Somessa, työviesteissä, taloyhtiöiden ilmoitustauluilla ja jopa poliitikkojen puheissa vilisee lainausmerkkejä.
Niistä on tullut eräänlainen kirjoittamisen trendi, vaikka niiden merkitys on samalla hämärtynyt.
Presidentti näyttää esimerkkiä
Yksi näkyvimmistä esimerkeistä lainausmerkkien käytöstä löytyy Yhdysvalloista. Presidentti Donald Trump viljelee sosiaalisessa mediassa lainausmerkkejä tavoilla, jotka herättävät jatkuvasti ihmetystä.
Hän on esimerkiksi kuvaillut iranilaisia neuvottelijoita “oudoksi” ja väittänyt heidän “anelevan” sopimusta. Lainausmerkit eivät tällöin viittaa suoraan lainaukseen, vaan korostavat sanoja tavalla, joka jättää paljon tulkinnan varaa. Onkohan kyse ironiasta, epäilystä vai pelkästä painotuksesta?
Sama ilmiö näkyy arjessa. Viestissä saatetaan kiittää “yhteistyöstä” tai esittää “pahoittelut” viivästyksestä.
Muoto on tuttu, mutta sävy ei ole enää yksiselitteinen. Lainausmerkit muuttavat helposti viestin merkitystä.
Mitä lainausmerkit oikeasti tarkoittavat?
Perinteisesti lainausmerkkien tehtävä on osoittaa, että kyse on suorasta puheesta tai lainatusta ilmauksesta. Ne voivat myös viestiä kirjoittajan etäisyyttä sanaan tai ilmaisuun. Tällöin puhutaan niin sanotuista scare quoteista.
Kun sana asetetaan lainausmerkkeihin, lukijalle annetaan vihje, ettei sitä pidä ottaa täysin kirjaimellisesti.
Esimerkiksi ilmaus “asiantuntija” voi vihjata, että kirjoittaja suhtautuu väitteeseen epäillen. Samoin “erinomainen” palvelu voi tarkoittaa, ettei kokemus ollut aivan sitä.
Ongelma syntyy, kun lainausmerkkejä käytetään vain korostamiseen, vähän niin kuin lihavoinnin tai kursiivin tilalla. Kirjoittaja haluaa painottaa sanaa, mutta lukija tulkitsee sen helposti ironiaksi tai epäilyksi.
Silloin viesti ei enää tarkoita samaa molemmille.
Miksi niitä käytetään väärin ja miten niitä pitäisi käyttää?
Lainausmerkkien käyttö korostamiseen ei ole uusi ilmiö, vaan sitä esiintyi jo ennen kirjoituskoneita. Esimerkkejä löytyy muun muassa varhaisesta mainoskielestä, jossa lainausmerkkejä käytettiin huomion herättämiseen.
LUE MYÖS: Kiroilun kielihistoria – mistä v*ttu oikeasti tulee?
Nykyviestinnässä ilmiö on kuitenkin korostunut, sillä nopea ja epämuodollinen kirjoittaminen suosii helppoja ratkaisuja, ja lainausmerkit toimivat monelle tapana nostaa sana esiin. Samalla niiden merkitys on kuitenkin muuttunut, ja nykyään ne yhdistetään herkästi sarkasmiin, ironiaan tai epäluotettavuuteen.
Juuri tästä syystä niiden käyttö vaatii harkintaa. Oikein käytettynä lainausmerkit selkeyttävät viestiä, mutta korostuskeinona ne usein hämärtävät sitä.
Pienikin välimerkki voi muuttaa sävyä ratkaisevasti. Siksi “kiitos” ei aina kuulosta kiitokselta.
Lähde: HuffPost
