Kello on aina 11.11. Tai 22.22., kun vilkaiset sitä. Seuraavina päivinä sama toistuu. Ei aina, mutta niin usein, että siihen alkaa kiinnittää huomiota.
Lue myös: Onko tässä tosielämän Addams Family?
Joku huomaa, että yllättävän moni lähipiirissä kuuluu samaan horoskooppimerkkiin. Vesimiehiä tai neitsyitä on yhtäkkiä kaikkialla minne hän menee.
Toinen alkaa törmätä jatkuvasti samaan autoon tai samaan ihmiseen kaupungilla. Kolmas kokee, että arjessa on outoa toisteisuutta, kuin jokin yrittäisi kiinnittää huomiota.
Kun havaintoja kertyy, syntyy tunne, ettei kyse voi olla sattumasta.
Kun sattuma alkaa tuntua merkitykselliseltä
Keskustelupalstoilla ja sosiaalisen median ryhmissä näille kokemuksille löytyy nopeasti selityksiä. Puhutaan merkeistä, viesteistä, aikasilmukoista tai todellisuuden repeämistä. Joku ehdottaa, että tietoisuus on siirtymässä uudelle tasolle. Toinen näkee ilmiössä varoituksen tai kutsun.
Yhteistä kertomuksille on tunne siitä, että jokin toistuu tarkoituksella.
Psykologiassa ilmiölle on kuitenkin nimi: apofenia. Se tarkoittaa ihmismielen taipumusta nähdä merkityksellisiä yhteyksiä ja kaavoja sielläkin, missä tapahtumat ovat satunnaisia.
Apofenia ei ole harvinaista, eikä se ole merkki mielenterveyden häiriöstä. Päinvastoin. Se on seurausta siitä, miten aivot on rakennettu.
Aivot etsivät kaavoja, vaikka niitä ei olisi
Ihmisen aivot ovat kehittyneet tunnistamaan toistuvuutta ja säännönmukaisuutta. Se on ollut selviytymisen kannalta hyödyllistä: jos jokin ilmiö toistuu, siihen kannattaa kiinnittää huomiota.
Nykyarjessa tämä mekanismi voi kuitenkin kääntyä itseään vastaan. Kun jokin asia kiinnittää huomion, aivot alkavat etsiä sitä aktiivisesti. Samalla ne ohittavat kaiken, mikä ei sovi muodostuvaan kaavaan.
Lue myös: Tiede alkaa viimein ymmärtää miten eläimet kokevat iloa
Jos huomaat kerran katsovasi kelloa 11.11, seuraavat kerrat jäävät mieleen. Ne hetket, jolloin katsot kelloa muulloin, unohtuvat. Vähitellen syntyy kokemus jatkuvasta toistosta, vaikka todellisuudessa kyse on valikoivasta tarkkaavaisuudesta.
Muisti vahvistaa tarinaa
Apofenia ei toimi yksin. Sitä tukee muistin tapa rakentua. Muisti ei ole tallenne, vaan jatkuvasti muokkautuva kertomus. Kun ihminen alkaa epäillä, että jokin toistuu, myös muistot alkavat järjestyä tämän ajatuksen ympärille.
Yksittäiset havainnot tiivistyvät mielessä laajemmaksi ilmiöksi. “Tätä tapahtuu koko ajan” muuttuu totuudeksi, vaikka havaintoja olisi vain muutama.
Keskustelupalstoilla tämä näkyy usein kertomuksina, joissa alkuperäinen outo sattuma kasvaa sarjaksi merkityksellisiä tapahtumia. Kun muut vahvistavat kokemuksen, tarina vakiintuu.
Autopilotilla elävä arki
Toistuvuuden kokemusta vahvistaa myös se, että suuri osa arjestamme tapahtuu automaattisesti. Ihminen herää samaan aikaan, liikkuu samoja reittejä ja tekee samoja asioita päivästä toiseen.
Lue myös: Rikkaat kakarat – kun kaverin koti paljastaa kuinka paljon vanhemmilla nousee pankista
Koska nämä rutiinit eivät vaadi tietoista päätöksentekoa, ne eivät tunnu omalta toiminnalta. Kun huomio hetkeksi herää, oma käyttäytyminen voi tuntua oudosti ulkopuoliselta, kuin se tapahtuisi itsestään.
Tällöin on helppo kokea, että jokin ulkoinen voima luo toistoa, vaikka kyse on omasta rutinoituneesta elämästä.
Miksi yliluonnollinen selitys houkuttelee?
Apofenia voimistuu usein kuormituksen, stressin ja epävarmuuden aikana. Kun elämä tuntuu hallitsemattomalta, mieli etsii merkityksiä ja järjestystä. Ajatus siitä, että toistuvuudella on tarkoitus, voi tuntua lohdullisemmalta kuin ajatus sattumasta.
Yliluonnollinen selitys antaa kokemukselle muodon ja tarinan. Se tekee oudosta siedettävää.
Kun outous ei olekaan merkki
Useimmissa tapauksissa toistuvuuden tunne ei kerro mistään mystisestä, vaan ihmismielen tavasta toimia. Apofenia, valikoiva tarkkaavaisuus, muistin epätarkkuus ja arjen autopilotti muodostavat yhdessä voimakkaan kokemuksen, joka voi tuntua todelta ja hämmentävältä.
Kokemus ei ole kuviteltu, mutta selitys vain on maanläheisempi kuin miltä se tuntuu.
Lue myös: Keltainen Kaiku – kuinka sosiaalisessa mediassa levinnyt kauhutarina syntyi
Jos toistuvuuden tunne alkaa ahdistaa, tai siihen liittyy voimakas kokemus todellisuuden epätodellisuudesta, asiantuntijat suosittelevat pysähtymistä ja tarvittaessa keskustelua ammattilaisen kanssa. Usein kyse ei ole merkistä ulkopuolelta, vaan kehon ja mielen viestistä levon tarpeesta.
Lähde: SD, Onlinelibrary, Michael Shermer (tutkimus, johon koko höskä pohjaa), Britannica
