”Ennen kaikki oli paremmin”
Moni asia on muuttunut, luojan kiitos.
80- ja 90-luvuilla lapsuus oli vapaampaa – tai kuten jälkikäteen ajateltuna suorastaan hengenvaarallista. Kukaan ei puhunut riskienhallinnasta, eikä turvaohjeita ollut joka mutkassa. Järvessä uitiin aamusta iltaan ilman valvontaa, autossa matkustettiin miten sattuu ja mökillä lapset jäivät keskenään, kun vanhemmat lähtivät töihin tai juhliin.
Lue myös: Punk ennen 80-lukua – nuorison kapinaa ja turhautuneisuutta
Tässä muistoja internetin kasvottomilta niiltä ajoilta, kun turvallisuus oli enemmän asennekysymys kuin käytäntö.
Liikenne – turvavyöt olivat koriste ja kontti lisäpenkki
Autossa matkustaminen oli oma seikkailulajinsa. Moni muistaa maanneensa takapenkillä poikittain päiväunilla tai nukkuneensa hattuhyllyllä kuin pienessä makuupesässä.
Toiset kulkivat takakontissa, peräkärryssä tai pakettiauton “sikaosastolla” – jopa sohvalla istuen, kun perhe muutti.
Vauvana matkat tehtiin usein ilman turvaistuinta, joskus jopa ihan paljaalla takapenkillä.
“Olin takapenkillä poikittain. Äiti piti kädellä kiinni etupenkiltä, jos isä jarrutti, eli hän ei edes istunut kanssani takana.”
Joku myös muistaa matkanneensa auton hanttarin puoleisessa jalkatilassa aikuisen istuessa etupenkillä, ja piiloutui takin alle, jos tai kun poliisi pysäytti.
Auton sisävaloa ei saanut sytyttää, sillä silloin koko maailma tuhoutui. Oli aivan sama etsitkö veljen tuttia vai mitä haeskelit, mutta monelle selvisi vasta aikuisena, ettei sen sytyttäminen kesken ajon ollut edes kiellettyä.
Vesi ja veneet – laineisiin ilman liivejä
Kesämökillä turvallisuus oli enemmän tunne kuin todellisuus.
Yksi muistelija kertoi, kuinka meni isän kanssa ottamaan veneellä laivan peräaallosta niin sanotusti ottamaan laineita ilman pelastusliivejä.
Järvissä ja merissä uitiin yksin, serkkujen tai naapurin lasten kanssa, eikä aikuisia näkynyt mailla halmeilla. Siihen aikaan ollut kenellekään edes puhelimia.
“Meitä vietiin moottoriveneellä pomppimaan laivan aalloille. Jälkikäteen en ole varma, oliko kellään liivejä.”
”Käytiin lapsiporukalla uimassa. Nuorin oli 5, muut hieman vanhempia, mutten päästäisi omiani tuon ikäisenä keskenään lähellekään rantaviivaa”, kertoo toinen.
Yksin jääminen – ’vanhemmat luotti, ettei mitään voi sattua’
Kesällä lapset jäivät mökille tai kotiin keskenään, joskus useammaksi päiväksi. Vanhemmat saattoivat lähteä illalla juhliin, käymään kaupungissa heittämässä työkeikan tai mennä menoillaan, kun lapset pitivät majaa mökillä.
”Olin isosiskon kanssa kahdestaan mökillä. Käytiin uimassa ja tehtiin itse ruoka.”
Moni kertoo myös olleensa taaperona yksin pihalla, kun vanhemmat lepäsivät sisällä.
“Sukulaisnainen löysi minut haahuilemasta kadun varresta kahden vanhana.”
Eläimet ja maaseutu – ilman kypärää ja satulaa
Tallielämä ja maaseutu tarjosivat seikkailuja, joita nykypäivänä pidettäisiin hengenvaarallisina.
“Laukattiin hevosilla sänkipelloilla ilman satulaa. Joskus jopa nukuttiin hevosen selässä.”
Lapset matkustivat traktorin lavalla, heinäkuorman päällä tai kauhassa, kun aikuiset ajoivat peltojen halki.
“Traktorin kauhassa istuttiin neljä lasta ja äiti. Perillä laskettiin, että kaikki on mukana.”
Rakentaminen ja leikit – rohkeutta vai hulluutta?
Majaleikit olivat tuohon aikaan oma juttunsa. Jotkut kertoivat jopa yöpyneensä niissä.
Kiipeiltiin katoille, hypittiin niiltä lumihankeen tai trampoliinille, mentiin viljakuivureihin ja kuusien latvoihin.
“25-metrisen kuusen oksille tehtiin ’torni’, josta katseltiin maisemia. Ei huimannut.”
Myös bussin perässä roikkuminen talviliukkaalla oli hauskaa, kunnes rehtori kielsi sen. Pulkalla auton perässä ajelu ja traktorin kyydit kuuluivat arkeen – ja olivat vain hauskoja juttuja.
Kotona ja kylällä – vähän järeämmät lelut
Moni sai pienenä oman puukon, kirveen ja nuotiontekovälineet.
“Käytin kirvestä ja tein nuotion viiden vanhana. Nyt oma lapsi ei saa edes kynttilää sytyttää.”
Leikeissä kokeiltiin sähköpaimenlankaa, pelattiin ampiaisten pesien kanssa ja uitiin vanhassa teollisuustankissa.
“Se oli joku vanha teollisuustankki, jossa lilluttiin vedessä, jota ei koskaan vaihdettu.”
Vapaus
Lapset liikkuivat kilometrejä yksin – uimarannoille, metsiin, kyläkaupoille ja varuskuntiin.
“Alle 10-vuotiaana kävelin yksin monta kilometriä uimarannalle, ylitin valtatien ja kävin kaupalla. Kukaan ei tiennyt missä olin.”
Joskus myös liftaaminen oli täysin hyväksyttävää. “Liftasin mökille, kun vanhemmat eivät ehtineet viedä.”
“Ihme että hengissä ollaan”
Vaikka moni muistelee noita aikoja kauhulla, yhtä moni tekee sen lämpimästi nauraen.
Lue myös: Kuvat käynnistivät huhumyllyn: oliko Marilyn Monroe raskaana kesällä 1960?
“Kun näitä lukee, tulee mieleen, että moni juttu pitäisi edelleen olla sallittua. Lapset oppivat rajojaan.”
Ja kuitenkin, kun nykyvanhempi katsoo omaa lastaan, ajatus pulkasta auton perässä tai traktorin kauhassa saa sydämen pysähtymään, joten jotain noista ajoista on opittu.
Lähde: Threads
