Yksi katse, yksi tanssiliike ja yksi näyttelijä. Jon Hammista tehty meemi elää nyt toista suurta aaltoaan, mutta sen juuret ulottuvat yli kymmenen vuoden taakse.
Mistä ilmiössä oikeastaan on kyse ja miksi juuri Jon Hamm toimii meemien yleiskäyttöisenä tunnetyökaluna?
Ensimmäinen aalto: Don Draper ja internetin itsevarmuus
Jon Hamm nousi meemien maailmaan jo 2010-luvun alussa Mad Men -sarjan Don Draperina.
Draper on mainosmaailman hillitty valtias: aina tyylikäs, usein etäinen ja lähes ärsyttävän itsevarma. Sarjasta irrotetut still-kuvat ja gifit alkoivat levitä etenkin keskustelupalstoilla ja kuvalaudoilla reaktiokuvina.
Näitä kuvia käytettiin tilanteissa, joissa haluttiin viestiä kuivaa ylemmyyttä tai välinpitämätöntä voittoa. Don Draper ei selitä, ei puolustele eikä innostu liikaa.
Hän vain katsoo.
Internet ymmärsi nopeasti, että tuo katse sopii lähes mihin tahansa tilanteeseen.
Uusi kierros: tanssiva Hamm ja viraalin fiilikone
Syksyllä 2025 Jon Hamm palasi meemien eturiviin aivan eri kulmasta. TikTokissa ja Instagramissa alkoi levitä klippi, jossa Hamm tanssii yökerhossa. Kohtaus on irrotettu alkuperäisestä kontekstistaan, mutta sillä ei ole väliä: tärkeää on tunne.
Tässä versiossa Hamm ei ole kylmä tarkkailija vaan yllättävän vapautunut. Meemiä käytetään ilmaisemaan puhdasta iloa, helpotusta tai pientä arjesta irtautumista. Sama klippi toimii pohjana lukemattomille teksteille ja tilanteille, ja siitä on tullut kuin liikkuva tunne-emoji.
Meemi, joka mukautuu kaikkeen
Yksi Jon Hamm -meemin vahvuuksista on sen muunneltavuus. Sama hahmo toimii sekä ironisen ylemmyyden että ylitsevuotavan ilon ilmentäjänä. Yhdysvalloissa meemipohjaa on lokalisoitu esimerkiksi alueellisiksi vitseiksi: Texasissa tanssiva Hamm symboloi iloa, kun tien varressa näkyy Buc-ee’s-huoltoasema. Toisaalla sama klippi tarkoittaa viikonlopun alkua, palkkapäivää tai sitä hetkeä, kun arjen pieni voitto osuu kohdalleen.
Kaava on yksinkertainen ja siksi tehokas. Näytä Jon Hamm. Lisää oma syy. Katsoja täydentää loput itse.
Miksi juuri Jon Hamm?
Internet rakastaa arkkityyppejä, ja Jon Hamm edustaa kahta sellaista yhtä aikaa. Don Draperina hän on hallittu ja etäinen, tanssivana versiona yllättävän inhimillinen ja jopa itseironinen. Tämä ristiriita tekee meemistä pitkäikäisen. Hamm ei ole vain kasvot, vaan tyhjä kangas, jolle voi heijastaa erilaisia tunnetiloja ilman pitkiä selityksiä.
Lisäksi Hamm on julkisuuskuvaltaan tarpeeksi tunnistettava mutta ei ylikäytetty. Hän ei huku meemimassaan, vaan erottuu edelleen.
Lopulta kyse on tunteista, ei tähdestä
Jon Hamm -meemi ei ole vain vitsi näyttelijästä. Se on tehokas tapa tiivistää tunne yhteen kuvaan tai klippiin. Oli kyse sitten ironisesta ylemmyydestä tai hillittömästä ilosta, Hamm toimii visuaalisena oikotienä merkitykseen.
Äijähän tekee tauotta meemihistoriaa tekemättä oikein mitään.
