Totuus aikuisista ei kuulu lapsille – vai kuuluuko sittenkin

Kun toinen vanhempi pettää, kysymys ei ole enää vain aikuisista – pitääkö lapsille kertoa, miksi rakkaus päättyi?

Kun pettäminen ei kosketa vain kahta ihmistä

Kun parisuhde päättyy pettämiseen, sen seuraukset ulottuvat usein pidemmälle kuin kuvittelisi.

Moni vanhempi jää yksin vaikean kysymyksen kanssa: pitääkö lapsille kertoa, miksi ero tuli? Vai riittääkö, että sanotaan “Tämä on aikuisten juttu”?

Rehellisyys tuntuu oikealta – mutta entä jos totuus rikkoo enemmän kuin korjaa?

Lapsi aistii enemmän kuin ymmärtää

Lapset aistivat tilanteen, vaikka eivät kuulisi yksityiskohtia.

Ilmassa oleva jännite, vältetyt katseet ja äkilliset muutokset kertovat heille, että jotakin on tapahtunut.

Jos aikuiset vaikenevat, lapsi täyttää tyhjän kohdan itse ja usein väärin.

Lapsi ei ehkä ymmärrä mitä pettäminen tarkoittaa, mutta hän tuntee kyllä, miltä salaisuus tuntuu.

Rehellisyys ei tarkoita yksityiskohtia

Moni vanhempi pelkää, että totuuden kertominen vahingoittaa lasta.

Mutta ero on siinä, miten totuus kerrotaan.

Ei ole tarpeen avata, mitä tapahtui, kuka teki mitä ja miksi – riittää, että kertoo olennaisen: “Meidän välillemme tuli asia, joka rikkoi luottamuksen. Se ei liity sinuun.”

Näin lapsi saa selityksen ilman syyllistämistä.

Hän ymmärtää, että jotain vakavaa tapahtui, mutta rakkaus häntä kohtaan ei ole muuttunut.

Jos totuus kerrotaan kostona, se satuttaa

Siinä on iso ero, puhuuko totuudesta parantaakseen tilannetta vai kostoksi.

Jos pettämisestä kerrotaan lapselle, jotta toinen vanhempi näyttäisi huonolta, lapsi joutuu keskelle sotaa, jota hän ei ymmärrä.

Silloin tieto ei vapauta vaan sitoo.

Rehellisyys ilman rauhaa ei ole rehellisyyttä, vaan tunnepurkaus, joka siirtää kivun eteenpäin.

Nuori kaipaa selitystä, ei tuomiota

Teini-ikäiset eivät enää usko, että vanhemmat ovat erehtymättömiä. Siksi he aistivat, jos jokin peitellään.

Nuorillekin totuuden voi kertoa yksinkertaisesti, mutta kunnioittavasti: “Meidän suhteessamme tapahtui asia, joka rikkoi luottamuksen, ja siksi olemme päättäneet erota.”

Tärkeintä on, että lapsi kuulee lauseen: “Sinä et ole syy siihen, mitä tapahtui.”

Pieni lapsi tarvitsee turvaa, ei totuutta

Pienet lapset eivät ymmärrä pettämisen käsitettä.

He tarvitsevat ennen kaikkea tunnetta siitä, että maailma pysyy kasassa.

Siksi tärkeämpää kuin mitä sanoo, on se, miten sanoo.

Rauhallinen ääni ja toistuvat vakuutukset rakkaudesta kertovat enemmän kuin yksikään selitys.

Totuus voi rakentaa, jos se kerrotaan rakkaudella

Totuus aikuisista ei kuulu lapsille kokonaan. Mutta se ei tarkoita, että heidät pitäisi pitää pimennossa.

Kun puhutaan lempeästi ja ilman syyllistämistä, lapsi oppii samalla, että vaikeistakin asioista voi selvitä.

Rehellisyys ei riko lasta vaan opettaa, että harmillistenkin tapahtumien jälkeen voi tulla turvallinen olo.

Lähde: Verywell Mind