Otsikko ei liity aiheeseen mitenkään.
En voi sille mitään, että siedän kaikenlaista tyhmyyttä huonosti.
Tänään minua vitutti erityisesti yksi perässäuimari. Siis ihminen joka kävelee kadulla liian lähellä, samaan tahtiin kanssani. Vaikka hidastan tai kiihdytän tahtiani, hiihtelijä hiihtelee mukana ilman, että valimatka muuttuu miksikään. Jos vilkaisen julmistuneen näköisenä luimistellen taakseni, tyyppi vähät välittää, saattaa jopa tunkea vielä vähän lähemmäksi.
Sama tilanne on kaupan kassalla. Luulisi nousevan hitaammallakin hissillä, että kassalle kyllä ihan varmasti pääsee maksamaan maksalaatikot ja pinaattiohukaiset vaikka ei työntäisi ostoskärryjä kiinni edellä jonottavan perseeseen.
Raitiovaunurunkkarit ovat myös oma ihmisrotunsa ja valitettavasti suurin osa väestöstä on heitä. Eikö sinne keskusyksikköön perkele mene se, että jos ensin odottaa, että pysäkille jäävät ulostautuvat vaunusta, myös sisälle on vaivattomampi nousta. Ei. Minäminäminä. Minä tungen vittu alepan kasseineni ovesta sisään silloin kun minua sattuu huvittamaan. Ei se haittaa, että tungen ruhollani ulospyrkijät syvemmälle vaunuun niin, että raukat missaavat monta pysäkkiä silkasta hämmennyksestä ja pari mummoa kaatua kupsahtaa lonkkaluunsa murtaen. Ei. Pääasia että MINÄ pääsen kyytiin.
Vitutusruuvia kiristävät myös ihmiset, jotka kertovat vanhoja vitsejä kuvitellen, että kuulijaparka ei ole moista hauskaa juttua ikinä ennen kuullutkaan. Heh heh ja heh. Koska olen siinä kuuluisassa oikeassa elämässäni yleensä sangen kohtelias, nauran yleensä vaivautuneena. En tosin vitsille vaan kertojan urpoudelle. Pitäköön kuvitelmansa hauskuudestaan, minun tehtäväni tässä maailmassa on joku muu, kuin itsekeskeisen typeryyden alasampuminen. En tosin ole vielä keksinyt mikä.
En ole curlinglapsi. Päinvastoin, toisinaan tuntuu, että olen toukkana ollut niitä, joita kannetaan jenkkikassissa eikä nosteta joka kannon kohdalla ilmaan. Möykkyisestä tiestä ja kolmesta aivosolusta on ollut ymmärtääkseni se hyöty, että olen oppinut näkemään asiat edes jossain määrin muistakin, kuin pelkästään omasta näkövinkkelistäni. En tosin ole siitä erityisen onnellinen. Olisi niin helvetin paljon kivempaa olla tyhmä ja itsekäs. Olisi hienoa olla tajuamatta että maailma on lähtökohtaisesti pyöreä ja ihmisiä on kahdenlaisia: minun- ja toisenlaisia.