Muistatko ajan, kun puhelin soi ja se oli jännittävää? Me emme. Nykyään puhelimen herättämä ääniaalto on kaupunkilaiselle merkki välittömästä uhasta.
Jos puhelimesi soi ja ruudussa on tuntematon numero – tai mikä pahempaa, tutun nimi ilman ennakkoilmoitusta – ensimmäinen ajatuksesi on: ”Kuka on kuollut?” tai ”Mitä se oikein haluaa minusta juuri nyt?”
Lue myös: Mysteeri pikku kaupungissa — minne katosi mannekiininukke Beverly?
Messenger on kultaa
Helsingin kaduilla vallitsee uusi, hiljainen konsensus. Puhelin on tarkoitettu asynkroniseen viestintään. Me elämme aikakaudella, jossa jokainen sekunti on kuratoitu. Meillä on podcastit korvilla, deadline päällä tai olemme juuri Wolttaamassa. Puhelu on hyökkäys tätä autonomista tilaa vastaan. Se on vaatimus: ”Lopeta kaikki mitä teet ja keskity minuun.” Se on ylimielistä.
Uusi etiketti pähkinänkuoressa
Esileikki (The Pre-Text): Laita viesti. ”Moikka, onko huono hetki jos rimpautan?” Se antaa toiselle mahdollisuuden valmistautua henkisesti tai keksiä uskottavan tekosyyn olla vastaamatta.
Ääniviestit ovat uusi musta: Jos asiasi on pitkä, käytä ääniviestiä. Se antaa vastaanottajalle vapauden kuunnella purkauksesi silloin, kun hän ei ole ratikassa tai vessassa.
Jos haluat mielipiteen ”Tuonko perjantaina valko- vai punaviiniä”, niin käytä viestitoimintoa.
Messengerviestit taas ovat uusi joulunpunainen, eli vanha klassikko: jos haluat vain jutella jostain, mihin et kaipaa mielipiteitä tai aikaa välittömästi sillä sekunnilla, niin käytätä tätä. Lisäksi shokeeraavat uutiset kuten ”Make tuli yökylään, kusi kukkapurkkiin humalassa ja pyyhki verhoon”, jätä nämä tällaisetkin viestit myös tänne.
Hätätilanteet poikkeuksena: Jos talo palaa, soita. Jos olet myöhässä treffeiltä, viestitä.
Lue myös: Skeittaava sika rikkoi Guinnessin ennätyksen
Varaudu tylytykseen
Jos kuitenkin päätät soittaa kylmiltään, älä ihmettele, jos vastaus on lyhyt tai jos puhelusi hylätään välittömästi. Se ei ole töykeyttä, se on selviytymisstrategia.
