Lasten leikkipuisto Itä-Helsingissä. Jonkun vieroitusoireet ovat käyneet sietämättömiksi, ja homma on pitänyt fiksata täällä. Välineet on jätetty maahan, hiekkalaatikon viereen.
Tiedän kyllä, mistä on kyse. Muistan kuinka hyvältä tuntui, kun se ensimmäisen kerran pääsi verenkiertooni. Se saavutti aivoni seitsemässä sekunnissa, aiheutti dopamiinivyöryn ja jätti rennon olon. Meidän suhteemme alkoi silloin, siitä hetkestä.
Ensimmäisestä kerrasta et jää koukkuun, minulle sanottiin. Enkä minä jäänyt, en sillä tavalla, että minun olisi pakko. Ei se koskaan mene niin. Se menee niin, että sinä päätät. Ja sinä itse haluat lisää. Vielä vähän, vielä tänään. Kunnes jokainen kerta on viimeinen, niinhän.
En syytä itseäni. Se on addiktiivisempaa kuin heroiini, sanovat tutkijat.
Minäkin tarvitsen annoksen. Nyt. Katseeni viipyy vielä tupakantumpeissa, kun sytytän savukkeen.
Ystäväni nikotiini, minulla oli ikävä sinua.
Salaliitto
New York, 15. joulukuuta 1953. Hienostuneen sikarin savu leijailee raskaana hotelli Plazan sviitissä. Jalopuisen pöydän ääressä istuu joukko vakavan näköisiä herroja.
Amerikan tupakkateollisuuden isoilla pampuilla on ongelma. Se on vielä hiiren kokoinen, mutta kasvaessaan se voi kaataa jättiläisiä. Tohtori Ernst Wynder on osoittanut hiirikokeilla, että tupakoinnin ja syövän välillä on yhteys. Uutinen huolestuttaa kansaa, ja tupakan myynti on kääntynyt laskuun ensimmäistä kertaa vuoden 1932 laman jälkeen.
Kokouksen koollekutsuja, Brown & Williamson -yhtiön arvovaltainen pääjohtaja Timothy V. Hartnett, kertaa tilanteen. Viiden muun suurimman tupakkayhtiön pääjohtajat kuuntelevat mietteliäinä. Sikarin savu nousee hitaasti kohti kristallikruunuja.
Nämä miehet eivät ole lääketieteilijöitä. He ovat teollisuusmiehiä. Nyt heidän tärkein tehtävänsä on estää yleinen paniikki, jotta koko teollisuudenala ei kaatuisi.
Hartnett on pyytänyt mukaan edustajan yhdestä maan arvostetuimmasta viestintätoimistosta, Hill & Knowltonista. Tapaamisen pohjalta viestintäkonsultit hahmottelevat nopeasti julkisuusstrategian, jota tupakkateollisuus tulee noudattamaan seuraavat 40 vuotta.
Ensinnäkin, tupakointi ei ole vahingollista. Toiseksi, se ei aiheuta riippuvuutta.
Lupaus
New York, 4. tammikuuta 1954. Tupakkayhtiöiden sikariportaan allekirjoitukset koristavat kokosivun ilmoitusta amerikkalaisissa lehdissä. Suurelle yleisölle vakuutetaan, etteivät viimeaikaiset kohu-uutiset anna aihetta huoleen. Tupakasta on nautittu yli 300 vuotta, eikä se ole vaarallista terveydelle. Näyttöä tupakan yhteydestä syöpään ei ole; “huomattavat asiantuntijat” pitävät tällaisia tutkimustuloksia epäluotettavina.
Varmuuden vuoksi johtajat lupaavat vieläpä aloittaa laajat lisätutkimukset viimeistenkin epäilysten hälventämiseksi. Viesti on selvä: luottakaa meihin, me hoidamme tämän.
Amerikka huokaisee helpotuksesta – ja vetää henkeä filtterin läpi.
Tulevina vuosikymmeninä tupakkayhtiöt todella tekevät tutkimusta, ja ne tekevät sitä paljon. Erityisenä mielenkiinnon kohteena on nikotiini, tupakkakasvissa esiintyvä alkaloidi.
Mitä enemmän tupakkateollisuus tutkii nikotiinia, sitä paremmin ymmärretään sen keskeinen merkitys koko alalle. Philip Morris -yhtiön sisäinen muistio vuodelta 1972 tiivistää ajatuksen: “Savuketta ei pidä ajatella tuotteena vaan pakettina. Tuote on nikotiini.”
Matka aivoihin
Kun tupakka sytytetään, liekki nostaa orgaanisen aineksen lämpötilan noin 900 asteeseen. Syntyy savua, jossa on hiilidioksidia, häkää ja tervaa. Savun tervaan sitoutunut nikotiini lähtee 7000 muun yhdisteen kanssa kohti keuhkoja.
“Me tuotekehityksessä olemme sanoneet, ettemme ole savukebisneksessä, olemme savubisneksessä. Kärjistetymmin voisi sanoa, että tupakka on savun siirtoväline, savu on nikotiinin siirtoväline, ja nikotiini on se vaikuttava aine, joka aiheuttaa miellyttävän tunteen elimistössä”, Philip Morrisilla kirjoitettiin vuonna 1969.
Nikotiini on hajutonta ja väritöntä, pistävän makuista ainetta. Se saavuttaa aivot noin seitsemässä sekunnissa savukkeen imemisestä: “Nikotiinin imeytyminen keuhkoista on yhtä nopeaan kuin narkkarin piikki”, kommentoi Brown & Williamsonin muistio.
Ainetta voisi kyllä käyttää myös suonensisäisesti, kuten yhtiön kokeet vuodelta 1973 osoittavat. “Apinat voidaan totuttaa ruiskuttamaan itseensä nikotiinia nikotiinin vuoksi, aivan kuten ne injektoivat muita riippuvuutta aiheuttavia huumausaineita eli opiaatteja, kofeiinia, amfetamiinia ja kokaiinia.”
Käytännössä nikotiinin polttaminen aiheuttaa jopa suonensisäistä käyttöä suuremman riippuvuuden, samoin kuin esimerkiksi metamfetamiinin kohdalla. Ja hyvä niin, sillä useimmat kuluttajat pitävät enemmän helppokäyttöisistä savukkeista kuin injektioruiskuista.
Mielihyvävaikutus häviää pian
Aivoihin päästyään nikotiini aktivoi nikotiinireseptoreita. Pulssi kohoaa 10-20 lyönnillä minuutissa, ja verenpaine nousee 5-10 elohopeamillimetriä. Ääreisverisuonet supistuvat, ja lihasten verenkierto lisääntyy.
Paradoksaalisesti tupakointi voi tilanteesta riippuen joko piristää tai rauhoittaa. Keskittymiskyky paranee ja myös ahdistus helpottaa. Tutkimusten mukaan skitsofreniapotilaat tupakoivat kolme kertaa enemmän kuin väestö keskimäärin, ja depressiopotilaat polttavat vähentääkseen stressiä.
Nikotiini vapauttaa aivoissa dopamiinia, mielihyvää tuottavaa välittäjäainetta. Tämä vaikutustapa on hyvin samantyyppinen kuin monilla laittomilla huumausaineilla. Onkin havaittu, että koe-eläimet pystyvät erottamaan nikotiinin useimmista muista yhdisteistä, mutta eivät täydellisesti amfetamiinista.
Baltimoressa, Yhdysvalloissa tehtiin vuonna 1999 tutkimus, jossa tupakoiville kokaiinin pitkäaikaiskäyttäjille annettiin nikotiinia ilman, että he tiesivät, mistä aineesta oli kyse.
Korkein nikotiiniannos oli 3 mg 70 painokiloa kohti, jonka voi saada 1-2 savukkeesta. Puolet tutkittavista tunnisti aineen jonkinlaiseksi stimulantiksi, mutta heistäkin kolme neljäsosaa arveli, että kyseessä on kokaiini tai amfetamiini. Peräti 40 % osallistujista luuli nikotiiniannosta heroiinin tapaiseksi opiaatiksi.
Tutkittaville annettiin myös kokaiinia (korkein annos 40 mg, joka vastaa pitkää “viivaa”). Sokkovertailussa nikotiinin aiheuttama nousuvaihe ja “high” arvioitiin paremmaksi kuin kokaiinin aikaansaama. Nikotiini tosin tuotti enemmän huonoja vaikutuksia kuten tärinää, joten siitä pidettiin kokonaisuutena vähemmän.
Nikotiinin tuottama mielihyvä häviää melko pian, koska nikotiinireseptorit menettävät herkkyyttään. Sietokyky myös kasvaa nopeasti, joten aineen riippuvuutta aiheuttava vaikutus on suurin, kun sitä käytetään vain jaksoittain. Jatkuva altistuminen nikotiinille ei aiheuta mielihyvää, ja ainetta hitaasti vapauttavien nikotiinilaastareiden käyttö vieroituksessa perustuukin tähän.
Nopeasti koukkuun
Kun vaikeasti riippuvaisia kokaiinin käyttäjiä pyydettiin vertaamaan tupakan polttamista tarpeeseen käyttää kokaiinia, noin 45 prosenttia arvioi, että halu tupakoida on yhtä voimakas tai voimakkaampi kuin kokaiininhimo. Alkoholistien kohdalla vastaava luku oli 50 prosenttia.
Amerikkalainen In Health -lehti pyysi vuonna 1990 asiantuntijoita arvioimaan, kuinka helppoa on jäädä koukkuun eri aineisiin ja toisaalta, kuinka vaikeaa on lopettaa niiden käyttö. Vertailussa oli mukana laaja joukko huumausaineita, mutta listan kärkeen nousi nikotiini.
Vuonna 1994 tohtori Jack E. Henningfield USA:n päihteiden väärinkäyttöä tutkivasta kansallisesta instituutista ja tohtori Neal L. Benowitz Kalifornian yliopistosta arvioivat New York Times -lehden pyynnöstä eri päihteitä. Kumpikin päätyi tahollaan siihen tulokseen, että korkein riippuvuuspotentiaali on nikotiinilla.
Oikeudenkäyntien myötä avatut arkistot paljastavat, että tupakkateollisuus on ollut hyvin tietoinen näistä nikotiinin ominaisuuksista. Sen määrää tuotteissa on tarkkailtu ja korjailtu, ja tupakkaan on myös lisätty esimerkiksi ammoniakkia, joka parantaa nikotiinin imeytymistä vereen.
Toisaalta kevytsavukkeilla tai ylipäänsä savukkeen nikotiinipitoisuuden rajoittamisella ei ole suurta merkitystä käyttäjän siitä saamaan annokseen, koska tupakoitsija pystyy kuitenkin aina an-nostelemaan tarvitsevansa määrän savun määrää säätelemällä.
Ei riippuvuutta
Vaikka terveydelliset tosiasiat ovat olleet tiedossa jo pitkään, vielä huhtikuussa 1994 seitsemän suurimman tupakkayhtiön pääjohtajat antoivat Yhdysvaltain kongressille valan velvoittamina yhtäpitävät todistukset: “Uskon, ettei nikotiini ole addiktiivista.” “En usko nikotiinin aiheuttavan riippuvuutta.” “En usko, että nikotiini tai tuotteemme ovat addiktoivia.”
Suomessa Helsingin yliopiston siviilioikeuden professori Erkki Aurejärvi nosti jo 1988 kanteen tupakkateollisuutta vastaan tapauksessa, jossa 16-vuotiaasta asti tupakoinut eläkeläismies oli kuollut kurkunpään syöpään. Tätä suosikkimerkkiä valmistanut Rettig mainosti Suomessa vielä 1950-luvun puolivälissä: “Savukkeet tekevät vointinnekin paremmaksi.”
Hiljattain ilmestyneessä kirjassaan Aurejärvi kuvaa vuonna 2001 Korkeimman oikeuden hylkäävään tuomioon päättynyttä oikeusprosessia. Kirjan mukaan suomalaisen oikeudenkäynnin, joka oli ensimmäinen laatuaan Euroopassa, taustalla hääri koko kansainvälinen tupakkateollisuus. Alalla ei ollut varaa häviöön ja ennakkotapaukseen.
Yhdysvalloissa alkoi syyskuussa 2004 mittava tupakkaoikeudenkäynti, jossa liittovaltio vaatii tupakkayhtiöiltä 280 miljardin dollarin korvauksia niiden aiheuttamista terveydenhoitokuluista. Oikeudenkäynnissä on aineistoa noin seitsemän miljoonaa sivua.
Savuton nikotiini
Tupakan haittojen vuoksi monet nikotiiniriippuvaiset ovat siirtyneet nuuskaan. Nuuskan myynti kiellettiin Suomessa 1995, mutta käyttö on sen jälkeen vain yleistynyt.
Syöpäjärjestöjen ylilääkärin Matti Rautalahden mukaan nuuska on syöpäriskin osalta selvästi vaarattomampaa kuin tupakka, vaikkakin sillä on yhteys suusyöpään ja muihin sairauksiin. Nuuskan käyttäjä saa kuitenkin tavanomaisella päiväannoksella 3-5 kertaa enemmän nikotiinia kuin tupakoija, ja nikotiinin pitoisuus myös pysyy korkealla pidempään. Tämän vuoksi nuuskasta vieroittautuminen on jopa vaikeampaa kuin savukkeiden polton lopettaminen.
Riskittömintä nikotiinia saanee korvaushoitovalmisteista. Korvaushoito parantaa noin 80 %:lla mahdollisuutta onnistua tupakoinnin lopettamisessa. Toisaalta korvikkeilla kuten nikotiinipurukumilla on niilläkin viihdekäyttäjänsä.
Nikotiinin tappavaa kerta-annosta ei tiedetä tarkasti, mutta on arvioitu, että se olisi aikuisella noin 40-60 milligrammaa. Siinä missä Myrkytystietokeskukseen soitetaan tuon tuostakin lasten syötyä tupakantumppeja tai nuuskaa, aikuiselle vaarallisen yliannostuksen saaminen ainakin vahingossa on vaikeampaa.
Muihin päihteisiin verrattuna nikotiinin paras puoli lieneekin sen ennustettavuus. Siinä missä katukaupasta saatavat huumausaineet johtavat eri todennäköisyyksillä tappaviin yliannostuksiin tai oikeudellisiin ja taloudellisiin ongelmiin, nikotiinituotteet ovat laillisia, kohtalaisen edullisia ja tarkan laadunvalvonnan piirissä.
Ne ovat myös turvallisen ennustettavia. Hyönteismyrkkynäkin käytettävä nikotiini tappaa tasaisen varmasti talossa ja puutarhassa – tupakoija kuolee keskimäärin 7,5 vuotta liian aikaisin.
Nuuska tulee, nuuska nappaa?
Täysin savuttomat ravintolat ovat kuuma puheenaihe Suomessa. Erityistä huolta herättävät ravintolatyöntekijöiden passiivinen tupakointi. Ruotsissa uusi, täysin savuton tupakkalaki astuu voimaan 1. kesäkuuta 2005. Ruotsista poik-keuksellisen maan tekee se, että siellä nuuskan myyminen on sallittua ja sen käyttö tavallista.
Suomen nykyistä tupakkalakia pidetään riittämättömänä, sillä se ei takaa ravintolatyöntekijöille täysin savutonta työympäristöä. On mahdollista, että tulevaisuudessa asiakkaat polttavat tupakkansa savuisessa kopissa tai ravintolan pihalla. Tupakkaringin sijasta ravintolatupakoitsija saattaa vaihtaa käryttämisen savuttomaan nuuskatyynyyn, jonka voi asettaa huuleensa siististi sisätiloissa. Viimeksi tämän kielletyn vaihtoehtotupakan toi Suomessa esiin Populäärimusiikkia Vittulajänkältä -elokuvan pääosan esittäjä Andreas af Enehielm, kun hän imaisi nuuskaa huuleensa suorassa tv-lähetyksessä ja vaati nuuskan vapauttamista Suomessa.
Ruotsissa nuuskaa käytetään yleisesti ravintoloissa tupakan sijasta. Tukholmalaisen Malinin, 19, mielestä tupakan polttaminen on epäsiistiä ja kaikkea muuta kuin tyylikästä. Nuuskan käyttö on puolestaan siistiä ja huomaamatonta. Malin kertoo käyttävänsä ravintoloissa ainoastaan nuuskaa. Tämä on melko yleinen ilmiö Tukholmalaisten nuorten keskuudessa, kertoo Malin.
Itsekin nuuskaa käyttävä Therese Hulthin työskentelee Ruotsin Hotelli- ja ravintola-alan liitossa ja on seurannut läheltä Ruotsin uuden tupakkalain kehittelyä ja hyväksymistä. Hänen mukaansa osa tupakoitsijoista saattaa vaihtaa tupakan nuuskaan uuden tupakkalain astuttua voimaan. Nuuskaa valmistavat yritykset tulevat varmasti lisäämään markkinointiaan lain kynnyksellä. Useat eri nuuskan makuvaihtoehdot ja vetävät pakkaukset houkuttelevat Hulthinin mukaan erityisesti nuoria ja naispuolisia nuuskan käyttäjiä.
Nuuskamarkkinoinnin lisääntymisestä Ruotsissa kertoo muun muassa se, että ravintoloihin tullaan asentamaan nuuska-automaatteja tupakka-automaattien viereen. Lisäksi ravintoloiden tuhkakupit vaihtuvat käytetyille nuuskatyynyille tarkoitetuiksi kupeiksi.
Suomessa nuuskan myyminen on ollut kiellettyä vuodesta 1995. Ravintoloissa tupakoinnin kieltävä laki on jo voimassa Euroopan maista Irlannissa ja Norjassa. Laki on voimassa myös useassa Yhdysvaltojen osavaltiossa, joista tunnetuimmat ovat Kalifornia ja New York.
Teppo Hovi
Hyvä nikotiini
+ Lisää tarkkaavaisuutta
+ Vähentää tuskaisuutta
+ Piristää (ja rauhoittaa)
+ Estää Parkinsonin tautia
Paha nikotiini
– Voimakas riippuvuus
– Vieroitusoireet
– Vanhentaa ihoa
– Kalkkeuttaa verisuonia
– Rasittaa sydäntä
– Lisää sydänveritulpan riskiä
