kaltoinkohtelu on lavastettu “söpöksi”. Siksi kriittinen medialukutaito on tärkeää: kysy aina, miksi eläin käyttäytyy videolla niin kuin käyttäytyy – ja kuka siitä hyötyy.
Jyrkkä yhteenveto siis on, että apinavideot voivat olla viatonta luontosisältöä, mutta osa on julmaa ja järjestelmällistä hyväksikäyttöä, jota rahoittavat katselukerrat, tykkäykset ja mainostulot.
Jos törmäät epäilyttävään videoon: älä reagoi, vaan ilmianna heti. Näin suojelet eläimiä ja annat järjestelmälle syyn toimia.
Lue myös: Karhu ruokakaupassa
Lähteet: ArsTechnica, People, World Animal Protection, BBC, The Guardian