Mitä pidempään katselen, sitä huonommalta kaikki miehet alkavat näyttää”, tietää Kristiina, 35. Hän vastaa käsitystämme ikisinkusta. Henkilöstökonsulttina työskentelevä Kristiina on ollut kohta kymmenen vuotta vailla vakinaista parisuhdetta. Hänellä on ollut yksi pidempi suhde opiskeluaikoina.
”Se kariutui siihen, että mies halusi lapsia, minä en. Ne olisivat 26-vuotiaana haitanneet uranluontia liikaa. Tähän ikään olen jo luopunut ajatuksesta jatkaa sukuani. Enkä oikeastaan haluakaan. Ystävieni lapset ovat mukavia, mutta työni on lapseni. En voisi luopua siitä.”
Jossain vaiheessa vanhat ystävät ovat kadonneet avioliittoon, perherientoihin ja lasten harrastuksiin. Luulisi olevan yksinäistä.
”En ole yksinäinen. Harrastan paljon: pelaan squashia, laskettelen ja matkustelen. Ja onhan noita lomaromansseja ollut”, hän naureskelee katsellen toisaalle.
Sinkkuus herättää ennakkoluuloja.
”Minunkin avioituneet kaverini esittelevät minua ajoittain hiljakkoin eronneille tuttavamiehilleen. Yrittävät siis parittaa. Minua se ei haittaa, huvittaa vain. Rooleista poikkeava on uhka rooleja noudattaville.”
Päällisin puolin Kristiinassa ei ole mitään vikaa. Älykkään oloinen nainen on normaalipainoinen, hoikkakin. Hän osaa puhua, ja nauraessa tasaiset hampaat vilkkuvat. Itse asiassa yksin jäävät naiset ovat avioituneita naisia paremmin koulutettuja ja ansaitsevia. Miehillä asia on juuri toisin päin.
Mikä saa ihmisen pysymään yksin?
”En ole vain tavannut sitä oikeaa. Enkä ole pitänyt kiirettäkään. Niin yksinkertaista se on.”
Hänen mielestään todennäköisimmät syyt yksin jäämiselle ovat liian korkeat vaatimukset tai sosiaaliset puutteet, kuten ujous.
”Varma keino jäädä yksin on haluta liikaa. Etsivä ei löydä. Epätoivo on vastenmielistä. Tapaan epätoivoisia eronneita aivan liian usein, miehiä joiden otsassa lukee: en ole mies ilman vaimoa. Epävarmuus omasta itsestä on sietämätöntä.”
Tutkijoiden mukaan yksin jääminen ei ole mikään tietoinen päätös: asiat vain johtavat siihen, ehkä siksi, ettei hyvää kumppania tunnu löytyvän.
Kaipaako Kristiina miestä?
”En ole missään vaiheessa sulkenut kumppanin mahdollisuutta pois. Jos sellainen kävelee vastaan.”
Missä sellainen voisi tulla vastaan? Deittipalstat tulvivat valituksia ravintoloiden mahdottomuudesta. Kristiina myöntää harrastavansa yhden illan tarinoita joitakin kertoja vuodessa. Yleensä miehet ovat häntä itseään jonkin verran nuorempia.
”Suurin osa vapaista miehistä tuntuu etsivän ihan toisenlaista naista kuin minä. Ja minua nuoremmat taas eivät ole älyllisesti kiinnostavia. En ole mielestäni nirso. En odota prinssiä. Mutta jos kipinää ei synny, sitä ei vain synny. Tavallinen, kunnianhimoinen ja rakastava mies riittää. Kunhan ymmärtää antaa minulle tarvitsemaani vapautta eikä yritä rajoittaa työtäni”, hän linjaa.
Kristiina muuttuu mietteliääksi.
”Oli minulla pari vuotta sitten yksi vakavampikin juttu. Mies vastasi kaikin puolin toiveitani, minun ikäiseni uraihminen. Mutta hänellä oli riitaisa eroprosessi kesken, sekä huoltajuuskiista. Kärsivällisyyteni ei vain riittänyt. Enkä halua periaatteestakaan sekaantua toisten ihmisten asioihin, kun ne ovat noin herkässä tilassa.”
Työstäkö puoliso löytyy? Vai harrastusten parista?
”Kumppani voi löytyä mistä vain. Olen tavannut kiinnostavia miehiä niin työelämässä, harrastuksissa kuin ravintolassakin. Ei se paikasta riipu. Positiivista ihmistä onnistaa.”
Lukijoilta
”Nuorukaisena tytöt eivät olleet minusta kiinnostuneita. Ajattelin, että tilanne korjaantuu. Vasta armeijan jälkeen, 26-vuotiaana, sain ensimmäisen lyhyen seurustelukokemuksen. Sen jälkeen oli hiljaista. Ystävät menivät naimisiin. Kolmenkympin kynnyksellä minulla oli toinen epäonnistunut seurusteluyritys. Sen jälkeen totesin, että voin mainiosti elää poikamiehenä. Olin nuorena ulkonäöltäni vääränlainen, suorastaan laiha. Nyt yli kolmikymppisenä olen ikäisekseni hyvävartaloinen. Nuorena olin myös hyvin epävarma: köyhä opiskelija, työtönkin. Nyt minulla on työtä ja toimeentuloa, ajan hyvällä autolla. Olen varoissa, kuinkas muuten, ei ole vaimoa eikä lapsia rahoja kuluttamassa. Juuri kun olen saanut elämäni kuntoon, eikä poikamiehen elämä tunnu pahalta, ovat naiset kiinnostuneet minusta. Yksi nainen sanoi, että on tapaillut viimeisen kymmenen vuoden ajan vääränlaisia miehiä! Sen hän huomasi, kun oli tapaillut minua vähän aikaa. En voinut sanoa muuta kuin että voi voi. Olisitpa ollut paikalla, kun olisin halunnut tapailla tyttöjä. Nyt se on myöhäistä.”
Mies, 34
”19-vuotiaana oli vientiä, mutta silloin en halunnut sitoutua. Nyt 29-vuotiaana kukaan mies ei ole vahingossakaan kiinnostunut. Missä ovat ikäiseni sinkkumiehet, onko heitä edes? Missään en ainakaan heitä näe. Onneksi olen sentään muuten tyytyväinen elämääni, mutta toki elämänkumppanin puuttuminen on iso puute.”
Nainen, 29
”Olen 23-vuotias enkä kertaakaan seurustellut. En harrasta yhden illan juttuja, joten olen myös neitsyt. Olen nätti, koulutettu, fiksu ja filmaattinen, mutta jostain syystä en kelpaa miehille, ja pikku hiljaa alkaa pelottaa vanhaksi piiaksi jääminen. Haluan ja olen aina halunnut kunnon kirkkohäät, kolme lasta ja mukavan kodin. Tähän tarvittaisiin vain se mies.”
Nainen, 23
”Olen ollut kohta neljä vuotta kihloissa ja vieläkään hän ei ole valmis menemään naimisiin. En tiedä, että onko vika minussa vai siinä, että mieheni vanhemmat eivät pidä ajatuksesta.”
Nainen, 38
Kysymys: Onko sinkku rikkaampi?
”Sinkulla kuluu rahaa enemmän kuin suhteellisilla, koska suhteessa asumis- ja ruokamenot jaetaan”, toteaa Nordea-pankin yksityistalouden ekonomisti Tarja Svarström. Nordea Ruotsin tutkimuksen mukaan ikävimpiä sinkkuuden puolia on se, että laskuja ei voi jakaa.
Silti vain neljännes sinkuista pitää rahatilannettaan huonompana kuin muiden ja 40 % pitää tilannettaan muita parempana. Ehkä tähän on syykin. Yksineläjät tekevät paljon ylitöitä: 40 % kunnostautuu iltahommissa. Yksinelävät naiset ansaitsevat muita naisia paremmin, yksinelävät miehet taas huonommin.
