Lapsen kysymys “mistä vauvat tulevat?” tulee usein yllättäen. Se esitetään kesken iltapalan, automatkalla tai juuri silloin, kun aikuinen ei ole yhtään valmistautunut puhumaan lisääntymisestä. Lapselle kysymys on kuitenkin arkinen. Hän ei pyri nolostuttamaan, vaan ymmärtämään maailmaa.
Siksi tärkeintä ei ole täydellinen vastaus, vaan rauhallinen tapa vastata.
Miten kysymykseen voi valmistautua etukäteen
Valmistautuminen ei tarkoita puhetta tai luentoa. Se tarkoittaa lähinnä sitä, että aikuinen on itse miettinyt muutaman perusasian valmiiksi.
Ensimmäinen on se, että vastaus voi olla lyhyt. Lapsi harvoin tarvitsee kaikkea kerralla. Hän kysyy sen, mitä juuri sillä hetkellä haluaa tietää. Usein riittää, että kertoo vauvan kasvavan äidin kohdussa ja syntyvän sieltä, kun se on valmis.
Toinen on se, että kysymykseen voi vastata kysymyksellä. “Mitä sinä luulet?” tai “Mitä olet kuullut?” auttaa aikuista hahmottamaan, mistä tasosta jatkaa. Usein lapsella on jo oma teoria, ja vastaus voi olla sen täydentämistä, ei kumoamista.
Kolmas on se, että epäröinti on sallittua. On täysin ok sanoa: “Mietin hetken, miten selitän tämän.” Se on parempi kuin kiireessä keksitty tarina, jota joutuu myöhemmin paikkaamaan.
Miksi asiat kannattaa kertoa niin kuin ne ovat
Moni aikuinen yrittää suojella lasta kiertämällä totuutta. Ajatus on ymmärrettävä, mutta seuraukset eivät aina ole toivottuja. Kun vastauksia ei saa kotona, ne haetaan muualta.
Lapset ovat taitavia täyttämään tiedonaukot itse. He yhdistelevät kuulemaansa, näkemäänsä ja mielikuvitustaan, ja lopputulos voi olla kaukana todellisuudesta. Se ei ole lapsen vika, vaan luonnollinen tapa oppia, jos tietoa puuttuu.
Rehellisyys ei tarkoita yksityiskohtia tai aikuisille suunnattua kieltä. Se tarkoittaa sitä, ettei tarkoituksella johdeta harhaan. Oikeat sanat, rauhallinen sävy ja lupa kysyä lisää myöhemmin rakentavat luottamusta. Kun lapsi oppii, että kysymyksiin vastataan, hän uskaltaa kysyä myös jatkossa.
Reddit-kansa: ”Näin minä luulin lapsena”
Moni aikuinen kertoo jälkeenpäin toivoneensa, että olisi saanut kuulla asiat selkeästi jo lapsena. Alla olevat lainaukset ovat suoraan suomennettuja käyttäjien kertomuksia siitä, mitä he itse luulivat tai miten he asian oppivat.
“En muista koskaan pohtineeni asiaa ennen kuin tiesin totuuden. Ne vauvat vain olivat olemassa.”
“Olin varma, että vauvat kasvoivat puissa ja napa johtui siitä, että he olivat kasvaneet oksasta. Olin järkyttynyt, kun sain tietää, ettei mitään vauvapuita ollutkaan.”
“Luulin, että kun mies ja nainen rakastavat toisiaan tarpeeksi, vauva vain muodostuu automaattisesti naisen vatsaan.”
“Ajattelin, että vauvat syntyvät takapuolen kautta, koska kukaan ei koskaan selittänyt muuta.”
“Luulin, että presidentti lähettää vauvat postissa, kun niitä pyydetään.”
“Minulle ei puhuttu asiasta koskaan. Opin kaiken netistä, eikä se ollut kovin terve tapa oppia.”
“Luulin, että vauvan saaminen vaatii avioliiton. Ajattelin, että muuten se ei ole edes mahdollista.”
“Olin varma, että vauvat ostetaan sairaalasta. Jotenkin ajattelin, että se on kuin kauppa.”
“En tiennyt, mistä siemenneste oikein tulee, joten luulin että miesten täytyy pissata, jotta siittiöt pääsevät sisään. Se hämäsi minua tosi paljon sen suhteen, miksi ihmiset pitävät seksistä niin paljon, jos se on vain pissaamista lol. ”
“Kysyin äidiltäni ja hän kertoi suoraan. Se oli helpompaa kuin kaikki ne tarinat, joita olin itse ehtinyt keksiä.”
Lapsen kysymys ei vaadi täydellistä vastausta, vain rehellisen alun. Usein yksi rauhallinen lause riittää. Lapsi nyökkää, sanoo “okei” ja jatkaa leikkiään. Aikuinen sen sijaan voi jäädä helposti miettimään asiaa vielä pitkäksi aikaa.
Lähde: Reddit
