Kotona et tekisi tätä. Miksi teet sen täällä?
Harva meistä kaataa kahvia keittiön pöydälle, työntää servettejä mukin pohjalle ja toteaa rauhallisesti: kyllä joku tämän siivoaa. Silti sama ihminen tekee näin kahvilassa täysin pokkana.
Jossain kotioven ja julkisten tilojen välissä tapahtuu pieni mutta merkittävä muodonmuutos. Vastuu haihtuu, käytöstavat katoavat ja ajatusmaailma kapenee yhteen lauseeseen: tämä ei ole minun ongelmani.
Arjen moraalitesti
Kahvila on moderni olohuone. Tai ainakin ihmiset kohtelevat sitä kuin sellaista, mutta ilman vastuuta.
Kupit ja roskat jäävät pöytiin, vaikka palautuspiste olisi kolmen askeleen päässä. Servetit tungetaan mukin pohjalle kuin pieni kapina henkilökuntaa vastaan. Sokeripussit, maidot ja lusikat jäävät levälleen, ikään kuin ne olisivat ilmestyneet pöytään itsestään.
Kotona et koskaan jättäisi kahvipöytää siihen kuntoon. Mutta kahvilassa se on muka neutraali teko.
LUE MYÖS: Tämä ihmistyyppi pilaa kaikki keskustelut – näin selviät one-upperin kanssa
“Kyllä joku hoitaa”
Ravintolassa ilmiö korostuu. Lautasille jäänyt ruoka leviää pöydälle, joskus lattialle asti. Tuolit jäävät miten sattuu tai kaatuvat näyttävästi, koska niiden nostaminen takaisin tuntuu ilmeisesti ylimääräiseltä vaivalta.
Taustalla kummittelee ajatus, jota kukaan ei sano ääneen: tämä kuuluu kuitenkin jonkun työnkuvaan. Mukana on jopa pieni maaginen ajatusharha, että jättämällä sotkun taakseen tekee palveluksen, luo työtä, ehkä jopa uuden työpaikan. Ikään kuin epäsiisteys olisi hiljainen työllistämistuki eikä vain jonkun muun lisätyö kiireisen vuoron päätteeksi.
Todellinen ihmisluonto tulee esiin
Jos haluat nähdä ihmiskunnan todellisen luonteen, käy vaatekaupan sovituskopissa.
Vaatteet jätetään nurinpäin, vääriin henkareihin tai suoraan lattialle. Sovituskopit näyttävät usein siltä kuin jollain olisi ollut maailmanluokan vaatekriisi. Kotona kukaan ei heitä vaatteita lattialle sovituksen jälkeen ja kävele pois. Mutta vaatekaupassa se tuntuu täysin hyväksyttävältä.
LUE MYÖS: “Hei baarimikko, tee se vahvempana” – 5 lausetta, jotka paljastavat, ettet tunne baarietikettiä
Mitä täällä oikein tapahtuu?
Kun tila ei ole oma, vastuu tuntuu kaukaiselta. Kun joku toinen siivoaa, oma käytös tuntuu pieneltä ja merkityksettömältä.
Lisäksi mukana on anonymiteetti. Kukaan ei tunne sinua, kukaan ei puutu, kukaan ei sano mitään. Ja ihminen tekee yllättävän paljon asioita, kun kukaan ei katso tai kun kuvittelee, ettei katso.
Pieni muistutus ilman saarnaa
Tämä ei ole moraalinen tuomio. Lähes jokainen meistä on joskus jättänyt kupin pöytään, paidan sovituskopin penkille tai tuolin vinosti. Mutta ehkä juuri siksi ilmiö on kiinnostava.
Julkinen tila ei ole vastuuvapaa vyöhyke. Se on vain paikka, jossa vastuu jakautuu ja siksi unohtuu helpommin.
Ja ei, kukaan ei odota täydellisyyttä. Mutta jos kotona osaat toimia, osaat kyllä muuallakin. Kyse ei ole säännöistä. Kyse on siitä, miksi ne katoavat heti, kun joku muu saattaa siivota jälkesi.
