Itkeminen työpaikalla on asia, josta harva haluaa puhua, mutta jota yllättävän moni on kokenut.
Tuoreen yhdysvaltalaiskyselyn mukaan noin 39 prosenttia työntekijöistä on liikuttunut kyyneliin töissä ainakin kerran. Silti moni reagoi kyyneliin samaan tapaan, eli häpäilemällä. Joskus mukana voi olla myös pelkoa siitä, miltä tämä näyttää uran kannalta.
Kun työelämä itkettää, taustalla ei useimmiten ole heikkous, vaan liika kuormitus. Kyse on siis puhtaasti inhimillisestä reaktiosta.
Ensimmäinen työ-itku jää mieleen
Moni muistaa elävästi sen ensimmäisen kerran, kun kyyneleet tulivat kesken työpäivän. Yleensä taustalla on epäoikeudenmukainen tilanne. kuten huutava asiakas, kohtuuton työmäärä tai vastuu asioista, joihin ei voi itse vaikuttaa.
Kun sanat eivät enää riitä, keho reagoi.
Yllättävää kyllä, reaktio ympäristössä ei aina ole negatiivinen. Monessa tapauksessa tilanne jopa rauhoittuu.
Vastapuoli tajuaa menneensä liian pitkälle, esihenkilö havahtuu kuormituksen todelliseen tasoon tai työyhteisö tiivistyy hetken jakaman haavoittuvuuden kautta.
Kyyneleet voivat aikaansaada muutoksen
Työelämässä arvostetaan hallintaa ja tehokkuutta, mutta tunteet muistuttavat siitä, että raja on ylitetty.
Itku tekee näkyväksi sen, mikä muuten jäisi piiloon, eli esimerkiksi uupumuksen, epäasiallisen kohtelun tai mahdottomat odotukset. Se pakottaa pysähtymään.
Populaarikulttuuri on jo pitkään normalisoinut tätä. The Officen Michael Scott näyttää jatkuvasti tunteensa, kun taas Bridget Jones’s teki toimiston vessassa itkemisestä lähes sukupolvikokemuksen.
Tästä huolimatta työelämässä itku nähdään yhä helposti heikkoutena.
Haavoittuvuus ei sulje pois ammattimaisuutta
Työpaikalta odotetaan kykyä sietää painetta ja käsitellä ristiriitoja rakentavasti. Se ei kuitenkaan tarkoita tunteettomuutta. Kyky tunnistaa omat rajansa ja reagoida, kun ne ylittyvät, on osa kestävää työuraa.
LUE MYÖS: Koirat toimistolla: Ärsyttävä trendi vai tehokkuuden salaisuus?
Useat kertovat jälkeenpäin, että työpaikalla koettu itkuhetki johti konkreettisiin muutoksiin, kuten työn uudelleenjärjestelyyn, vastuiden selkeyttämiseen tai siihen, että oma huoli tuli viimein kuulluksi.
Lähde: Independent
