Tasmanian luoteisrannikolta löydettiin marraskuussa poikkeuksellinen näky, kun noin kolmemetrinen jättiläsairokala ajautui kuolleena rantaan Preservation Bayssa Penguin-nimisen rannikkokaupungin lähellä.
Tapaus on äärimmäisen harvinainen, sillä laji elää normaalisti satojen metrien syvyydessä ja näyttäytyy ihmisille lähes ainoastaan silloin, kun se on sairas tai kuolemaisillaan. Tapauksesta kertoi The Guardian.
Jättiläiskala yhä mysteeri tutkijoille
Jättiläisairokala, giant oarfish, on pitkä ja nauhamainen kala, joka voi kasvaa jopa kahdeksan–yhdeksän metrin mittaiseksi. Tasmaniassa löydetty yksilö oli kooltaan noin kolme metriä ja selvästi kuollut jo ennen rantautumista.
Asiantuntijoiden mukaan aikala ei tyypillisesti nouse pintaan “harhaillen”, vaan nousu liittyy lähes aina kalan heikentyneeseen tilaan.
Macquarie-yliopiston kalatutkija Culum Brown kuvaili lajia Guardianille poikkeukselliseksi myös tieteellisestä näkökulmasta. Airokaloista tiedetään edelleen vähän, koska ne elävät 200–1 500 metrin syvyydessä ja ovat käytännössä saavuttamattomissa tutkimukselle.
“Ne ilmestyvät pinnalle vain kuollessaan tai juuri ennen kuolemaa. Siksi jokainen rantautunut yksilö on tutkijoille arvokas”, Brown totesi.
Myyteistä merikäärmeisiin
Airokala tunnetaan erityisesti japanilaisesta kansanperinteestä nimellä ryūgū-no-tsukai, “merenjumalan palatsin sanansaattaja”.
Perinteessä kalan ilmestyminen on liitetty luonnonkatastrofeihin, kuten maanjäristyksiin ja tsunameihin. Tieteellistä näyttöä tällaisista yhteyksistä ei kuitenkaan ole löydetty.
Silti lajin ulkonäkö on tehnyt siitä vuosisatojen ajan merikäärmetarinoiden keskeisen hahmon. Pitkä, käärmemäinen ruumis ja pinnassa kiemurteleva liike ovat todennäköisesti selittäneet monet historialliset havainnot “merihirviöistä”.
Tasmaniassa aikala on herättänyt huomiota aiemminkin. Jo vuonna 1878 paikallislehti raportoi Penguinissa löydetystä “oletetusta merikäärmeestä”, jonka myöhemmin on arveltu olleen airokala.
Myytit elävät sitkeästi, koska tietoa on niin vähän
Tapaus on merkittävä ennen kaikkea siksi, että se muistuttaa siitä, kuinka vähän syvänmeren lajeista edelleen tiedetään.
Kalan elintavoista, lisääntymisestä ja käyttäytymisestä on vain hajanaista tietoa, ja suurin osa havainnoista perustuu kuolleisiin yksilöihin.
LUE MYÖS: Naaraskilpikonnat kävelevät kallioilta kuolemaan – tutkijat löysivät synkän syyn
Vaikka myytit “tuomion airuista” elävät sitkeästi, tutkijoiden mukaan Tasmanian löytö ei viittaa mihinkään poikkeukselliseen tapahtumaan. Se on ennemmin esimerkki ilmiöstä, jossa syvänmeren eläin tulee ihmisten nähtäväksi vasta elämänsä viimeisissä vaiheissa.
Lähde: TheGuardian
