Elvis Presley oli rockin kuningas ja aikansa tunnetuin ihminen. Hänen elämänsä dokumentoitiin, kaupallistettiin ja mytologisoitiin jo hänen eläessään, eikä kuoleman jälkeen tarinat suinkaan vaienneet.
Lue myös: Kuvat käynnistivät huhumyllyn: oliko Marilyn Monroe raskaana kesällä 1960?
Yksi sitkeimmistä ja tunteita herättävimmistä legendoista väittää, että Elvisillä olisi ollut yksi tai useampi salattu tytär.
Kaksi nimeä nousee näissä kertomuksissa toistuvasti esiin, eli Lucy de Barbin ja Lisa Johansen. He eivät olleet satunnaisia huhujen kohteita, vaan ihmisiä, jotka astuivat julkisuuteen omilla nimillään, omilla tarinoillaan ja omilla tavoitteillaan. Mutta keitä he olivat – ja mitä he todella halusivat?
Lucy de Barbin – nainen kulissien takaa
Lucy de Barbin esittäytyi maailmalle 1980-luvulla naisena, joka väitti olleensa Elvis Presleyn rakastajatar tämän armeija-aikana Saksassa vuosina 1958–1960. Tämä yksityiskohta on olennainen, sillä Elvis todella palveli tuolloin Saksassa, ja hänen romansseistaan on runsaasti dokumentaatiota.
De Barbin kertomuksen mukaan suhde ei ollut ohimenevä kohtaaminen vaan tunnepitoinen romanssi. Hän väitti tulleensa raskaaksi Elvikselle ja synnyttäneensä tyttären nimeltä Desirée. Lapsi annettiin hänen mukaansa adoptoitavaksi, ja koko asia pidettiin visusti salassa, jotta Elviksen ura ja julkisuuskuva eivät vaarantuisi.
De Barbin ei esittänyt itseään perinnönmetsästäjänä vaan pikemminkin vaiettuna todistajana. Hänen motiivinsa näyttäytyivät ennen kaikkea kertomuksellisina: hän halusi tulla kuulluksi, kirjoittaa oman versionsa historiasta ja palauttaa itselleen paikan tarinassa, jonka hän koki tulleen pyyhittyä pois.
Kriittinen piste on kuitenkin sama kuin kaikissa vastaavissa väitteissä: tarina perustui kertomuksiin ja kirjaan, ei kiistattomiin todisteisiin. DNA-testejä ei jostain syystä teetetty eikä virallisia asiakirjoja ole esitetty, jotka yhdistäisivät lapsen Elvikseen.
Elvis Presleyn kuolinpesä torjui väitteet jyrkästi ja teki selväksi, että ilman konkreettista näyttöä tarina jää fiktion puolelle.
Silti de Barbin tapaus jäi elämään, koska se istuu saumattomasti 1950-luvun moraaliin, tähtikulttiin ja ajan todellisiin salailun mekanismeihin.
Lisa Johansen – perintö, oikeussali ja julkinen haaste
Jos Lucy de Barbin tarina oli intiimi ja menneeseen katsova, Lisa Johansenin tapaus oli suorasukaisempi ja modernimpi.
Johansen nousi otsikoihin 2010-luvun alussa väittäessään olevansa Elvis Presleyn biologinen tytär. Hän vei asiansa oikeuteen ja vaati merkittäviä rahallisia korvauksia Presleyn kuolinpesältä. Toisin kuin de Barbin, Johansen ei tyytynyt kertomaan tarinaa – hän haastoi koko perikunnan ja järjestelmän.
Johansenin kertomus sisälsi elementtejä salaisesta lapsuudesta, Ruotsiin siirtämisestä ja siitä, että hänen henkilöllisyytensä oli tietoisesti piilotettu. Hän esitti itsensä ihmisenä, jolta oli viety oikeus omaan alkuperäänsä.
Mutta tässäkin tapauksessa ratkaiseva kysymys jäi ilmaan: missä on DNA-testit? Julkisuudessa kerrottiin ristiriitaisesti testihalukkuudesta ja kieltäytymisestä, mutta laajasti vahvistettua, riippumatonta DNA-tulosta ei koskaan julkaistu. Oikeusjutut kariutuivat, ja ilman biologista näyttöä vaatimukset menettivät painoarvonsa.
Johansenin motiivit näyttäytyivät kaksijakoisina. Kyse saattoi olla aidosta identiteetin etsinnästä, mutta toisaalta mukaan kietoutuivat raha, julkisuus ja oikeudellinen paine. Näiden yhdistelmä teki tapauksesta näyttävän – mutta ei vakuuttavan.
Miksi nämä tarinat palaavat aina uudelleen?
Elvis Presleyllä on virallisesti vain yksi lapsi, tytär Lisa Marie Presley. Hänen tiedetään syntyneen tasan yhdeksän kuukautta hääyön jälkeen kuin järjestettynä. Yhtäkään Elviksen salattua lasta ei ole pystytty todistamaan todella Elviksen jälkeläiseksi.
Silti huhut eivät kuole.
Syy ei ole pelkästään naisten kanssa sekoilleessa Elviksessä, jolla oli jokseenkin kahtiajakoinen moraali vaan ajassa. 1950–60-luvuilla salaisuudet olivat mahdollisia, asiakirjat hajanaisia ja julkisuus hallittua. Elvis piti lukuisia rakastajia ja tyttöystäviä, mutta vaali nuoren Priscilla-kihlattunsa neitsyyttä avioyöhön asti.
Lisäksi Elvis ei ollut vain ihminen vaan symboli. Symbolit keräävät ympärilleen kertomuksia, jotka täyttävät tyhjiä kohtia mielikuvituksella.
Sekä Lucy de Barbin että Lisa Johansen edustavat tätä ilmiötä eri suunnista: toinen halusi tulla kuulluksi historian varjosta, toinen halusi oikeudellisen vastauksen ja tunnustuksen. Kummankaan tarina ei kuitenkaan saanut ratkaisevaa sinettiä.
Freddie Mercuryn tapaus tuo toivoa – mutta kenelle?
Miten tällaiset tarinat syntyvät?
Salattujen lasten legendat ovat kiehtovia, mutta paljastukset vaativat todisteita. Niitä ei ole esitetty ainakaan Elviksen kohdalla. Sen sijaan Queenin nokkamiehen Freddie Mercuryn salatun tyttären olemassaolo todistettiin ja tyttären hiljattainen kuolema nosti esiin muiden tähtien salalapset, kuten naisseikailuistaan tunnetun Elviksen.
Mercuryn tytär tunnustettiin isänsä toimesta ja julkisesti, mutta totuus pysyy toistaiseksi samana Elviksen kohdalla – hänen ainoa vahvistettu lapsensa oli Lisa Marie Presley. Kaikki muu jää tarinoiksi – inhimillisiksi, monimutkaisiksi ja paikoin traagisiksi – mutta vailla lopullisia todisteita.
Toisaalta ehkä juuri siksi ne yhä kiehtovat.
Lähde: Aftonbladet, ”Jäg är Elvis riktiga dotter!”, In my shoes – Lucy and Elvis,
